Kirjoittaja – Vilna
Ikäraja – K11 (voi olla, että nousee, mutta aluksi nyt tämä!)
Paritus – Draco Malfoy/Harry Potter
Tyylilaji – sodanjälkeistä epätoivoa, melankoliaa, kipuilua ja hieman romanssiakin (?). raapalejatkis.
Status – kesken 9/x
! Varoitukset – itsetuhoisia ajatuksia/käytöstä, päihteitä, prostituutiota, seksimainintoja, lisäilen mikäli näitä ilmenee enemmänkin!
Yhteenveto – Draco Malfoy etsii itseään sodan jälkeen.
Kirjoittajalta: Tämä on yksi pidemmän luokan WIP, jota aloin kirjoittamaan uudelleen, kun minä ja cassialma taas puhuttiin drarrista niin kuin me aina puhutaan. Tämä onkin sitten luonnollisesti cassille! ♥ En usko, että tästä tulee kovin pitkää. Haluaisin sanoa, että alle 20 pientä raapaletta? Vähemmänkin? Ei voi vielä tietää. Mietin pitkään, että Pimeyden Voimiin vai Notkoon, päädyin nyt sitten tänne. Mutta tämä on kyllä synkkää tavaraa, beware.
Otsikko napattu Pariisin Kevään biisistä! On yksi lemppareita. Tämä on ehkä sellaista tekstiä, jota olisin kirjoittanut kaksi vuotta sitten niin tyyliltäänkin kuin toteutukseltaankin. En tiedä, onko se hyvä asia? Sen näkee kai sitten joskus.
//: Tämä fikki on keskeytetty.
Otsikoinnin iloja (laululyriikkaotsikko)
Olen kuullut merestä
1;
Draco katsoo pimeää merta ja näkee oman kuvajaisensa.
Tai ei. Ei se ole edes meri. Se on vain Thames aamuyöllä. Sen virtaus on ruma ja likainen (ruskea, hyi vittu), miltei pohjaton. Niin kuin Dracokin on tänään. Hänen vaatteensa ovat kylmät, eivät märät, ja hiki on syöpynyt ihoon. Häntä etoo.
Hän on se Malfoyn viimeinen kersa; hän on tunteeton ja mykkä ja sokea.
Jos voisi edes kuolla.
Hän miettii, mitä tapahtuisi jos nyt hyppäisi. Valuisiko edes pohjaan asti vai painuisiko keuhkot kasaan jo veteen osuessa? Hän ei osaa uida kunnolla, kuka häntä muka olisi opettanut. Äiti? Pyh, oli liian kiintynyt viinilaseihinsa. Isä? Pah, oli jo kuollut Dracolle ennen omaa syntymäänsä.
Hän takertuu kiinni kaiteeseen. Jos voisi edes hypätä. Mitkä olisivat hänen viimeiset sanansa?
Hän kuvittelee oman hautakivensä ja irvistää:
Tässä lepää Draco Lucius Malfoy.
Mitä muuta se edes kaipaisi?
Kuka
häntä kaipaisi?
Draco kampeaa kohmeiset sormensa irti kaiteesta ja kääntyy kotiin.
2;
Olisiko kliseistä sanoa, että se baari haisi savulle ja epätoivolle?
Siltä se haisee, päättää Draco ja pyyhkii hihallaan tahraa lasisesta kolpakostaan. Katsoo ympärilleen ja repii kuivia kynsinauhojaan. Saa katseita osakseen.
Tuo on se Malfoyn kersa, ne sanovat. Lucius Malfoy teki itsemurhan Sektumsempralla ja Narcissa Malfoy juo itseään kuiviin tonttuviinillä. Ne sanovat.
Draco katsoo pois. Miettii taas kuolemaa. Näkeekö kuoleman jälkeen pelkkää mustaa? Onko se vähän niin kuin olisi sokea? Jos olisi edes Helvetti.
Hän hörppää kolpakostaan. Näkee silmän reunasta seinillä varjoja. Joku puhuu matalalla äänellä huoneen nurkassa. Joku kuiskaa viimeisiä sanoja. Hetki on tässä. Draco on vielä tässä, mutta kuinka kauan?
Ja sitten. Ovi avautuu. Ja hän näkee. Sen. Hänet. Sydän alkaa hakata vasten kylkiluita; ihme, etteivät ne edes murru sen painosta. Ehkä hiusmurtumia korkeintaan. Särkee. Särkee niin helvetisti. Silmät sumenee. Jos voisi itkeä. Helpotuksesta tai epätoivosta, kumpikin käy.
Hän oli miltei kuolemaisillaan, kunnes Draco Malfoy näkee Harry Potterin.
3;
Draco Malfoy katsoo Harry Potteria savuisen baarin nurkasta.
Harry Potter ei vielä huomaa häntä, joten ei katso takaisin.
Potter näyttää puhki kulutetulta, Draco miettii. Käytetyltä. Lopetetulta. Ihon kuuluisi olla rusehtavaa tervettä, se on miltei valkoinen ja mustelmilla. Ulkona on pakkasta, mutta Potterilla on harmaa teepaita; Draco muistaa kuulleensa siitä serkusta. Kenties tämän vanha? Ainakin se roikkuu sillä tavalla. Farkut on rikki ja polvet ruvella. Silmälaseja ei enää ole. Kuinka oppia näkemään? Sitä arpea ei näy näin kaukaa.
Potter istuu tiskin ääreen. Draco kai vahingossa virnistää hihaansa.
Mitä voisi sanoa, jos nyt haluaisi mennä juttelemaan?
On ollut jollain tasolla ikävä, Draco Malfoy huomaa.