Etsiskelin Sanan säilästä jotain nollakommentoitua luettavaa ja kommentoitavaa, ja tämän tekstin yksinkertainen mutta mielenkiintoinen nimi herätti huomioni.
Tarinan maalailema tilanne hiljaisesta rannasta ja yksinäisestä nuoresta tytöstä alkoholia juomassa avautuu näennäisen normaalina, vaikkakin hieman ehkä melankolisena. Siinä vaiheessa, kun Ea osaa päätellä Iinan tarkan iän tuntematta tätä kuitenkaan entuudestaan, aloin ajatella, että ehkä Ea onkin tarinan ihmissusi tarkkoine vaistoineen. Siksi yllätyin, kun paljastuikin aivan päinvastaista! Se oli kuitenkin ihan vain positiivinen yllätys, koska minusta on aina hauskaa, jos mielikuvat johtavat syystä tai toisesta yhteen suuntaan ja todellisuus onkin ihan toinen. Se on virkistävää.
Jännittävää, ettei Ea pelkää ollenkaan ja vaikuttaa muutenkin suhtautuvan Iinan ihmissuteuteen aika normaalina ominaisuutena! Minä nimittäin jännäsin hänenkin puolestaan ja huokaisin helpotuksesta Iinan lähtiessä vähin äänin pois.
Ehkä tässä maailmassa ihmissuteus tosiaankin on normaalia, tai ehkä ainakin Ea tiedostaa ihmissusien olemassaolon. Mielessäni kävi jopa, olisiko Eakin ihmissusi.
Ehkä hänen ajatuksensa tilanteen pidemmälle viemisestä viittaisikin silloin siihen, että hän haluaa saada Iinan pysymään kanssaan täysikuuhun asti. Siihen sopisi myös Easta välittyvä eräänlainen välinpitämättömyyden vaikutelma: hän antaa alkoholia alaikäiselle, pussailee tämän kanssa ja miettii pidemmällekin etenemistä. Pieni ikäerohan heillä toki on, joten se voi selittyä ihan silläkin.
Jäin miettimään myös, ehtiiköhän Iinalle tämän lyhyen kohtaamisen aikana kehittyä jonkinlaisia inhimillisiä tunteita tai ainakin kiintymystä uutta tuttavuutta kohtaan, kun hän vain lähtee eikä anna valtaa minkäänlaisille pedon saalistusvieteille.
Kiitos tästä mielenkiintoisesta tarinasta, tämä herätti tosi paljon ajatuksia ja tätä oli hauskaa pohdiskella!
-Walle
