Hallitsematon taikuus, S, Ariana, LW16

[LillaMyy]

Title: Hallitsematon taikuus
Author: LillaMyy
Rating: S
Characters: Ariana, Percival, Kendra, Albus ja Aberforth Dumbledore
Beta: Lyra
Genre: drama, angst
Warnings: miedosti kuvailtua väkivaltaa
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Taikuus kohisi Arianan korvissa.
Challenges: LW16 ja Onnettomina elämänsä loppuun asti
A/N: Sain nuo lyriikkani tuohon haasteeseen, lukaisin ne ja sain villin idean. Aloin sitten naputella sitä ulos, ja tässä on tulos. Kiitoksia siis hänelle, joka lähetti nämä sanat, jotka löytyvät tekstin perästä! (: Otsikko on ehkä vähän tylsä, mutten jaksanut tapella sen kanssa kovin kauaa. :’D

Hallitsematon taikuus

Taikuus kohisi Arianan korvissa. Hän saattoi melkein tuntea sen sormenpäissään ja maistaa sen kielellään. Kaikesta huolimatta hän ei kuitenkaan pystynyt tekemään sitä, mitä pojat häneltä pyysivät. He halusivat hänen esittelevän pieniä kipinöitään, mutta vaikka hän mitä yritti, ei hänen kämmenellään enää tanssinut tähtikuvioita.

Pojat kutsuivat häntä oudoksi, hulluksi jopa. Arianaa itketti, mutta sanat hän vielä kesti kuivin silmin. Ensimmäisen iskun osuessa hänen vastarintansa kuitenkin mureni. Pojat vain nauroivat, sanoivat häntä heikoksi, valehtelijaksi ja löivät uudestaan. Ariana tunsi taikuutensakin piiloutuvan, vaikka hän ei itselleen suojaa löytänytkään.

Mitä pidempään Ariana otti vastaan iskuja, sitä syvemmälle hän taikuutensa työnsi. Hän ei halunnut enää nähdä tai tuntea kuplivaa taikuuttaan, sillä se saattoi hänet vain entistä syvemmälle ongelmiin.

Ariana ei tiennyt, kuinka kauan pojat olivat häntä kiusanneet, mutta näiden mentyäkin hän istui kauan aikaa puutarhassa, ennen kuin kehtasi kävellä sisälle. Isä lupasi kostoa, äiti mietti tyttären piilottamista, Albus pysytteli vaiti, keskittyi omiin asioihinsa. Vain Aberforth kysyi siskonsa vointia. Vain Aberforthia kiinnosti, miten Ariana voi, tai tarvitsiko hän jotain.

**

Ariana tunsi hukkuvansa. Seinät tuntuivat kaatuvan hänen päälleen, eikä pakopaikkaa ollut lähettyvilläkään. Äiti yritti turhaan saada häntä rauhoittumaan, Albus ei tainnut edes huomata siskonsa ahdinkoa. Abertforth olisi tiennyt, miten saada Ariana rauhoitettua, mutta Aberforth ei tietenkään ollut kotona.

Ariana saattoi tuntea taikuuden lipsuvan sormiensa väleistä ja kämmenistään, vaikka hän kuinka yritti pidätellä sitä sisällään. Hän ei halunnut tehdä taikoja, hän ei halunnut saada ketään vihaiseksi enää ikinä. Hän ei halunnut maksaa vahingoistaan.

Taikuudella tuntui kuitenkin olevan toisia suunnitelmia, sillä se karkasi Arianan hallinnasta ja poukkoili ympäri huonetta. Ariana ei uskaltanut katsoa, mitä hänen ympärillään tapahtui. Ei halunnut tietää, mitä vahinkoa hän oli tällä kertaa saanut aikaan.

**

Albus oli jättänyt äitinsä ja Arianan vain hetkeksi kahdestaan päästäessään pöllön ulos viemään uusinta kirjettään Elfiakselle. Palatessaan hän löysi silmiään kiinni puristavan Arianan istuvan lattialla sykkyrässä heidän äitinsä liikkumaton ruumis vierellään.


Johanna Kurkela - Kuolevainen

Ne sanoo mä oon keijukainen, ne sanoo mä en totta oo
Mä oon joku outo tulokas, uusi asukas, niin ne puhuvat
Ne sanoo mä oon menninkäinen, en lihaa enkä verta oo
Mul on vähän noidan kykyjä, velhonäkijä, niin ne puhuvat

Mut vaikka mä uskon ihmeisiin,
En taikoja tehdä voi

Kun mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy
Mä vapisen niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen
Jos tää loppuu, jos tänä yönä rakkaus päättyy
Mä hajoan niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen, kuolevainen

Ne sanoo että maiset murheet ei paina mua ollenkaan
Ne puhuu siitä silmät palaen, tieto salainen ympäröi mua
Ne näkee kyllä kyyneleeni, mut ne ei tule halaamaan
Ja lapsille on helppo sanoa tuntemattomia täytyy varoa

Mut vaikka mä uskon ihmeisiin,
En taikoja tehdä voi

Kun mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy
Mä vapisen niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen
Jos tää loppuu, jos tänä yönä rakkaus päättyy
Mä hajoan niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen, kuolevainen

Haavoitun, kun mua pitelet noin, kipu vain voimistuu
Oisin sun nyt kun haluat pois ja ovi vain sulkeutuu

Kun mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy
Mä vapisen niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen
Jos tää loppuu, jos tänä yönä rakkaus päättyy
Mä hajoan niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen
Kuolevainen, kuolevainen

[Violetu]

Wau, supernopeaa toimintaa. Lyriikoiden lähettäjä täällä, hei

Ariana istuu kyllä tosi hyvin tähän biisiin, olisi varmaan tullut tippa linssiin jos oltaisiin menty vielä vähän syvemmälle tytön tuskaan. Lämmitti kyllä kovasti, että Aberforth sentään välitti kun muut tuntuivat vain tekevän Arianasta välikappaleen omille agendoilleen.
Tämä tuntui erittäin canoniselta, ostan ihan täysin, että Dumbledorejen perheessä jutut menivät juurikin noin.
En tiedä johtuuko biisistä vai tekstistä vai molempien yhdistelmästä (en edes soittanut biisiä taustalla, koska se soi jo päässä), mutta tämän tunnelma on jotenkin alussa värikäs, mutta lipuu hyvin nopeasti sellaiseen siniharmaaseen kuplaan/utuun sitä mukaa, kun Arianan taikuus piiloutuu. Ainoa, mikä säilyttää värinsä on Arianan punainen tukka (en muista minkä värinen se oikeasti oli, mutta näin sen tässä punaisena).

Kiitos tästä^^

~Violet

[LillaMyy]

Violetu: Hoo, kiitoksia lyriikoista, nämä inspasivat tosiaan kuin sata lekaa! Meinasin aluksi kirjoittaa tästä jotain originaalia, mutta sitten luin sanoja pidemmälle ja vaihdoinkin ideaani lennosta, joten hienoa, että Ariana sopi mielestäsi tähän! (: En halunnut kuvailla kovin tarkkaan Arianan tuskaa, etten itsekin olisi alkanut nyyhkiä, ja näin lukijat voivat muodostaa itse omat ajatuksensa siitä, miksi tai millaista tuskaa hän tässä kokee. Dumbledoreista ei ole tullut ihan hirveän lämmintä kuvaa läpi (lukaisin myös Potter-wikin läpi taustatyöksi), joten siksi vain Aberforth tässä osoitti ihan oikeaa kiinnostusta Arianaa kohtaan. Huu, jännää tuo väritunnelma! Arianan hiusten väriksi mainittiin muistaakseni jokin vaaleahko, mutta eipä kai sillä nyt niin ole väliä. Kiitoksia kommentista! (:

[Odo]

No niin, tulinpas heti kommentoimaan! Mä itseasiassa vilkuilin tätä jo kertaalleen, mutta silloin oli huono hetki lukea ja se vähän sitte jäi. Hienoa kumminkin, et nyt heitit tämän kommentoitavaksi, että tuli nyt viimeistään luettua ja saan kommentinkin raapustettua. Ariana on todella mielenkiintoinen hahmo ja siitä on aika vähän ficcejä, niin niitä on kivaa lukea.

Pidin siitä, miten tässä oli katsottu Arianan silmin tuota taikuutta, mitä se ei pysty hallitsemaan ja otettu esiin kiusaaminen, jota Ariana koki. Pidin myös siitä, miten näytettiin, kuinka perhe suhtautui.

Tuo lopetus etenkin oli tosi hieno, että Albus oli poissa vaan hetken ja sitten kävi noin ja kun luin lyriikat lopusta niin jotenkin tosi hyvin sopii tuohon kohtaan "Haavoitun, kun mua pitelet noin, kipu vain voimistuu", josta tulee jotenkin mieleen, et äiti on koetellut pidellä lastaan, mutta se ei ole hillinnyt Arianan ahdinkoa vaan päinvastoin ehkä pahentanut sitä.

Oon todella pahassa kommenttiruotseessa nyt, enkä oikeen tiedä, mitä sanoa. Hienosti kirjoitettu ja sujuva ficci kaikinpuolin, jossa oli hieno tarina mahdutettu lyhyeen pakettiin. Kiitokset siis tästä suuresti, pahoittelen, ettei kommenttini ole tämän runsaampi! Tykkäsin. <3

[Nyyhti]

Hii Ariana ja tämä taikuusjuttu ja jee! Tämä on minusta niin mielenkiintoinen juttu, varsinkin nyt Ihmeotusten myötä, mutta suureksi järkytyksekseni en ole lukenut tätä ennen yhtäkään ficciä tästä tilanteesta Arianan näkökulmasta. Oli siis ihana päästä lukemaan tämä, ja tässä toimi tosi hyvin tämä lyhyys (ja tietty olin iloinen, kun olen kirjoittanut nyt niin paljon Dumbledoreista, että sain täyttää loput aukot omilla mielikuvillani xD). Erittäin mieluisa ficci siis, kiitän tästä!

[LillaMyy]

Odo: Itse en ole tainnut törmätä yhteenkään Arianasta kertovaan ficciin, joten hänestä oli sitten itse hauska kirjoittaa, kun ei ollut juuri mitään pohjaa alla. (: Musta taikuuden kuvailu on muutenkin hauskaa, niin tässä se sitten tuli tosi vahvasti esille, kun muutenkin oli kyse taikuudesta. Tuo on itse asiassa tosi hieno tulkinta, että Kendra olisi koittanut pidellä Arianaa, ja sitten koko homma olisi mennyt päin seiniä! Mitään kommenttiruostetta nyt siellä, hieno kommentti oli, kiitoksia siitä! <3

nominal: JOKU MAINITSI IHMEOTUKSET TÄÄLLÄ, JEEE!!!! Siitä Ihmeotusten Obscurus-jutusta tämä siis alun perin lähtikin, joten jee, joku nosti sen esiin täällä! Halusin myös pitää tämän aika lyhyenä, just sen takia, että sitten jokainen voi tilkitä niitä aukkoja, miten haluaa. Kiitoksia sullekin kommentista! ((:

[Fiorella]

Tämä sattui silmiini ja osoittautui kiehtovaksi koskettavuudessaan. Ariana poloisen elämä kääntyi ympäri tuon kurjan tapauksen jälkeen. Itse sain alkuperäistarinasta vielä paljon kiusaamistakin vakavamman vision, joten tavallaan tämä tapahtuma tuntui vähemmän traumatisoivalta kuin olisi voinut muuten olla. Pidin enemmän tästä versiosta.

Joka tapauksessa koko perhe traumatisoitui tyttöressun kohtalosta, ja sen seuraukset määrittivät tulevaisuutta pitkälle eteenpäin. Minustakin oli herttaista, että edes Aberforth ymmärsi siskoa ja oli aidosti ja vilpittömästi hänen tukenaan.

Tuo lopetus etenkin oli tosi hieno, että Albus oli poissa vaan hetken ja sitten kävi noin ja kun luin lyriikat lopusta niin jotenkin tosi hyvin sopii tuohon kohtaan "Haavoitun, kun mua pitelet noin, kipu vain voimistuu", josta tulee jotenkin mieleen, et äiti on koetellut pidellä lastaan, mutta se ei ole hillinnyt Arianan ahdinkoa vaan päinvastoin ehkä pahentanut sitä.

Lainaan Odoa, koska sama ajatus heräsi minunkin mielessäni. Lyriikat sopivat hienosti tekstin tueksi.

[LillaMyy]

Fiorella: Alkuperäistarinasta sai kyllä aika raa'an kuvan, mutta itse halusin ottaa vähän herkemmän lähestymistavan tähän kuitenkin. Traumoja voi saada vähemmästäkin. (: Potter-wikissäkin korostettiin sitä, että Aberforth oli se, joka ymmärsi ja tuki Arianaa, joten halusin sitten korostaa sitä tässä vähän enemmänkin. Kiitoksia paljon kommentista! ((:

[Auri]

Tämä oli todella upea ja sydäntäsärkevä tulkinta Dumbledoren perheen tapahtumista. Yksi syy, miksen oikein pidä Albuksesta - tuntuu, että Aberforth välitti Arianasta paljon enemmän kuin tämä ikinä. Se oli tuotu esiin tässä hienosti.

He halusivat hänen esittelevän pieniä kipinöitään, mutta vaikka hän mitä yritti, ei hänen kämmenellään enää tanssinut tähtikuvioita.

Tämä oli tosi nätti ;; Kuvailit muutenkin todella kauniisti tätä hallitsematonta taikuutta ja Arianan tuntemuksia siitä. Että ensin hänen päälleen hyökättiin, joka sai hänet piilottamaan taikansa johonkin syvälle sisälle, jotta ei saisi vain lisää ongelmia. Perheen reaktiot tuntuvat hyvin sopivilta ja kerroit niistä hienosti, siitä että Albus ei välitä ja Aberforth on ainoa, joka kysyy Arianalta miten tämä voi.

Ariana saattoi tuntea taikuuden lipsuvan sormiensa väleistä ja kämmenistään, vaikka hän kuinka yritti pidätellä sitä sisällään.

Vastapainoa toiselle lainaukselle. Piiloteltuaan taikaansa Ariana ei selvästi enää pysty kontrolloimaan sitä mitenkään ja sen takia se... räjähtää. Sanoinko jo, että kuvailu on tosi kaunista ja olet tosi hyvin onnistunut luomaan tunnelman, josta itse kokee Arianan ahdingon ja pelon. En muista miten canonissa meni, tai kerrottiinko siinä edes tarkemmin tästä kohtauksesta, mutta oli miten oli, olen valmis adoptoimaan tämän headcanonikseni :---D

Tuli heti mieleen itseasiassa tuosta nimestä jo Ihmeotukset ja obskuuri! Nimestä pitikin sanoa, että minusta se on hieno kaikessa yksinkertaisuudessaan ja sopii tähän hyvin. Oli todella kiva lukea tälläinen tulkinta tapahtumista, missä Ariana tosiaan on aika selvästi obskuuri. Ainiin, ja laulunsanat sopivat myös aika täydellisesti tähän, oikein hyvää työtä. :> Kiitos lukunautinnosta, ja toivottavasti tälläinen yöllinen kämäkommentti kelpaa </3

[LillaMyy]

Aurinkolapsi: Kirjassa oli tosi yksipuolisesti kerrottu tästä tapahtumasta mitään, joten voipi johtua jo ihan siitäkin, että ihmisille tulee siitä tietynlainen käsitys, mutta itse tulkitsen sitä tällä tapaa. (: Kivaa, että tykkäsit mun kuvailuista, kun leikittelin sen kanssa ehkä vähän enemmänkin kuin yleensä. Nuo perheen reaktiotkin voivat olla heidän tapansa osoittaa välittämistä (paitsi Albuksen), mutta Ariana ehkä kokee sen toisella tavoin. Canonissa ei kovin tarkasti kerrottu tästä mitään, se oli vaan sellainen puoliksi ohi menevä huomio jossain. :'D Oi, kehuja nimestä, kiitoksia vaan, heitin tuon aika lailla hatusta, kun en muutakaan keksinyt, joten tosi kiva, että siitäkin on pidetty! ((: Kiitos paljon kommentista! <3

[LillaMyy]

cassialma: Ihan mahtavaa, että tulit kommentoimaan tätä just nyt! Tietyllä tapaa tässä voisi myös raasutella Albusta, kun tavallaan "hänen vahtivuorollaan" kävi sitten köpelösti tuossa lopussa. Joten, ymmärrän kyllä, ettei tässä osaa oikein päättää, että onko Albus raasu vai inhottava. :'D Kiitos ihan älyttömän paljon kommentistasi, et voi kuvitellakaan kuinka paljon piristit mua tällä!! <3