Ficin nimi: Nenänkaivuualibi
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus(?): KiriBaku
Genre: Slice of life
Summary:
”Jätkä kaiveli nenäänsä niin antaumuksella, että alkoi tulla verta!” Kaminari tokaisi tyrkäten häntä leikkisästi kylkeen. ”Älä välitä, törkyturpa! Sitä sattuu!”A/N: Ylös se oli raapustettava tällainenkin skenaario.
Mikäs sen parempi kuin palasia arjesta höystettynä pienellä kiusallisuudella ja muulla rakentavalla? Osallistuu haasteeseen
Neliottelu.
***
Suihkun vesi oli muutaman sekunnin jääkylmää, mutta muuttui tuota pikaa kädenlämpöisestä melkein polttavaksi. Kolottavalle keholle se oli suoranainen jumalten lahja. Koulupäivä oli pitänyt sisällään niin paljon voimainkoetuksia, että Kirishima saisi taatusti seuraavana päivänä vähän puhista kivistäviä lihaksiaan.
Sellainen tosin sopi hänelle hyvin, sillä siitä ainakin tiesi, että oli antanut kaikkensa. Ei ollut olemassa mitään niin miehekästä tunnetta kuin särkevät lihakset.
”...Kaminari, varokin niitä salamoja, kun ollaan kaikki samassa suihkussa!”
”Mitääh, älä nyt naurettavaksi rupea! Osaan mä mun kykyäni hallita...”
Kuullessaan Kaminarin ja Minetan kepeää sananvaihtoa oikealta puoleltaan Kirishima muisti jälleen, ettei ollutkaan yksin oman kylpyhuoneensa rauhassa, vaan pukuhuoneen yhteissuihkussa muiden luokan poikien kanssa. Veden rentouttava lämpö oli saanut hänet melkein unohtamaan koko asian.
”Se, joka täällä rupeaa sähkön kanssa pelleilemään, saa kohta kaivaa ruumiinosiaan lähimmästä ojasta!” pisti väliin Bakugōn kärkevä ääni.
”J-juu, ei mitään pelkoa...!” Kaminari heilutteli käsiään varautunut virne naamallaan.
Kirishima haroi märkiä hiussuortuviaan sivuun ja soi vinon hymyntyngän vasemmalla puolellaan peseytyvälle Bakugōlle. ”Eiköhän sitä jokainen vähän älliä omaava tajua olla yhdistämättä vettä ja sähköä. Kypsiä aikuisia tässä kuitenkin melkein ollaan!”
Bakugō mulkaisi häntä tutun piikikkääseen tapaansa, mutta ärsyyntynyttä tuhahdusta lukuun ottamatta muunlaista vastaiskua ei ollut luvassa. Päivä oli mahtanut olla rankka tällekin, minkä ansiosta ärjymiseen vaadittava energia ei virrannut samaan tahtiin kuin tavallisesti.
Bakugōn kääntäessä kasvonsa takaisin suihkun alle Kirishima huomasi jääneensä varkain vähän tuijottelemaan. Asian tajuttuaan hän pälyili vaivihkaa ympärilleen. Suihkuhuoneessa ei ollut hänen ja Bakugōn lisäksi enää muita kuin Kaminari ja Mineta Aoyaman sipsutettua pukuhuoneen puolelle kimaltavaan pyyheliinaansa verhoutuneena. Mineta ja Kaminari puolestaan viihdyttivät toisiaan omilla pöljillä jutuillaan, joten hänen salamyhkäinen tuijottelunsa oli tainnut jäädä huomaamatta. Se olikin varsinainen helpotus.
Kirishima oli hieroskelevinaan käsivarttaan tehokuurauksen merkeissä saadakseen jokusen hetken lisää tiirailla Bakugōn suuntaan kulmiensa alta. Bakugō näytti nauttivan kuuman veden virtauksesta ja huuhtoi huolellisesti shampoon vaaleasta tukastaan. Märkinä tämän hiukset eivät sojottaneet yhtä pörrössä kuin tavallisesti ja näyttivät jollain tapaa jopa pehmeiltä. Kirishimalle heräsi miltei vastustamaton halu kokeilla niitä, mutta itsehillintää riitti onneksi vielä jonkin verran.
Hänellä ei tosin ollut tarpeeksi itsehillintää estää katsettaan vaeltelemasta Bakugon lihaksikkailta käsivarsilta hartioille, niskan nikamille, lapaluille, selkään... Kokonaisuudessa oli jotain todella... vangitsevaa. Eipä sille parempaakaan ilmaisua ollut olemassa.
Veistoksellista, uljasta ja miehekästä.
Silmät kuriin, Eijirō, Kirishima käski itseään hammasta purren, muttei voinut itselleen mitään etenkään, kun Bakugō pian sulki suihkun ja kääntyi noutaakseen pyyhkeensä. Kirishiman silmät osuivat suoraan tämän takapuoleen.
Hmm, vau.
Sitä olisikin jäänyt mielellään tiirailemaan jokuseksi toviksi.
Kirishima pyyhkäisi kasvojaan suihkun alla poskien alkaessa kuumottaa ihan liikaa. Nenäänsä koskiessaan hän huomasi veteen sekoittuvan jotain punaista.
”Ohoh, Kirishima!” Mineta hätkähti osoittaen hänen nenäänsä. ”Mistä tuo yhtäkkiä ilmaantui?”
”Hiivatistako mä tiedän!” Kirishima tyrskähti, sulki suihkun ja painoi sormillaan nenänvarttaan tukahduttaakseen ihan puskista rynnänneen verenvuodon.
”Hahhah, mä niin tiedän, mistä se tuli!” virkkoi väliin Kaminari etusormeaan heilutellen.
”Juu niin varmaan!” Kirishima köhähti kiroten kaverinsa vihoviimeiseen helvettiin. Jospa hän oli sittenkin jäänyt kiinni pienestä kyräilystään...
voi paska. Kaminari, jolla ei tavannut olla kovinkaan vahvaa suodatinta puheissaan, takuulla käräyttäisi hänet saman tien.
Heti sen perään hänet puolestaan käräyttäisi Bakugō, ja se taas kävisi ihan kirjaimellisesti...
”Jätkä kaiveli nenäänsä niin antaumuksella, että alkoi tulla verta!” Kaminari tokaisi tyrkäten häntä leikkisästi kylkeen. ”Älä välitä, törkyturpa! Sitä sattuu!”
”Julkisella paikalla kyllä aika huonotapaista!” tokaisi Mineta samaan tyyliin kuin äiti, joka torui lempeästi taaperoikäistä lastaan. Kirishimaa se luonnollisesti ärsytti, mutta hän päätti antaa asian olla. Oli rutkasti pienempi paha jäädä kiinni liian ahkerasta nenän ronkkimisesta kuin luokkatoverin takaliston tarkastelusta.
”Hoi, Torahammas!”
Kirishiman naama helotti syyllisyydestä entistä kuumemmin, kun Bakugō marssi heitä kohti. Kumma kyllä räjähdyksen sijaan hänen kasvoilleen lennähti kankainen nenäliina.
”Pyyhi siihen, ennen kuin koko kylppäri lainehtii!” Bakugō ärähti katsahtaen häntä kuin olisi ollut aikeissa tuhahtaa, että
kuka helvetti ylipäätään kaiveli nenäänsä. ”Eikä tarvitse palauttaa!”
Sen sanottuaan Bakugō lätsytteli takaisin pukuhuoneen puolelle. Kirishima ei ollut kuumotuksissaan edes huomannut tämän jo kertaalleen käyneen siellä. Hänellä oli ollut liian kiire miettiä, miten sitä möyhentäisi Kaminarin.
”Öh, tota... Kiitti, Bakugō!” Kirishima huikkasi hieman hölmistyneenä.
”Anna olla!” kuului vastaus.
Kirishima paineli liinaa nenäänsä vasten ja nielaisi kurkkuun pompanneen sydämensä takaisin omalle paikalleen. Ohikiitävästi hänen mieleensä juolahti, että jos hän pitäisi kiirettä, hän ehkä ehtisi nähdä vilauksen Bakugōn boksereiden kätkemästä takapuolesta, ennen kuin se katoaisi koulupuvun housuihin.
No jaa, kaunis ajatus mutta tuiki väärä hetki.
”Whou, sehän virtaa sievästi! Taisi sun nokkavärkkisi suuttua vähän enemmänkin!” Kaminari virkkoi taputtaen häntä hartialle.
”Sados muuda...” Kirishima mutisi nenäliinaan ja piilotti sen suojiin myös typerän virneensä.
