Keltainen sadetakki / S

[Lyra]

Ficin nimi: Keltainen sadetakki
Ikäraja: S
Varoitukset: -
Kirjoittaja: Lyra
A/N: Hyvää syntymäpäivää liljis! Minä yritin kirjoittaa originaali slashia ensimmäistä kertaa ikinä. Tällaista tuli valmiiksi.

Keltainen sadetakki

Kaisla/kertoja

Omenat punastui puussa ja lehdet alkoi hitaasti vaihtaa väriään kohti keltaisen sävyjä. Mä istuin kahvilassa koskematon kahvikuppi edessäni. Kahvi ei enää höyrynnyt, enkä tiennyt miksi olin sen alunperin tilannutkaan. En ollut kahvi-ihminen.

Kello ovessa kilahti ja se käveli sisään hymy kasvoillaan. Mä tunsin sen pojan hyvin. Me oltiin oltu samassa koulussa ala-asteelta alkaen. Jotenkin oltiin vielä päädytty samaan yliopistoon. Sen sadetakki oli yhtä keltainen, kun lehdet meidän pihapuussa. En tiennyt miksi se edes piti sitä takkia joka paikassa. Syyssateet eivät vielä olleet alkaneet. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja rikottiin hellerajaa iltapäivisin, vaikka oli jo syyskuu. Tänään taivas tosin oli harmaiden pilvien peitossa, mutta sadetta ei silti oltu luvattu.

Viittasin sen istumaan mun kanssa samaan pöytään. Mä olin tullut alunperin treffeille, mutta se tyttö ei ollut ilmestynyt paikalle. En ollut kauhean yllättynyt. Tinder-treffit harvemmin onnistuivat. Se riisui sadetakin viereiselle tuolille ja punastui, kun meidän katseet kohtasi.
“Mitä Kaisla?” mä kysyin ja se punastui uudelleen.
“Mikäs tässä”, se sai sanottua. “Mitä sä teet täällä?” En selkeästi ollut kahviloissa hengaavaa tyyppiä. Kaisla ja minä oltiin kuin yö ja päivä. Kaisla oli sellainen taiteilijapoju, hento ja siveellinen. Sen hiukset oli pitkällä letillä ja siniset silmät oli kirkkaat.

“Treffiseura jätti tulematta ja jäin kahville”, sanoin ja viittasin täyteen kahvikuppiin edessäni. Kahvi oli varmasti jo aivan kylmää. Tarjoilija tuli paikalle ja Kaisla tilasi itselleen kaakaon. Sekään ei tainnut tykätä kahvista.

“Olisko se tyttö ollut hyvännäköinen?” Kaisla kysyi.
“Keskiverto”, mä vastasin. “Kyllä mä sen oisin sänkyyni päästänyt.” Kaisla punastui taas. Tarjoilija toi Kaislan kaakaon ja se joi siitä puolet, ennen kuin jatkoi.
“Ootko treffaillut paljonkin?” se kysyi.
“Jonkun verran”, mä kerroin. “Yleensä tytöt kyllä ilmestyy paikalle.” Kaisla naurahti väkinäisesti.
“Mäkin tulisin paikalle, kun toinen on noin hyvännäköinen”, se sanoi ja punastui sitten äkisti, kun tajusi mitä oli sanonut.

Mä virnistin sille.
“Oho”, sanoin hymy mun huulillani. “En olisi arvannut susta.” Mutta kyllä mä olisin arvannut. Mä olin tiennyt jo vuosia, että Kaisla oli enemmän kiinnostunut miehistä kuin naisista. Kaislan huulilla oli pieni hymy, kun se joi kaakaonsa loppuun.
“Kylmä kahvi kuulemma kaunistaa”, se sanoi viitaten mun kuppiini. Pudistelin päätäni.
“Mä en juo kahvia. Kylmänä tai kuumana”, selitin.
“Miks sitten tilasit sen?” Kaisla kysyi.
“En mä voinut tuoda tyttöä kahville ja tilata kaakaota”, kerroin. Kaisla naurahti mulle. Se näytti aika söpöltä siinä. Istuessaan mua vastapäätä ja hymyillessään mun tyhmille jutuille.

“Mun iltapäivä näyttää nyt aika vapaalta, kun se tyttö jätti tulematta”, sanoin. “Mitäs sanot, kiinnostaisiko sua lähteä mun luokse jatkamaan juttua?”
“Joku toinen kerta ehkä”, Kaisla sanoi ja hymyili hiukan. “Mun pitää itseasiassa alkaa lähteä. Äiti on tulossa käymään.” Mä nyökkäsin hiljaisena. Kaisla nousi ja kävi maksamassa laskunsa. Se hyvästeli mut ja lähti keltaisessa sadetakissaan.

Ehkä oli ihan hyvä, ettei Kaisla suostunut. En nimittäin olisi tiennyt, mihin se juttu olisi mennyt sen jälkeen. Hetken jälkeen mäkin aloin tehdä lähtöä. Maksoin juomattoman kahvin ja otin itelleni kaakaon mukaan. Ulkona satoi.

[liljankukka]

Voi kuinka ihana! <33

Ihanan suloinen pläjäys piristämään harmaata maanantaita! :3 Ei uskoisi, että tää oli sun ensimmäinen originaalislash, sen verran hyvä oli! :> Kertoja vaikuttaa mukavalt, itsevarmalta ja semmoiselta ns. suositulta pojalta Itse olen mieltänyt aina Kaislan tytönnimeksi ja siksi olin alussa vähän hämmentynyt, mutta ei se mitään haitannut! Kaisla vaikutti aivan ihanalta <3 Semmoinen epävarma, ujo pallero :33 Keltainen sadetakki oli ihana yksityiskohta! :>>>

Kiitos tästä tosi paljon ja kirjoita ihmeessä lisää originaalislashia!! <3

[Seila]

Kommenttikamppanjasta heipsistä jälleen.

Yksinkertaiset arkiset otsikot ovat kivoja, joten tämän nimi veti puoleensa. Plus tykkään keltaisista sadetakeista, joten ehkä sekin Kuitenkin, teksti oli kivan arkinen ja vaikka päähenkilöiden välillä ei tapahtunut varsinaisesti mitään niin taustalla oli selkeästi sellaista kiinnostusta ja enteilyä siitä, että tulevaisuudessa päähenkilöiden välillä voisi olla jotain. Kaisla vaikutti niin söpöltä ujostellessaan ja sen käytöksestä päätellen voisin jopa lyödä vetoa, että se saattaa tykätäkin kertojasta jo tuossa vaiheessa.

Harmi että kertojan Tinderdeitti ei saapunutkaan paikalle, mutta sellaista se kai saattaa olla. Kertojan pohdinta siitä, että kun kutsuu toisen kahville niin ei voi juoda mitään kaakaota oli hauska. Itsekään en kahvista tykkää, joten munkin kahville kutsumiset on sitä, että otan kuitenkin teetä tai kaakaota juuri. Mutta söpöä kuinka lopussa kertoja heittää kahvin menemään ja tilaa mukaansa kaakaon, kuten Kaisla oli tilannut. Jotenkin tuollaisista pienistä jutuista tässä aavistelisin sellaista päähenkilöiden yhteyttä.

Tämä oli kuitenkin söpö pieni teksti. Kiitos paljon tästäkin!

[LillaMyy]

Vaihdokkaista huomentapäivää! (:

Hey, c'moon, tämähän jäi nyt ihan kesken! Ihan selvästi Kaislan ja kertojan välillä oli vaikka ja mitä ja nyt sinä törkeästi jätit sen kaiken kertomatta! Nauran nyt kyllä itselleni, kun olen näin tuohtunut, etteivät asiat menneet tämän pidemmälle, kun yleensä tykkään paljon enemmän tällaisista, mutta nyt asioita jäi roikkumaan ilmaan! Tuo Kaislan keltainen sadetakki oli kyllä kovin sympaattinen yksityiskohta, olisi ollut kovin kutkuttavaa, jos siihen olisi vielä yhdistänyt vaikka vihreät kumisaappaat ja tui! En tiedä, Kaislasta tuli jotenkin vähän lapsenomainen mielikuva tuon perusteella, siis sillä lailla hyvällä tavalla, että samoin kuin pieniä lapsia, ei häntäkään ihan hirveästi kiinnosta, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän elää jotenkin omassa pienessä kuplassaan ja siellä keltainen sadetakki on hyvä takki joka säällä.

Minä kiitän tästä, ja esitän vienon kainon toiveen, että kirjoittaisit lisää Kaislasta ja tästä kertojasta.