Ikäraja: S
Ootteko muut tutustuneet enkeleihin?
Suojelusenkeli
Pojalla on hailakan kauniit silmät ja epäreilua surua suupielessä. Särkee sydäntä katsoa sitä. Se on upea, vaikka sen vaaleaa hahmoa reunustavat varjostukset.
Voisi luulla, ettei se kuulu tähän maailmaan. Mutta se on suojelusenkeli. Ei missään muualla kaivata enkeleitä niin kuin täällä. Tyttö ei kyllä tiedä kaipaavansa enkeliä, ei edes usko niihin.
Ja silti kun nämä kaksi kohtaavat, tavallisesta tulee parempaa ja omituisesta oikeaa. Tytölle se on kuin sokea alkaisi vähitellen nähdä: näinkö tämä menee, tällaistako se voisi olla? Poika toimii vaistojensa varassa ja pysyy tytön vierellä, vaikka jaksaa itse tuskin seistä.
Tyttö haluaa pestä pojan noesta. Poika katsoo tummuneita pieliään, pitää niiden likaa liian pinttyneenä, tyttöä liian tietämättömänä. Ehkä tyttö onkin sitä, ehkä sitä tarvitaan. Ja lujaa uskoa. Poika pistäisi enemmän vastaan, mutta hänen pitää olla lähellä. Tyttöä se lämmittää.
Pojan rentoutuessa, luottamuksen kasvaessa, ajan lipuessa eteenpäin poika vähitellen puhdistuu ja alkaa lopulta säihkyä kirkkaasti sieltä täältä.
"Miksi se noin tekee?" poika kysyy lähes pelkoa äänessään.
Tyttö hymyilee. "Koska olet suojelusenkeli."
Poika kurtistaa kulmiaan. Kukaan ei ollut ikinä kertonut.