Kirjoittaja: liljankukka
Ikäraja: S
Varoitukset! Kuolema
A/N: Jossain kohtaa irkissä cassi toivoi Drarria, jossa Draco kuolee ja sitten Harry itkee sen haudalla ja kuolee itse sydänsuruihin. No siis, tässähän sitä :D Toivottavasti on edes jollain tasolla mieluinen! <33
Sai takaisin kadottamansa rakkauden
Dracon kuolemasta oli kulunut kaksi kuukautta, Harryn mieli oli maassa edelleen, hän ei ollut noussut sängystään viikkoon. Hermione oli ainut, joka ei ollut luovuttanut, edelleen tämä yritti saada hänet ylös sängystä, siinä onnistumatta.
”Nousisit nyt Harry”, Hermione kuiskasi, ilme oli huolestunut. ”Draco ei olisi halunnut tätä.”
Kyyneleet virtasivat pitkin Harryn poskia, sydämeen sattui pelkästään toisen nimi. Oli vaikea hengittää, tuntui kuin keuhkot olisivat painuneet kasaan. Harry ei voinut ymmärtää miksi hänen rakkaansa oli kuollut, miksi juuri Dracon täytyi olla ikuisesti poissa.
”Harry? Draco haluaisi sinun olevan onnellinen”, Hermione sanoi, silitti Harryn selkää ja halasi tiukasti.
Harry ei sanonut mitään, makasi vain ja itki Hermionen kaulaan. Miten hän voisi koskaan olla onnellinen ilman Dracoa, ilman elämänsä rakkautta. Hermionen halaus oli lämmin, mutta ei lähelläkään Dracon omaa. Dracon halaukset olivat – olleet – täynnä rakkautta, iloa ja lohdutusta.
***
Oli kulunut viisi kuukautta Dracon kuolemasta, syksy oli tullut ja Harry oli viimein saanut itsensä liikkeelle. Hän oli päättänyt, että olisi aika mennä Dracon haudalle.
”Hei rakas”, Harry kuiskasi, ääni oli käheä puhumattomuudesta ja itkusta.
Harry istahti maahan Dracon haudan viereen, takapuolen alle jäi muutama punertava lehti. Kylmä tuuli puhalsi, kun Harry kertoi toiselle viimekuukausistaan, kyyneleet virtasivat pitkin hänen poskiaan.
”En minä pärjää ilman sinua”, Harry itki, tuntui ettei elämästä voisi koskaan tulla mitään ilman Dracoa.
Illan kylmyydessä Harryn poskille valuneet kyyneleet jäätyivät, posket olivat punaiset ja hengittäminen sattui. Sydäntä puristi, keuhkot puristuivat kasaan ja kurkkua kuristi. Mikään ei tuntunut hyvältä ilman toista, ilman rakkautta.
”Haluan vain olla kanssasi”, Harry kuiskasi, silitti hautakiven reunaa ja antoi kyynelten jälleen virrata poskille.
Seuraavana aamuna Hermione löysi Harryn kylmän ruumiin, käpertyneenä Dracon haudalle. Hän itki, mutta oli sisimmässään onnellinen, että Harry oli päässyt Dracon luo, sai takaisin kadottamansa rakkauden.
