Taivas on haalean violetti, S, kesänlopetushöttö

[Lyra]

Ficin nimi: Taivas on haalean violetti
Ikäraja: S
Varoitukset: -
Kirjoittaja: Lyra
Beta: Ronen
A/N: Kävin tänään treenien jälkeen uimassa. Tulin sieltä kotiin pyörällä. Kesä on aika ihana.

Taivas on haalean violetti

Kaarnalla on keltainen jopo. Sellainen keltainen niin kuin New Yorkin taksit ja syksyllä pidettävät sadetakit. Pyörä nojaa puuhun kallion vieressä. Kaarna istuu kalliolla ja katselee järvelle. Sen kasvot ovat pehmeät ja hiukset sotkussa. Järven pinta on tasainen. Tummat puut ja muutama punainen saunamökki heijastuvat siitä. Mä seison rannalla. Varpaat uppoavat edelleen lämpimään hiekkaan, kun kävelen kohti vettä. Aurinko on jo valunut puiden taakse, mutta kesäillat ovat valoisia. Vesi väreilee, kun varpaani koskettavat sitä.

Astelen syvemmälle viileään veteen. Kaarna istuu edelleen kalliolla ja hymyilee. Se on ottanut paitansa pois, vaikka ei aiokaan uida. Vilkaisen sitä, ihan nopeasti, mutta se huomaa ja hymyilee. Solahdan veteen ja hetken aikaa on vain mä ja vesi. Se myötäilee jokaista liikettäni ja valuu sormien välistä. Pienet aallot lähtevät musta kohti vastarantaa.

Nousen vedestä ja kietoudun pyyhkeeseen. Vettä tippuu hiekalle. Kaarna katselee kalliolta, kun kuivaan hiukseni ja nostan ne korkealle poninhännälle. Vedän shortsit jalkaan ja kaivan laukusta paitaa. Osa koivunlehdistä kellertää. Ne havisevat tuulen mukana. Hennot laineet lyövät hiekkaiseen rantaan. Työnnän pyyhkeen myttyyn laukkuun.

Kaarna kiipeää alas kalliolta ja ottaa laukun sanomatta sanaakaan. Se on pukenut paitansa takaisin päälle. Hetkeksi se laskee kätensä hartioilleni ja pyytää katsomaan rauhallista järveä. Sen sormet on lämpimät iholla, enkä voi keskittyä muuhun kuin siihen.

Istun jopon tarakalla, kun Kaarna ajaa meidät takaisin kaupunkiin. Taivas on haalean violetti. Puiden rajassa näkyy aavistus oranssia. Suojatiet ovat valkoisia viivoja mustassa asfaltissa. Kiedon käteni Kaarnan ympärille, kun me ajetaan alamäkeen. Laukku roikkuu Kaarnan olalla.

Sähkölinjat rajaavat taivasta mustina ja värikkäät Converset roikkuvat nauhoistaan niiden yli. Kaarna polkee lujempaa, mä pidän vain kiinni. Painan pääni vasten sen selkää. Ihan liian pian me ollaan taas kaupungissa, punaiset liikennevalot hohtavat hämärtyvää taivasta vasten.

[Sokerisiipi]

Kommenttikampanjasta heips!

Kesä on ihana, ja se on todella hyvin aistittavissa tästä tunnelmapätkästä. Preesens oli nappi valinta, se nimittäin korostaa ihanasti kesän hetkellisyyttä ja kertojan tyyntä, nautiskelevaa mielentilaa. Tässä oli paljon kauniita, kuvailevia yksityiskohtia ja sellaista yksinkertaisuutta, josta pidin kovasti. Luonto on lähellä, hiekka on lämmintä, järvimaisema, koko konsepti on vain niin oih <3 ja vielä joku, jonka kanssa jakaa se. Ihan huippua. Ja juuri tällaiset simppelit, lyhyet lauseet sopivat tähän tosi hyvin ja kertoivat paljon.

Kiitos tästä kesäfiilistelystä, pidin kovasti! ^^

[Auri]

Vaihdokkaista terve! Muistan että mun piti lukea tämä silloin kun postasit, mutta unohdin täysin. Ihanaa siis, että tämä sattui tulemaan vaihdokkaista. ♥ Tässä on ihanan valoisa ja lämmin tunnelma, piristää ja ilahduttaa näin pimeyden keskellä, kun ikkunoista vetää ja varpaita paleltaa. Luin ja kommentoin juuri tosiaan liljiksen kesäfluffia, joka oli suurilta osin pelkkää dialogia ja tämä puolestaan on pelkkää kuvailua niin ihanaa kontrastia. Tämä toimii aivan loistavasti näin.

Rakastan että tässä keskitytään kaikkiin ihaniin väreihin ympärillä. Tässä on myös ihana ilmapiiri, hahmojen välillä on jotenkin helppo läheisyys. Tykkään paljon, että tämä on sukupuolineutraali, kertojaäänen eikä Kaarnan sukupuolta ole selkeästi määritelty. Kaarnan nimi on myös tosi söpö! Vähän itse henkilökohtaisesti vierastan sitä, että käytetään puhekielistä kertojaa, mutta tähän se sopi ihan hyvin. :> Tämä oli yksinkertainen mutta tosi nätti ja nautin lukukokemuksesta tosi paljon. Kiitos! ♥