Ikäraja: sallittu
Genre: jaa
Paritus: Akvamariini/Priimus
Tiivistelmä:
Hyvä herra Akvamariini,
Teidät on kutsuttu Sarjamurhaajain keskusliiton vuotuiseen kevätkonferenssiinA/N: Terve ja heipä hei
tämä on niksi-Ismo. Tota. Tämä on osa Kevätkokous-verseä. Ideahan lähti siitä, että joskus heitin läpällä et mitä jos sarjamurhaajilla ois yhdistys joka kokoontuis aina välillä ja no, niin. Oon tätä universumia kelaillut pari vuotta, mutta suurin osa hahmoista on vaihtunut matkan varrella - ainoostaan Priimus ja Akvamariini, eli "päähenkilöt", on pysyneet samoina. Akvamariiniin ootte saattaneet törmätä LillaMyyn tarinassa
Jotain sinistä (K-18), kun miekkosta hänelle lainasin ja oikein hyvin hän hahmon kirjoittikin! Eipä kai sitten muuta. Tämä on vähän niin kuin virallinen first installment tälle novellisarjalle, mutta tarinoita ja hahmoja tulee paljon lisää koska mulla on ihan liikaa ideoita ja tunteita ja nyyh. Mun kai pitäis muuttaa tän sarjan nimee koska suurin osa tarinoista ei liity itse Kevätkokoukseen, mut antaa olla, tuolla nimellä oon aina tätä kutsunut ja sen pidän. Jes. Lukuiloo jne.
*
Kirje Neidonkorennolta eli kuinka häiritä murhaajan eläkepäiviä
Hyvä herra Akvamariini,
Teidät on kutsuttu Sarjamurhaajain keskusliiton vuotuiseen kevätkonferenssiin, joka järjestetään torstaina kesäkuun kahdentenakymmenentenä päivänä kello 10-18 H...n kaupungin Messuhallissa. (Tarkka osoite O...n katu 9.)
Saatte tuoda mukananne yhden avecin. Kaikenlaisten omien aseiden, veitsien, köysien, myrkkyjen ym. murhavälineiden tuonti paikalle EHDOTTOMASTI kielletty.
Ohjelmassa liiton hallituksen puheenjohtajan puhe, Hautauspalvelu Seljankukan esittely, myyntisali sekä muutamia workshopeja. Ohjelmalehtisen näette internet-sivuiltamme samur.onion. Lehtisiä jaossa myös paikan päällä.
Lämpimästi tervetuloa.
Parhain terveisin,
Neidonkorento
Sarjamurhaajain keskusliiton hallituksen puheenjohtaja
[puhelinnumero: sensuroitu]
[sähköposti: sensuroitu]
*
Parinkymmenen kilometrin päässä H...n kaupungin rajoilta, Rii...n pienen kylän laitamilla vaahteroiden ja lehmusten reunustamalla aukealla sijaitsee Akvamariinin talo. Se on melko pieni, vain yksikerroksinen, mutta pihamaa on kokonaiset kaksisataa neliömetriä. Sinne Akvamariini on muuttanut miltei vuosi sitten tarkoituksenaan jättää entinen elämänsä kokonaan taakseen. Vuosikymmenen uraputki suurkaupungin pelätyimpänä sarjamurhaajana alkoi loppua kohden ottaa enemmän kuin se antoi, tappamisesta tuli raskasta eikä paineita voinut välttää. Uutisotsikot tapasivat huutaa pienen jyrsijän kokoisilla kirjaimilla jokaisen murhan jälkeen, kuinka uusi tapaus oli vielä hurjempi kuin edellinen ja mitähän Akvamariini seuraavaksi tekisi. Stressi alkoi viedä voiton, minkä vuoksi Akvamariini on ollut vuoden ajan jo eläkkeellä. Kun rakas harrastus alkaa maistua työltä, on aika ottaa siihen etäisyyttä, niin Akvamariini tuumasi, ja osti säästämillään rahoilla pienen omakotitalon tontteineen sekä muutaman hanhen, joita hän on kasvattanut. Hänen suosikkinsa, Nina, on juuri saanut poikasia. Niiden kuoriutumisen seuraaminen oli Akvamariinille hienompaa kuin yhdenkään uhrin kuoleman todistaminen. Eläkkeelle jääminen on ollut oikea päätös.
Entistä elämää ei kuitenkaan noin vain voi paeta, sen todistaa kirje, jota Akvamariini lukee uudestaan ja uudestaan huokaillen kahvikuppiinsa. Ehkä oli naiivia luulla, ettei Neidonkorento saisi tietää Akvamariinin uutta osoitetta. Ehkä oli typerää muuttaa näin lähelle vanhaa kotikaupunkia. Ehkä olisi pitänyt vain lentää Thaimaahan tai jonnekin kauas, joskin Akvamariini kyllä tietää, että Neidonkorento kaivaisi hänet esiin mistä tahansa. Neidonkorennolle on niin tärkeää järjestää onnistunut tapahtuma ja saada liittoon uusia jäseniä, joten tietysti puheenjohtajatar tarvitsee vuotuisen vetonaulansa. Akvamariini on uransa alusta lähtien ollut suosittu, monesti kunniavieraan asemassa ja pitämässä luentoja sekä aloittelijoille, että kokeneemmille tekijöille. Monet matkustavat jopa ulkomailta konferenssiin vain saadakseen tavata Akvamariinin, joten eihän Akvamariinin sovi jäädä tulematta. Konferenssi on Neidonkorennolle myös paikka mainostaa hautaus- ja ruumiinhävittämisbisnestään, ja mikäpä keräisi enemmän asiakkaita kuin kuuluisan Akvamariinin suositus. Ei Akvamariini muuten toimisi kenenkään mainostemppuna, mutta Neidonkorento on aikoinaan pelastanut hänet muutamasta pahasta paikasta, eikä Akvamariini tahdo olla velkaa kenellekään.
Tavallaan hän haluaisi mennäkin paikalle. Jokin häntä edelleen vetää puoleensa hälyisessä messuhallissa, jonka reunustojen pöydät on päällystetty erilaisilla käsiaseilla, uusimmilla myrkkynäytteillä ja kauniisti kiiltävillä veitsillä. Uudet tulokkaat kyselisivät nimikirjoituksia tai neuvoja todisteiden hävittämiseen, vanhat ystävät tervehtisivät ja tutustuttaisivat uusiin ihmisiin huolimatta siitä, ettei sosiaalinen kanssakäyminen ole ikinä ollut Akvamariinin bravuuri. Ja todellako hän on irrottautunut entisestä elämästään, kun edelleen kutsuu itseään Akvamariiniksi ristimänimensä sijaan, ja käyttää useita tunteja vapaa-ajastaan auttaakseen kumppaniaan valitsemaan aseita seuraaville keikoille, neuvoo oikean paikan ja ajan valitsemisessa ja pitää huolen, ettei toista saada kiinni. Jos Akvamariini todella olisi uusi ihminen, hän ei olisi ottanut kumppanikseen palkkamurhaajaa, eikä todellakaan olisi pyytänyt toista luokseen asumaan. Mihinkäs tiikeri raidoistaan pääsisi, veri tulee aina vetämään veren luo vaikka kuinka yrittäisi vastustella, ja lopulta verta on Akvamariinin käsissä ja takinkauluksessa siinä missä suonissa kohisten virtaamassakin.
”Huomenta, Riini”, sanoo unenpöpperöinen ääni. Tervehdystä säestää antaumuksellinen haukotus Priimuksen astellessa keittiöön. Nuori poika kävelee jääkaapille silmät vielä unihiekasta rähmäisinä. Mieshän Priimus on jo ikänsä puolesta, kaksikymmentäkaksikesäinen kuitenkin, mutta Akvamariinille Priimus on vielä poika, kasvoista ja kehosta päätellen toinen ei ole kuuttatoista vuotta vanhempi. Pienet kädet kurkottavat maitotölkkiä jääkaapin ylähyllyltä, mutta harmistuksekseen Priimus huomaa sen olevan tyhjä. ”Veitkö viimeiset?”
”Joo, sori”, Akvamariini vastaa. ”Sun täytyy keittää kaakaos veteen.”
”Ei semmosta voi tehdä!” Priimus puuskahtaa turhautuneena. ”Siitä tulee ihan laihaa litkua. Ei sellasta voi juoda. Olisit ite laittanut kahviis vettä.”
”Mitä sä selität?” Akvamariini naurahtaa. ”Jos ei kaakao kelpaa, on siellä teetäkin.”
”Pyh ja pah.”
Suu mutrussa Priimus laittaa vedenkeittimen päälle ja valmistaa itselleen kuitenkin kaakaota. Hän sekoittaa joukkoon muutaman teelusikallisen vanilliinisokeria ennen kuin istuu vastapäätä kumppaniaan. Hänen jalkansa eivät aivan yllä keittiön korkeilta penkeiltä lattiaan. Priimus on aina ollut lyhyt, juuri ja juuri 150 senttimetriä pitkä, joskin Akvamariini jaksaa aina muistuttaa että todellisuudessa vain 149 ja puoli. Suklaaviikset piirtyvät Priimuksen ylähuulelle nuoremman juodessa kaakaotaan. Akvamariini ei voi olla hymyilemättä pyyhkäistessään suklaan etusormensa päällä pois.
”Mikä sulla on siinä?” Priimus kysyy katsahtaen Akvamariinin edessä lepäävään kirjeeseen.
”Ei… Ei mikään”, Akvamariini vastaa vältellen, muttei onnistu estämään Priimusta nappaamasta kirjettä.
”Hei, mikset oo kertonut tästä?”
”Se tuli vasta tänään…”
”Kai me mennään?”
”Enpä tiedä… Mä oon yrittänyt parhaani, no, kyllä sä tiedät… Eristäytyä noista porukoista…”
”Mutta mä tahdon mennä sinne! Miksen mä saanut kutsua? Mä kuitenkin rekisteröidyin jäseneksi viime syksynä, ihan epäreilua!”
”Ne varmaan oletti että jos ne jättää sut kutsumatta, sä pakotat mut menemään ja ottamaan sut mun aveciksi tai jotain.”
”Ketkä ne?”
”Neidonkorento.” Akvamariini huokaisee syvään. Hän olisi halunnut piilottaa kirjeen ennen kuin Priimus näkisi sen, sillä hän tiesi toisen tahtovan ehdottomasti päästä kevätkokoukseen, eikä Akvamariini voi kieltää mitään häneltä, ei omalta Priimukseltaan. ”Hemmetin viekas ämmä…”
”Kai me mennään? Jooko? Mä tarvitsen tätä tilaisuutta, sä tiedät kyllä!” Priimus miltei uikuttaa. Ja kyllähän Akvamariini tietää. Priimuksen liiketoimet eivät ole sujuneet niin kuin poika tahtoisi. Markkinoilla on paljon tunnetumpia, kokeneempia ja pätevämpiä palkkamurhaajia, joihin Priimusta ei voi edes verrata. Priimuksella on ollut hädin tuskin kolme asiakasta, eivätkä he ole maksaneet paljoa. Lähikaupungeissa järjestäytynyt rikollisuus kyllä kukoistaa ja töitä on tarjolla, mutta niin on työntekijöitäkin, ja suurin osa heistä on ollut alalla paljon kauemmin kuin Priimus, joka on tehnyt tätä työtä vain puolisentoista vuotta. Jos Priimuksella olisi enemmän mainetta, hän varmasti saisi enemmän töitäkin ja asiakkaat maksaisivat enemmän, mutta Sarjamurhaajain liitto on suunnilleen ainoa paikka, jossa alan ammattilaiset voivat verkostoitua. Tietysti, jos kuuluisa Akvamariini suosittelisi Priimusta muutamille alamaailman suurperheiden edustajille, Priimuksen suosio kasvaisi kohisten, mutta Akvamariini ei sitä tahtoisi. Hän ei pidä siitä, että Priimuksen kaltainen viaton sielu tahrii itsensä syntiin. Kyllä hän voisi Priimusta elättää, tarjota ruuat ja katon pään päälle. Akvamariini ei kuitenkaan ole tarpeeksi rikas voidakseen antaa Priimukselle sen, mitä tämä eniten halajaa. Testosteroni on kallista ainetta, eikä Akvamariini todellakaan pysty kustantamaan niitä kirurgisia toimenpiteitä, joita ilman Priimus ei pysty elämään. Jos vain olisi jokin toinen keino, mutta eihän Akvamariini sellaisia tiedä, ei hän voi hankkia itselleen kunnollista ammattia, kun hänen kasvonsa komeilevat edelleen poliisitoimiston etsintäkuulutuksissa, eikä hän tahdo ruveta palkkamurhaajaksi, ei edes Priimuksen takia.
”Riini, oo kiltti, kai me voidaan edes käväistä? Mä lupaan että sä saat… tuota… tehdä mulle ihan mitä tahansa kun päästään kotiin…”
Siinä se sitten tuli. Jos Neidonkorento on viekas ämmä, niin Priimus on vähintään yhtä paha. Harvoin nuorempi antaa Akvamariinin koskettaa itseään, minkä 28-vuotias ex-murhaaja kyllä ymmärtää, vaikkei siitä pidäkään. Mutta käyttää nyt seksiä lahjontakeinona… Priimus punastelee kuin olisi täysin viaton, mikä saa Akvamariinin pudistelemaan päätään.
”Se on sovittu”, Akvamariini hymähtää. ”Muistakin mitä oot luvannut.”
”Mm, mut saat käydä ostamassa lisää maitoo myös!”
”Selvä, selvä…”
