Pirre, nuu. <3 Olen tosi iloinen, että eksyit tätä lukemaan ja kommentoitkin vielä! On aina kiva kuulla, että omista hahmoista tulee tosielämän henkilöitä mieleen, kun siitä tulee tosi onnistunut olo! Jos en muuta osaa niin luoda ainakin realistisia henkilöitä.
Toivottavasti realismi pysyy jatkossakin ja tästä saa jotain edelleen irti. n_n
Ronen, kehut kauhean vuolaasti, ja vaikka se on mukava tietää onnistuneensa jossain, niin tuleehan siitä tällaisen pidemmän projektin myötä paineitakin.
Mä taidan aina sanoa sulle, kun nostat sellaisia asioita esiin, jotka oon sinne asettamalla asettanut, ja se on kiva, kun osaat poimia niitä. <3 On myös kiva, että hahmoista saa enemmän irti. Just tänään puhuinkin, että saan minäkin näistä enemmän irti, eli raapaleista luopuminen tais olla juuri oikea päätös. n_n
Syksy, kiitos sinullekin hassusta ja vähän offaavasta kommentista (ei muuten haittaa, hauskaa lukea millaisia asioita tulee mieleen).
Olen tämän versen kanssa saanut kauheasti kehuja sujuvasta dialogista, joka on mun mielestä hämmentävää, mutta oikein kiva kuulla! Koen dialogin edelleen omaksi heikoksi kohdakseni, mutta ehkä olen tämän asian kanssa väärässä!
Joka tapauksessa nuu, toivottavasti tykkäät jatkostakin. <3
2. lukuAjalla oli taipumusta kulkea ärsyttävän hitaasti tai turhan nopeasti, ja se oli useimmiten suoraan verrannollinen ajanjakson toiminnantäytteisyyteen. Ensimmäisten viikkojen päivät olivat kaiken kaikkiaan tapahtumaköyhiä ja hitaita, ja tuntuivat kestävän pienen ikuisuuden, mutta yhtäkkiä Säde huomasi, että varsinaisia opintoja oli jo lähes kuukausi takana, ja opinnot alkoivat käydä vakavasti otettaviksi. Yksi siitä kielivistä merkeistä oli kurssi nimeltä
Opetuksen ja ohjauksen perusteet, sekä siihen liittyvä ryhmätentti.
Konseptina ryhmätentti oli Säteelle täysin vieras, mutta jo ajatus sai kylmän hien kohoamaan hänen niskaansa. Luennon jälkeen hän oli jo aivan varma, että pienryhmän muut tytöt ryhmäytyisivät keskenään ja hänen pitäisi etsiä itselleen jokin ventovieras tenttiryhmä, kun Hannaleena ilmaantui hänen vierelleen.
”Hei, joko sulla on tenttiryhmä? Kaikki kuhisee siitä nyt, hyi olkoon jotain ryhmätenttiä”, Hannaleena höpötti silmiään huvittuneena pyöräytellen. Toisen hyväntuulisuus tarttui varovaisesti Säteeseenkin.
”Ei mulla vielä. Oletko sä muiden likkojen kanssa?”
”Meinasin kysyä, että oltaisiinko me samassa ryhmässä.” Hannaleenan hymy oli lämmin ja hän kallisti aavistuksen päätään hymyillessään.
”Kyllä se mulle sopii”, Säde vastasi hymyillen itsekin. Pieni kivi tuntui vierähtäneen jostain hänen sydämensä tienoilta.
”Mutta meitä on silti vasta kaksi.”
”Eiköhän me joku löydetä! Ja jos ei, niin sitten räpytellään tentaattorille, kuinka kukaan ei vaan halua olla meidän kanssa samassa ryhmässä.”
Säde nielaisi hihityksensä ja nyökkäsi.
”Kuulostaa suunnitelmalta.”
~*~
Päivän päätyttyä Säde ja Hannaleena suuntasivat kirjastoon tenttikirjoja etsimään. Saman ajatuksen oli ilmeisesti saanut joku muukin, sillä kun he viimein pääsivät oikeaan hyllyväliin, he totesivat toisen tenttikirjan viimeisen kappaleen nököttävän hyllyllä.
”Voidaan jakaa alueita ja mä voin skannailla oman osuuteni, niin sä saat fyysisen kirjan”, Säde ehdotti ja oli juuri kurottamassa ylähyllylle, kun joku nappasi kirjan hänen nenänsä edestä. Säde ei ollut edes tajunnut, että hänen takanaan oli joku, ja hänen nopeaa käännähdystään sävytti säikähdys.
Hänen katseeseensa vastasi reilu päätä pidempi nuorimies, joka juuri paransi silmälasiensa asentoa päässään.
”Opetuksen ja ohjauksen perusteet?” nuorukainen kysyi äänellä, joka oli matalampi kuin Säde olisi ulkonäön perusteella osannut odottaa. Säde ja Hannaleena nyökkäsivät lähes yhtäaikaisesti.
”Ei teidän ryhmässä sattuisi olemaan tilaa?”
”On, me ollaan kahdestaan”, Hannaleena vastasi – tämä oli selkeästi saanut itseään niskasta kiinni Sädettä nopeammin.
”Joo, meidän ryhmään mahtuu.”
”No jos sopii, niin… Voitaisiin sitten skannailla tätä.” Nuorukainen nosti hajamielisellä eleellä kädessään olevaa kirjaa.
”Sopii. Mä olen Hannaleena ja tässä on Säde.”
”Tuomas.”
Hannaleena kaivoi puhelimensa esiin, avasi siitä näyttölukituksen ja ojensi sen sitten Tuomakselle.
”Tallenna numerosi, niin teen meille ryhmän. Saadaan sitten asioita sovittua tarkemmin.”
Kiltisti Tuomas teki työtä käskettyä ja ojensi pian puhelimen takaisin Hannaleenalle.
”Lainaanko mä tän? Mulla on tässä jo tää toinenkin, niin tulee samalla.” Tuomas nappasi kainalostaan toisen kirjan.
”Joo, sopii! Kiva juttu”, Hannaleena sanoi iloisesti Säteen vain hymyillessä vieressä.
”Mulla on skanneri, niin voidaan vaikka nähdä tässä joku päivä mun luona ja sopia vähän kuka lukee mitäkin ja sen sellaista. Saa skannailtua samalla.” Säde sipaisi hermostuneena hiuksiaan puhuessaan.
”Jes, sovitaan siitä vaikka vielä illemmalla, kun oon paremmin kalenterin ääressä”, Hannaleena hymisi hyväntuulisesti.
Tuomas vain nyökkäsi, heilautti kevyesti kättään ja suuntasi kirjojen kanssa lainauspisteelle. Kun Säde ja Hannaleena jäivät hyllyväliin kahden, he vilkaisivat toisiaan ja Hannaleena tirskahti.
”Meillä näyttäis olevan ryhmä.”
~*~
Illemmalla Hannaleena laittoi kuin laittoikin viestiä heidän tenttiryhmänsä ryhmäkeskusteluun, ja ehdotti tapaamista keskiviikolle tai torstaille. Tuomakselle torstai sopi paremmin, joten se lyötiin lukkoon, sillä Säteellä ei suuremmin ollut väliä. Myöhempi aika toki antoi hänelle enemmän aikaa siistiä paikkoja ja valmistautua henkisesti siihen, että hänen luokseen oli tulossa vieraita.
Torstaina kontaktiopetuksen jälkeen Säde teki vielä viimeisiä siivoiluja, kun hänen puhelimensa ilmoitti uudesta viestistä. Se tuli heidän pienryhmänsä ryhmäkeskusteluun.
| |
Joona
Sopisko yks vähän myöhäinen mato jonkun tenttiryhmään? |
Säde hypisteli puhelintaan hetken pohtien pitäisikö hänen kysyä Tuomakselta ja Hannaleenalta, josko he ottaisivat Joonan ryhmäänsä. Säde laittoi kuitenkin puhelimensa pois. Luultavati joku muu tarjoaisi Joonalle ryhmää ihan tuota pikaa.
Pyyhkäisten asian mielestään Säde kävi hakemassa skannerinsa makuuhuoneen kirjahyllyn päältä, jossa säilytti sitä silloin, kun ei sitä tarvinnut. Hän ei ollut hetkeen käyttänyt skanneria, sillä sen pinnalle oli ehtinyt kertyä hento pölykerros, johon nyt jäivät hänen syyllistävät sormenjälkensä. Hajamielisesti Säde haki rätin ja pyyhkäisi nihkeällä liinalla pölykerroksen pois.
Tuskin Säde oli ehtinyt pestä käsiään rätin huuhtelun jälkeen, kun hänen puhelimensa ilmoitti uudesta viestistä. Ja lähes saman tien toisestakin. Ehkä joku tarjosi Joonalle tenttiryhmää, Säde ajatteli hymyillen kevyesti itsekseen eikä pitänyt kiirettä kuivatessaan käsiään. Eikä hän kovin väärässä ollut.
Hannaleena oli laittanut heidän tenttiryhmäkeskusteluunsa kaksi viestiä.
| |
Hannaleena
Hei, otetaanko me Joona meidän ryhmään?
Tai siis kun sitten olisi vähän vähemmän luettavaa jokaisella. |
Tuomas oli juuri kirjoittamassa vastausta, joten Säde odotti rauhassa tämän mielipidettä ennen kuin kommentoisi asiaa. Eihän hänellä ollut mitään sitä vastaan, mutta jos ajatus häiritsi Tuomasta…
| |
Tuomas
Joona? Onko kyse uhasta vai mahdollisuudesta? |
Hannaleena
Mahdollisuudesta!
Vai mitä Säde?? |
Säde haroi kevyesti hiuksiaan ja punnitsi vastaustaan.
| |
Luultavasti juu enemmän mahdollisuus kuin uhka.  Eli mulla ei ainakaan ole mitään sitä vastaan, että otetaan vielä Joonakin meidän ryhmään. |
Tuomas
Okei.
Käy. |
Hannaleena
Jees! Minäpä lisäilen sen sitten!
Ja kerron, että tulee Säteelle tänään! |
~*~
Tuomas oli ensimmäinen, joka saapui heidän lukupiiritapaamiseensa. Säde päästi nuorukaisen peremmälle ja koetti kovasti keksiä jotain sanottavaa toisen jättäessä ulkovaatteensa eteiseen.
”Mä vähän silmäilin meidän tenttikirjoja”, Tuomas aloitti saatuaan kengät pois jalastaan. Hän heitti olkalaukkunsa takaisin olalleen ja Säde viittoi tämän peremmälle.
”Se menee oikeastaan paremmin tasan neljälle kuin kolmelle. Ei tarvitse katkoa lukuja kesken ja saadaan suunnilleen yhtä pitkät alueet kaikille.”
”Kuulostaa hyvältä”, Säde vastasi pieni hymy huulillaan ja istahti sohvannurkkaan. Tuomas kaivoi kirjat laukustaan ja asetti ne pöydälle sekä laukkunsa lattialle pöydän viereen ennen kuin istui. Kun heidän välilleen uhkasi laskeutua kiusallinen hiljaisuus, Säde avasi suunsa sen enempiä ajattelematta.
”Onko sulle oikeasti okei, että napattiin Joona meidän ryhmään? Tai ethän sä sitä varmaan tunne, kun tuntuu, ettei vielä oikein tunne niitäkään joiden kanssa on enemmän tekemisissä, mutta niin.” Kevyt puna kohosi Säteen poskille, kuten hyvin usein, kun hän tajusi höpöttävänsä. Kevyt hymyntapainen leikitteli Tuomaksen suupielessä.
”On, ei mua oikeasti haittaa. Täähän voi olla vaikka hyödyllistä verkostoitumista.” Tuomas kohautti kevyesti olkiaan.
”En mä verkostoitumisesta tiedä, mutta ihmisiin on ihan kiva tutustua vähän pienemmässä porukassa. En ole omimmillani suuremmissa ryhmissä”, Säde totesi hymyillen lähinnä itsekseen. Hän joutui nousemaan lähes saman tien ovikellon soidessa.
Oven takana häntä odotti ylienergisen oloinen Hannaleena.
”Hei! Enhän oo myöhässä?” Hannaleena kysäisi riisuessaan takkiaan.
”Et. Tuomas tuli ihan hetki sitten ja Joona ei oo vielä paikalla.”
Hannaleena pyöräytti kevyen huvittuneesti silmiään.
”Jotenkin en yllättyisi yhtään, vaikka Joona tulisi myöhässä. Se on vähän sen oloinen.”
Säde vain naurahti. Joona tuntui ottavan kaiken irti akateemisesta vartista ja saapui useammin viisi minuuttia myöhässä kuin ajoissa.
”Me voidaan varmaan aloitella ilman sitä. Tuskin sillä on hirveästi väliä minkä osan se lukee, kun suunnilleen samat sivumäärät tulee jokaiselle.”
”Joko te katsoitte niitä sivumääriä? Oottepa nopeita.”
”Tuomas on ehtinyt vilkaista niitä etukäteen”, Säde kertoi ohjatessaan Hannaleenan peremmälle.
”Moi!” Hannaleena tervehti Tuomasta hymyillen päästessään olohuoneen puolelle ja istahti tämän viereen sohvalle. Tuomas nyökkäsi vastaukseksi kevyesti hymyillen ja näytti Säteen silmiin siltä, että arvostaisi, jos Hannaleena antaisi hänelle hieman enemmän omaa tilaa.
”Keitänkö kahvia?”
”Kiitos!”
”Mä voisin ottaa teetä, jos sulla on”, Tuomas vastasi. Samalla Säde tajusi tämän äänensävyn muuttuneen. Se oli sama, jolla Tuomas oli puhunut kirjastossa, varautuneempi kuin hetki sitten, kun he olivat olleet kahden.
”On. Mun sisko juo teetä, niin se on tehnyt itselleen oikein kunnon kätkön. Voit tulla itse katsomaan mistä tykkäisit.” Säde tajusi omankin sävynsä muuttuneen. Se oli käynyt pehmeämmäksi, kun hän oli tajunnut Tuomaksen epämukavuuden.
Kiitollisena Tuomas tarttui tarjoukseen ja nousi, seuraten kiltisti Sädettä keittiöön. Säde nosti Pilvin tuoman ja täyttämän teerasian nuorukaisen tutkittavaksi ja keskittyi lataamaan kahvinkeitintä. Ottaisikohan Joona kahvia?
”Sun siskollasi on mielenkiintoinen maku”, Tuomas totesi käytyään tovin teepusseja läpi.
”Se on muutenkin vähän mielenkiintoinen tapaus”, Säde hymisi. ”Mutta se joisi mieluiten irtoteetä, Pilvi on meidän perheen pieni elitisti.”
Tuomas naurahti hiljaa ja valitsi itselleen teepussin. Tunnollisesti hän sulki rasian ja laittoi sen kaappiin, josta oli nähnyt Säteen ottavan sen.
”Vedenkeitin?”
Säde vain osoitti oikeaa kaappia ja jatkoi kahvinpurujen annostelua. Pian hän napsautti kahvinkeittimen päälle ja alkoi nostella muumimukeja kaapista samalla, kun Tuomas laittoi vedenkeittimen seinään.
”Nyt kun olet siinä, niin minkä mukin haluat?”
Tuomas katseli ensin Säteen pöydälle nostamaa kahta mukia, sitten tiskikaapin ylähyllyä, joka oli lähes puolillaan muumimukeja. Hän nappasi itselleen sinisen mukin, jossa muumipeikko seisoi lumisateessa hymyillen. Säde nyökkäsi itsekseen.
”Hannaleenalle varmaan käy Mymmeli.”
~*~
Kun Joona viimein pääsi perille, kello oli jo lähes vartin yli sovitun tapaamisajan. Säde ja Hannaleena olivat melkein juoneet kahvinsa ja Tuomas oli hakenut toisen kupin teetä. He olivat myös katsoneet yhdessä tenttialueen jaon ja aloittaneet ensimmäisen kirjan skannaamisen.
Joona virnisti nolona päästessään olohuoneeseen asti.
”Sori, olen myöhässä. Tulen suoraan treeneistä.”
”Ei mitään”, Hannaleena vastasi hymyillen ja heilautti vähätellen kättään.
”Otatko kahvia?”
”Kyllä, kiitos”, Joona hymyili ja seurasi Sädettä keittiön puolelle. Saadessaan hänkin muumimukin eteensä Joona kiitti ja kaatoi itselleen kahvia.
”Onko Tuomas pahana? Tuomashan se oli?”
Säde kohotti kevyesti kulmiaan.
”Sun myöhästymisestä?”
”Niin. Kun se ei sanonut mitään. Ajattelin, että se ehkä tykkäisi vähän täsmällisemmästä ryhmäkaverista”, Joona höpötti kaataessaan kahviinsa maitoa.
”Mä luulen, että Tuomas on vaan vähän samanlainen kuin mäkin”, Säde totesi ja sipaisi hiuksiaan. ”Tykkään ihmisistä pieninä annoksina.”
Joona nauroi sydämellisesti. Nuoren miehen naurussa oli karhea sointi ja se sai Säteen vatsaan perhosia.
”Mutta sun kannattaa varmaan kuitenkin koettaa tehdä kaikkesi, että pääset Tuomaksen paremmalle puolelle. Se on aika fiksu ja sen kanssa voi olla hyvä olla hyvissä väleissä."
”Kiitos vinkistä”, Joona virnisti kevyesti.
Säde vain hymisi, laittoi maidon takaisin kylmään ja paimensi Joonan muiden seuraksi olohuoneeseen, jossa Tuomas ja Hannaleena skannailivat sujuvassa yhteistyössä.
