Kommenttikampanjasta terve! Siis tää oli jotenkin tosi nätisti kirjoitettu, syksy on mun lempivuodenaika ja oon niin ready for it joten syksyisten tekstien lukeminen on vaan niin ihanaa, varsinkin sellaset, joissa on näin nättiä kuvailua
Taivaanranta tulessa on jotenkin upea ilmaus. Se kuvastaa sitä kaipuun kipua hienosti ja vaikka tässä ei kerrotakaan mikä kaipuun aiheuttaa, kuolema vai ero, mutta tuli sellanen fiilis, että kuten auringonlasku tulee hiljalleen, tätä eroakin/kuolemaa on odotettu jo jonkin aikaa. Autio talo vihjaa varmaan siihen, että kertoja ja tämän rakastettu ovat muuttaneet pois yhteisestä talostaan ja nyt tämä kertoja on viimeisen kerran talossa, hyvästelemässä.
Tykkäsin myös siitä, että kertoja on tosi näkymätön tässä pätkässä, aivan kuin hän olisi luonto itse, hän tarkastelee ympäristöään ja kaipuutaan luonnon kautta, joka saa aikaan vaikutelmaa, että hän ei ole vielä sisäistänyt tapahtumia, vaan tuntee olonsa tavallaan turraksi. Kenties itkut on jo itketty, eikä enempää irtoa, vaan sade saa itkeä nyt hänen puolestaan.
En tiedä tarkotitko tekstiä yhtään sellaseks mitä oon kuvaillut, mutta tykkäsin siitä, että tästä pystyi vetämään omia tulkintojaan
Vau miten paljon tästä pikkupätkästä voi saada irti
Sattumalta kuuntelin tässä taustalla
tätä biisiä ja jotenkin tuntu että tän lukeminen iski vielä syvemmälle sitä kuunnellessa
Tuli ihan kylmät väreet kun tuli niin konkreettinen kuva tästä mieleen
Ainoa asia mikä vähän särähti oli se, että tuossa pääasiassa käytetään preesensiä, mutta nuo
Tuuli ulvoi, ehkä sekin kaipasi rakastaan. Kuu loisti, taivas oli tumma, puut heiluivat ja sade ropisi vasten ikkunoita on kirjoitettu imperfektissä. Mun mielestä nääkin vois olla perfektissä, niin ne kuuluis kokonaisuuteen paremmin.
Tykkäsin tosi paljon!
-Crys
