Mercutio on turha marttyyri (S, Lily/Severus, ficlet)

[Rowena]

Nimi: Mercutio on turha marttyyri
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Paritus: Lily/Severus
Tyylilaji: Draama
Vastuuvapautus: Hahmot ja maailma ovat Rowlingin.
Tiivistelmä: Suoliljasta ja koiruohosta tulee niin vahvaa unijuomaa, että se tunnetaan elävien kuolleiden juomana.
Kirjoittajan sana: Tämä menee Sataseen sanalla auringonnousu sekä Kirjoittamisen kuudestilaukeavaan. Tässä speksit jälkimmäiseen:
Ikäraja: S
Genre: draama
Tunne: rohkeus
Tilanne: minä en halua olla (enää) yksin
Inspiraatiosanoja: aseeton, mahti, huomata, raskas
Otsikkotyyli: "älytön" otsikko


MERCUTIO ON TURHA MARTTYYRI

Vähän ennen auringonnousua mieleeni juontuu:

”Mikä on se myrkky, jota Romeossa ja Juliassa käytetään? Mikä saa ihmisen elintoiminnot lakkaamaan – ”

”Elävien kuolleiden juoma”, sinä vastaat heti.

”Mitä se on?”

”Jauhettua suoliljan juurta sekoitettuna koiruohouutteeseen. Siitä tulee niin vahvaa unijuomaa, että se tunnetaan elävien kuolleiden juomana.”

Minä mietin, miltä tuntuisi olla kuollut. Sinä mietit, että et halua olla enää yksin. Minä aistin sen sinusta jokaisella solullani.

Minä olen sinulle suolilja, upottava ja monivuotinen, aivan liian monivuotinen. Sinä olet minulle koiruoho, runsaasti käytettynä myrkyllinen. Me olemme toisillemme aivan liian raskaita kantaa. Ja siitä huolimatta, ehkä juuri siksi:

”Minun on hyvä olla tässä”, sanot ja silität hiuksiani. Se tekee minut aseettomaksi. Mikään mahti maailmassa ei saisi minua lähtemään sylistäsi.

”Vielä siitä Romeosta ja Juliasta. Oletko miettinyt koskaan sitä pappia? Että sillä papilla on oikeastaan vastuu siitä koko tragediasta?” sanon ja mietin, kenellä on vastuu meistä. Minua huimaa ajatella, miten moninkertaisen petturin sinä olet minusta tehnyt. Se, että vastuu siitä olisi myös minulla, on ihan liian iso ajatus tähän aamuun.

”En ole miettinyt. Mutta Mercutiota olen miettinyt, että miten turha se kuolema on. Mercutio on turha marttyyri, typerän vihan tappama.”

Sinä et näe, et tahdo nähdä, miten meidän ympärillämme kuolee koko ajan ihmisiä vihan takia. Juuri tälläkin hetkellä, kun sinä pidät minua sylissäsi, joku meidän ystävistämme saattaa taistella hengestään. Tai pitäisi ehkä sanoa: joku sinun tai minun ystävistä, yhteisiä ystäviä meillä ei ole.

Eikä meillä ole oikein mitään muutakaan yhteistä. Sinä olet koiruoho, minä olen suolilja. Ikkunan takana laulaa leivo.

Tiedän, että minun pitäisi lähteä. Mutta rohkeus, se on minulle mahdotonta, ja tuo valo päivän valoa ei ole.

[Crys]

Tulin etsiskelemään luettavaa lempihahmostani Severuksesta 12 hahmoa haasteeseen ja törmäsin tähän tuolta hakupainikkeen takaa, ja hyvä että törmäsinkin, tää oli varsin mielenkiintoista luettavaa! Täytyy myöntää etten oo ikinä lukenut Romeo ja Juliaa, mutta jotenkin siksi myrkyksi, jota he käyttivät sopi jotenkin hyvin tuo elävien kuolleiden juoma. Tuo suolilja ja koiranruohovertaus oli ihanasti keksitty ja kuvaa tosiaan molempia hyvin, ja se antaakin tälle tekstille tosi painava tunnelman, vaikka he vain istuskelevat/makoilevat sylikkäin. Tykkäsin siitä ristiriitaisuudesta kovasti. Sain tästä sellasen käsityksen, että Severus sai Lilyn suostuteltua pakenemaan sodasta ja nyt he piileskelevät jossain pimeässä odottamassa päivän valkenemista.

Tää oli kiva, onneksi löysin tän
-Crys

[FractaAnima]

Huaah, tämä on ihan liian hieno. Otsikko veti minut tänne, koska mitä nyt ihmettä. Ja sitten olinkin ihan koukkusessa enkä voinut vain vilkaista vaan menin loppuun ihan vilauksessa. Romeo ja Julia teemana on upea, ja toimii etenkin, koska Lily on jästisyntyinen. Ja vaikkei Severus olisi teosta omasta halustaan lukenut niin aivan varmasti edes sen takia, että voi keskustella siitä Lilyn kanssa. Tosin minun fanonissani Severus lukee teoksia niin jästi- kuin velhomaailmastakin, joten ei kyseenalaistusta täällä suunnalla.

Juuri tälläkin hetkellä, kun sinä pidät minua sylissäsi, joku meidän ystävistämme saattaa taistella hengestään. Tai pitäisi ehkä sanoa: joku sinun tai minun ystävistä, yhteisiä ystäviä meillä ei ole.

Tämä on hieno. Ehkä jopa lempikohtani, koska se on vain niin totta. En tiedä, tämä koko teksti on kokonaisuudessaan niin hieno, etten osaa edes valita. Mieltä kutkuttava asia on myös tuo myrkky, joka periaatteessa yhdistää kaksi maailmaa. Se voi ihan hyvin olla molemmissa sama, sellainen yhdistysmikohta maailmojen välillä. En tiedä, en osaa selittää. Mutta hieno. Ja koko teksti täynnä ihania yksityiskohtia. Ääh, tykkäsin tästä tosi paljon. <3

- Frac

[Rowena]

Onpa kivaa, että tämä teksti on löytänyt lukijoita!

Crysted, suosittelen lukemaan Romeon ja Julian, se on hieno teksti! Oon pitkään halunnu ujuttaa elävien kuolleiden juoman Snily-ficciin, kiva, että tykkäsit toteutuksesta! Ja ihanaa, kun kommentoit, kiitos ❤️!

Frac, Severus kirjaihmisenä on pinttynyt minunkin mieleeni siinä määrin, että se tuntuu ihan canonilta . Ihana kuulla, että pidit tästä ❤️. En yleensä kirjoita näin avoimia ja mielikuviin nojaavia tekstejä, mut joskus se on mukavaa vaihtelua. Kiitos kommentista!

[Vuorna]

Iltaa! Vaikka en itsekään ole Romeota ja Juliaa lukenut, tällä tekstillä oli siitä huolimatta tarpeeksi mielenkiintoinen otsikko, että pakkohan tämä oli avata ja lukea. Oli niin sanotusti pakko nähdä, millaisen Lily/Severus-tekstin tämmöisen otsikon takana piileskelee Kyseinen paritus ei varsinaisesti kuulu omiin ikisuosikkeihini, mutta aina silleen kerran kuussa (esim. nyt) se kiehtoo hyvinkin paljon. Heillä on kuitenkin melkoinen historia taustallaan ja siihen peilattuna on mielenkiintoista lukea heistä parituslasit silmillä.

Tämä oli minusta todella vaikuttava ja erityisesti todella hienosti toteutettu. Näin iltamyöhään on kiva lukea vähän haastavampia ja avoimempia tekstejä, ja tämä sopi nätisti molempiin kategorioihin. Varmasti tässä olisi vähän helpottanut se, jos Romeo ja Julia olisi tutumpi (täytyypä lisätä lukulistalle), mutta kyllä tästä muutenkin sai hyvinkin paljon irti. Tuo elävien kuolleiden juoma oli minustakin erinomainen semmoisena linkkinä maailmojen välillä ja muutenkin sopi toki hyvin näille kahdelle hahmolle – liemet on kuitenkin ainakin mulle semmoinen asia, jonka assosioin juuri vahvimmiten Severukseen ja Lilyyn. Sen takia myös tuo vertaus suoliljasta ja koiruohosta oli todella osuva ja hurjan kauniskin vielä! Tämä teksti oli pohjimmiltaan tosi kaunis, vaikka tässä olikin tietyllä tapaa jotenkin painava tunnelma.

Minä mietin, miltä tuntuisi olla kuollut. Sinä mietit, että et halua olla enää yksin. Minä aistin sen sinusta jokaisella solullani.

Sinä et näe, et tahdo nähdä, miten meidän ympärillämme kuolee koko ajan ihmisiä vihan takia. Juuri tälläkin hetkellä, kun sinä pidät minua sylissäsi, joku meidän ystävistämme saattaa taistella hengestään. Tai pitäisi ehkä sanoa: joku sinun tai minun ystävistä, yhteisiä ystäviä meillä ei ole.

Tässä tekstissä oli valtavasti pysäyttäviä kohtia, mutta nämä kaksi jättivät minuun isoimman vaikutuksen. Sinä-minä -tyyppinen vastakkainasettelu toimii erittäin hyvin Lilyn ja Severuksen kohdalla, ja pidin myös paljon siitä, miten heidän eroavaisuuksistaan huolimatta he ovat edelleen toistensa kanssa.

Ah, ilahdun aina lukiessani tämmöisiä ajatuksia herättäviä ja kauniita tekstejä! Ficletpituus oli tälle täydellinen ja tätä oli suorastaan ilo lukea. Kaikki tämän tekstin yksityiskohdat tuntuivat sopivan näille hahmoille todella hyvin ja olit mielestäni tavoittanut tässä jotain hyvin olennaista kummastakin ja heidän suhteestaan. Tämä oli kiehtova ja tosiaankin vaikuttava teksti, tätä oli kiva lukea useampaankin kertaan ja yrittää löytää aina uusia merkityksiä sanojen takaa. Kiitos tämän kirjoittamisesta, tämä ilahdutti ja pohditutti parhaalla mahdollisella tavalla!

[hiddenben]

Minä olen huomannut tässä viime päivinä kovaa halua lukea enemmän Lily/Severusta, koska siinä on jotain kummallisen vastustamatonta! Ehkä se johtuu jotenkin siitä, että heillä olisi oikeasti ollut kaikki mahdollisuudet onnistua, jos taikamaailma heidän ympärillään olisi ollut hieman toisenlainen eivätkä tuvat olisi olleet niin toisiaan vastaan. Sen sijaan Severus etääntyi Lilystä normien pakottamana, Lily taas löysi rakkautta (ehkä) omiensa parista - ja sitten, kun saan lukea Lily/Severusta, vähän hymyilyttää, koska heillä on ihan oma tunnelmansa

Toki tässä tunnelma on aivan toisenlainen ja synkkyys pakottaa kohtaamaan asiat sellaisina kuin ne canonissa menivät. Pidin kovasti valinnasta puhua sinusta ja minusta sekä siitä, että tämä sijoittuu vähän myöhempään aikaan. Ajattelin ensin, että tässä olisi kohtaus ajasta ennen Tylypahkaa, mutta mitä pidemmälle luin, tajusin tämän sijoittuvan jonnekin viimeisiin kouluvuosiin ellei jopa sen jälkeen. Viittaukset sotaan ja ystävien kuolemiin johdattivat sinne, ja se teki tästä todella mielenkiintoisen. Tykkäsin myös siitä, kuinka Lily on niin tietoinen suhteen huonoista vaikutuksista ja halusta ottaa etäisyyttä, mutta samalla sitä on vaikea ottaa, kun toinen vetää puoleensa tiedolla ja ehkä jonkinlaisella synkkyydelläkin.

Romeo ja Julia -viittaus on hauska ja sopii etenkin Lilylle! Voin hyvin kuvitella, että hän on houkutellut Severuksen lukemaan tarinan myös, ja ehkä löytänyt jonkinlaisia yhteneväisyyksiä oman elämän kanssa. Tavoitit siinä mielessä hyvin tuon kuudestilaukeavan haasteen otsikko-osuuden Tekstissä ehdoton suosikkilauseeni oli tämä:

Minä olen sinulle suolilja, upottava ja monivuotinen, aivan liian monivuotinen. Sinä olet minulle koiruoho, runsaasti käytettynä myrkyllinen. Me olemme toisillemme aivan liian raskaita kantaa.

Siinä tiivistyy jotain kamalan kaunista ja tuo määrittää aika osuvasti sen, miksi Lily ja Severus eivät voi pysyä yhdessä loppuelämäänsä. Minä olen ihan tyytyväinen canoniin sellaisena kuin se on näiden kahden osalta, mutta ai että, kun tällaiset katkeransuloiset Lily/Severus-ficit ovat joskus juuri sitä, mitä kaipaan Tämä oli oivallinen apu pieneen ficcinälkään, kiitos tästä!

[Rowena]

Kiitos kommenteista, Vuorna ja hiddenben! Ne lämmittivät mieltä tuolloin kesällä ja lämmittävät vieläkin <3.

Severus/Lilyssä on kyllä niin se oma, vastustamattoman traaginen tunnelmansa! Ja niin on Romeossa ja Juliassakin, vahva suositus myös 90-luvulla tehdylle filmatisoinnille! Ja Mercutio on niin upea hahmo, että sen traagisuuden pohjalta voisi kirjoittaa pidemmänkin tekstin.

Ihania syyspäiviä teille!

[Larjus]

Bongasin tän ficin muutama päivä sitten (en tosin muista enää oliks se ihan vaa Notkosta vai stalkkerinapin kautta), ja random otsikko veti puoleensa. Jotain Shakespearea oon lukenut (mm. Hamletin) mut Romeota ja Juliaa muistaakseni en, vaikka kyllähän se tarina on eri sovitusten ja muun populäärikulttuurin kautta tuttu. Mercution koko olemassaolonkin tosin muistan vain Sims 2:n kautta XD (koska siellä on pari perhettä joiden jäsenet on viittauksia Romeoon ja Juliaan.)

Tää oli tosi runollinen fici, sävyltään tälle parille sopivan tumma mutta kuitenkin levollinen. Vertaukset olivat hienoja ja osuvia ja olivat kivasti soljutettu yhteen sen kanssa, mitä Lily ja Severus tässä puhelivat. Voin muutenkin hyvin kuvitella, että he juttelevat noinkin tunnetusta teoksesta. Molempien lapsuudet ovat olleet jästien elämää, niin ei siltä varmastikaan ole voinut välttyä mitenkään. Pohdinnat näytelmässä käytettyyn myrkkyyn ja elävien kuolleiden juomaan käyvät nekin hyvin järkeen ja sopii tälle kaksikolle puheenaiheeksi. Ja kuten sanottu, tässä on kivaa heijastumaa Romeon ja Julian (koko näytelmän) sekä Severuksen ja Lilyn elämän/tilanteen välillä.

”Minun on hyvä olla tässä”, sanot ja silität hiuksiani.

Lällyilyä rakastava mieleni menee tämmösissä kohdissa ihan höttöhattaraksi ♥ Ihana kun oli vähän tämmöistäkin mukana, tuomassa rauhaa ja turvaa tähän muuten ytimeltään tummasävyiseen ficiin. Se lohduttaa varsinkin kun tietää, miten canon tätä kaksikkoa lopulta kohtelee! (Ficeissä voi kyllä onneksi mennä halutessaan eri reittejä.)

[Rowena]

Larjus, kiitos kommentista <3!

Hamlet on myös hieno teksti! Ja Sims hieno peli .

Kiva, että kommentoit . Ihanaa joulunodotusta!