Nimi: The Boyfriend Contest
Fandom: Haikyuu!!
Ikäraja: K-11
Paritus: KageHina, Yamaguchi/Yachi
Genre: romance, humor, (sports)
Summary: Tällä kertaa Hinata ja Kageyama riitelevät siitä, kumpi löytää itselleen ensimmäisenä tyttöystävän. Eletään friikkikaksikon toista lukiovuotta.
Muuta: Ficci sopii niillekin, jotka eivät ole nähneet 3. kautta tai lukeneet mangaa siitä pidemmälle, en spoilaa tuloksia. Tämä on syyslomaficcini.
Disclaimer: Haruichi Furudate
2. osaa
The Boyfriend Contest
Passaaminen ja pussaaminen, niillä sanoillahan oli eroa vain yksi kirjain. Ei se jälkimmäinen voinut olla kovin vaikeaa, eihän?
1/2: Provosoiva kuu
Lentopallo paukahti äkäisesti vasten lattiaa.
”Oya, oya”, Tsukishima maireili hampaat välkkyen, ”voisi luulla, että Kuningas-kun on tänään huonolla tuulella.”
Kageyama noukki seuraavan pallon korista. Hän oli ottanut tavaksi treenata syöttämistä harjoitusten lopuksi.
Tsukishima nojasi lattiaharjaan kyllästyneesti. Oli hänen mielestään sääli, että Kageyama ei suuttunut nykyään yhtä helposti kuin ennen.
Suurin osa Karasunon lentopallojoukkueen jäsenistä venytteli yhä. Ainoastaan ikienerginen Hinata yritti torjua Kageyaman hirviösyöttöjä.
”Joko riittäisi?” Tsukishima ehdotti ja haukotteli. ”Jotkut haluavat tehdä joskus jotain muutakin kuin odottaa, että Teidän majesteettinne on valmis.”
Kageyama teki onnistuneen hyppysyötön, mutta Hinata onnistui torjumaan sen kuin ihmeen kaupalla. Kageyama naksautti kieltään. Hinata kiljahti riemusta.
”Nyt voidaan lopettaa!” Hinata hihkui ja noukki pari palloa syliinsä. ”Huipulla on hyvä lopettaa.”
Hinata ja Kageyama purkivat verkon tolpista ja rullasivat sen kasaan. Sitten he kantoivat yhdessä reunapaalun varastoon, Kageyama etummaisena.
”Ihan kuin sinä tietäisit, millaista on olla huipulla”, Kageyama ivaili, ”tuolla pituudella – öh –”
Kageyama pysähtyi kuin seinään.
”Miksi pysähdyit, idiootti?” Hinata kärtti. ”Melkein kompastuin –”
Sitten Hinata huomasi, miksi Kageyama oli pysähtynyt niin äkisti. Hämärässä varastossa seisoi lähekkäin kaksi hahmoa: sekä Yamaguchin että Yachin naamat hehkuivat punaisina. Yachi hypähti nopeasti kauemmas poikaystävästään ja peitti kasvonsa. Sitten hän sopersi jotain epäselvää ja juoksi pois varastosta. Yamaguchi virnisti nolona Kageyamalle ja Hinatalle.
”Hoo”, Hinata ihasteli äänekkäästi ja laski paalun telineeseen Kageyaman kanssa, ”te pussailitte!”
Yamaguchi hieroi niskaansa kiusaantuneesti ja hymyili.
”No, joo…”
”Kivaa”, Hinata kommentoi välittömään tyyliinsä.
”Varastossa”, Kageyama totesi hieman toruvasti.
”Sori”, Yamaguchi mutisi korvat punaisina, ”mutta kun Hitoka-chan kehui minun syöttöäni ja sitten…”
”Hoo, etunimi”, Hinata ihasteli jälleen. Sen seurauksena Kageyama läimäytti häntä päähän.
”Aih!” Hinata älähti ja mulkaisi Kageyamaa vihaisesti. ”Turha purkaa kiukkua minuun, jos olet kateellinen!”
”Mistä muka?” Kageyama murahti.
”No siitä, että Yamaguchilla on tyttöystävä!” Hinata parahti ja levitteli käsiään.
”En minä ole kateellinen”, Kageyama totesi äkäisesti.
”No, minä olen”, Hinata totesi ykskantaan ja risti kätensä. ”Siispä olen päättänyt, että minäkin haluan tyttöystävän, jonka kanssa voin pussailla täällä varastossa.”
”Äh, älä nyt, Hinata”, Yamaguchi toppuutteli ja heilutti kämmeniään edessään, ”ei me oteta sitä tavaksi –”
”Et sinä saa tuoda tänne randomeja noin vain”, Kageyama sanoi kovaa Hinatalle, ”ajattelitko unohtaa lentopallotreenit vain, jotta voit painaa huulia yhteen jonkun kanssa?”
”En todellakaan!” Hinata huudahti kädet nyrkissä. ”Minä voin tasapainoilla uran ja parisuhteen välissä, äidin aikakauslehdessä luki niin!”
”Ihan sama, tämä on typerä keskustelu… enkä minä aio osallistua mihinkään seurustelusoopaan”, Kageyama tuhahti ja kääntyi kannoillaan, mutta sitten hän huomasi tuijottavansa typerästi virnuilevaa Tsukishimaa, joka oli tullut palauttamaan harjaa varastoon.
”Kas kas”, Tsukishima naureskeli, ”meidän lentopallokuninkaamme pelkää seurustelua, vai?”
Tässä kohtaa Yamaguchi ajatteli, miten paljon Tsukki muistutti Kuroota, Nekoman kapteenia. Molemmat tykkäsivät provosoida muita. Yamaguchi ei tietenkään ollut ikinä sanonut huomiotaan ääneen.
”En minä pelkää”, Kageyama tiuskaisi.
”Mitä jos Hinata löytää tytön ensin?” Tsukishima huomautti viattomasti. ”Eikö sinulla olisi silloin aika… hävinnyt olo? ´Friikkikaksikko´... finito.”
Kageyama naksautti kieltään. Kaikki tiesivät, ettei hän halunnut hävitä missään, etenkään Hinatalle.
”Hah, ihan kuin Kageyama muka osaisi seurustella!” Hinata sanoi ivallisesti ja länttäsi hiuksensa länään. Sitten hän madalsi ääntään ja koitti matkia Kageyaman puhetyyliä: ”Mieluummin pelaan yksin… suutelen yksin… peuhaan yksin – AIH!”
Enempää hän ei saanut ulos suustaan, sillä Kageyama riuhtaisi hänet paidankauluksesta maahan.
”SELVÄ!” Kageyama huusi raivoissaan. ”Kilpaillaan! Se kumpi seurustelee ensin, voittaa!”
”Kiinni veti”, Hinata kähisi lattialta ja pui nyrkkiään ilmaan.
Tsukishima peitti suunsa kädellään ja piilotti naurunsa huonosti. Yamaguchi päätti, ettei enää pussailisi varastossa.
*
Miten pahus vieköön seurustelu aloitettiin? Siihen kysymykseen Hinata ei ollut löytänyt kunnollista vastausta äitinsä lehdistä. Niissä puhuttiin enemmän itsensä löytämisestä, salaateista ja rakkauden ylläpitämisestä. Mikään näistä artikkeleista ei selittänyt Hinatalle, miten hänkin pääsisi pussailemaan välinevarastoon. Tai, jos hän jollain ihmeen kaupalla sinne asti pääsisikin, ei hänellä ollut tietoa, miten hänen kannattaisi edetä.
Hinata ei ollut ikinä suudellut ketään. Hitto, hän ei ollut ikinä edes pitänyt tyttöä kädestä! Kaiken tämän ajattelu sai hänen poskensa kuumenemaan.
Hän tuijotti turhautuneesti englannin kirjaa pulpetillaan. Kunpa koulussa olisi opetettu, miten voi hankkia itselle seurustelukumppanin. Tai, jos enkunope parhaillaan puhuikin kyseisestä aiheesta, ei Hinata ymmärtänyt juuri mitään, koska hän oli niin paska englannissa.
Haastavinta tilanteessa oli se, ettei Hinata tuntenut muita tyttöjä kuin Yachin koko koulusta.
Sitten hänellä välähti. Hän kysyisi tietenkin apua Yachilta, joka voisi esitellä Hinatan jollekin ystävälleen.
*
Kageyama oli oppinut aikoja sitten, että joskus piti nöyrtyä, jotta välttyi nöyryytykseltä.
Tämä visiitti oli hänen elämänsä tähänastisista vierailuista vaikein. Mukaan laskettiin jopa se kerta, kun hän oli kysynyt Oikawalta neuvoa passaamiseen.
Kageyama soitti ison omakotitalon ovikelloa.
Oven avasi herttainen nainen, jolla oli paksu ruskea tukka. Kageyama pyysi naiselta palvelusta. Herttainen nainen vaati häntä astumaan sisään ja juomaan teetä.
Kun Kageyama istui pöydän ääressä, kuppi kuumaa edessään, Oikawa asteli huoneeseen.
Niin, Kageyama oli tosiaan päättänyt kysyä Oikawalta apua, taas. Passaaminen ja pussaaminen, niillä sanoillahan oli eroa vain yksi kirjain. Ei se jälkimmäinen voinut olla kovin vaikeaa, eihän?
”Mistä tämä kunnia, Tobio-chan?” Oikawa kysyi suu leveänä. ”Oliko sinulla niin ikävä senpaitasi, että odotit minua kesälomaksi kotiin yliopistosta?”
Kageyama nielaisi teensä ja nyökkäsi hänelle kohteliaasti.
”Öm… Tarvitsisin neuvon.”
Hän oli harjoitellut etukäteen, miten muotoilisi kysymyksensä. Ihmisistä tuli fiksuja vain, jos he osasivat esittää fiksuja kysymyksiä.
”Oikawa-san, sinähän olet seurustellut. Voisitko kertoa, miten minä saan tyttöystävän?”
Oikawa tuijotti häntä silmät pyöreinä. Sitten hän näytti tärisevän.
”Tobio-chan”, Oikawa sanoi hitaasti ja kaivoi kännykän taskustaan, ”toista tuo… ja kumarra!”
”Täh?”
”Pyydä minulta nätisti”, Oikawa sanoi toruen ja heristi sormeaan, ”kuten kunnon poika.”
Kageyama kiristeli hampaitaan. Sitten hän heittäytyi maahan ja huusi:
”OIKAWA-SENPAI! AUTA MINUA SAAMAAN TYTTÖYSTÄVÄ, OLE NIIN KILTTI!”
Oikawa otti itsestään selfien niin, että kontillaan kumartava Kageyama näkyi taustalla.
