Nimi: Huippuja
Kirjoittanut: Melodie
Ikäraja: S
Paritus: Teddy/James Sirius
--
Huippuja
Teddy istuu vaivautuneena kahvipöydässä ja yrittää ristiä pitkiä jalkojaan sen alle. Vastapäätä Harry siirtelee kahvikuppiaan ja rykii.
”Mitenkäs sinulla on nyt, Teddy, mennyt… elämässä?” tämä kysyy. Teddy räpyttelee silmiään.
”No ihan siinä se joo”, hän vastaa, ja Harry nyökyttelee kuin hän olisi muodostanut järkevänkin lauseen. Teddy sipaisee punaiset hiuksensa korvantaakse ja siemaisee kahvia. ”Mites teillä?” hän kysyy sitten.
”No ihan kivasti, Lilyllä on ollut koulussa vähän kahnauksia… ja Albus Severus on nyt Scorpiuksen kanssa reppureissaamassa. Ja James… no, olen vähän huolissani Jamesista.”
Ennen kun Teddy ehtii kysyä, mitä syytä tästä tarkalleen on olla huolissaan, James kolistelee portaat alas ja istuu pöydänääreen. Hänellä on yllään pyjama ja hiukset takussa, ja kun hän huomaa Teddyn hän punastuu.
”Ai”, Teddy mumisee.
”James asuu nykyään taas kotona”, Harry selittää.
”Juu”, Teddy vastaa, ja toivoo että tilanne menisi ohi. James ottaa keksin ja Harry hypähtää pystyyn kaatamaan tälle kahvia. Hetken kuluttua he kaikki sekoittavat juomiaan hiljaisuuden vallitessa.
Pian Harry mutisee jonkun sekavan tekosyyn ja jättää Teddyn ja Jamesin kaksin. Teddyn mieleen hiipii kammottava ajatus, että ehkä kahvikutsu onkin ollut ovela juoni saada hänet puhumaan Jamesin kanssa. Sillä juttuseuraa tämä näyttää kaipaavan – tai no, enemmänkin tarvitsevan.
”Joten”, Teddy sanoo. ”Täällä on varmaan rento asua.”
”Mmh”, James vastaa.
”Maalaismiljöö on huippu erityisesti tällätavoin kesäaikaan.”
James vilkaisee Teddyä otsatukkansa alta. ”Joo. Huippu.”
Tämä ei nyt oikein toimi, Teddy ajattelee. Hän haroo sinisiä hiuksiaan ja huokaisee, ja silloin James katsoo häneen ja hymyilee vinosti.
”Ota ihan rennosti vaan.”
Teddyäkin alkaa hymyilyttää. ”Helppohan se näin huippumiljöössä on.”
James nauraa.
Myöhemmin he menevät ulos vaeltelemaan. James kerää kukkia ja Teddy kiipeää puuhun.
”Kämppä meni alta”, James sanoo Teddyn roikkuessa pää alaspäin oksalta. Teddy yrittää ottaa myötätuntoisen ilmeen muttei oikein tiedä toimiiko se, kun James katselee häntä väärinpäin. ”En saanut vuokrarahoja kasaan enkä kehdannut pyytää vanhemmilta, ja sitten kävi näin.”
Teddyn hiukset muuttuvat mustiksi. ”Mutta tiedäthän, että ei se haittaa? Voit lähteä koska tahansa uudestaan.”
”Tiedän, joo”, James huokaisee. ”Mutta en jaksa.”
”Ei sillä ole mikään kiire. Harrystä ja Ginnystäkin on varmasti ihanaa kun olet täällä. Ja on mahtavaa, että voi palata.” Teddyäkin alkaa masentaa, kun ei ole mitään minne palata. Vaikka kyllähän Harry hänetkin varmaan vastaanottaisi. Elämä voisi olla sarja kiusallisia kohtaamisia kahvipöydässä.
Jamesin hiukset näyttävät oikeastaan aika hyviltä takkuisina, Teddy ajattelee ensin ja sitten, että on varmaan syytä laskeutua kun alkaa veri kertyä päähän. Hän istuutuu nojaamaan puunrunkoon, ja James painaa päänsä vasten hänen varpaitaan. Teddy hätkähtää, mutta ei vedä jalkojaan pois.
”Minä olen kahdenkymmenen eikä elämässä tunnu olevan mitään suuntaa”, James huoahtaa. Teddy purskahtaa nauruun ja pyytää sitten kauhistuneena anteeksi.
”Tarkoitan vaan, että tuolta se aina tuntuu parikymmpisenä. Eikä vieläkään tunnu helpottaneen.”
James vastaa epäluuloisella katseella, ja Teddy työntää varpaansa hänen hiuksiinsa.
”Ihan totta. Nuorena sitä luuli että tässä iässä olisi jo työ ja perhe, mutta lähinnä istun kotona ja lähetän mielipidekirjoituksia pöllöpostilla.”
On Jamesin vuoro nauraa. Ilta alkaa hämärtyä mutta heillä ei ole mikään kiire sisälle tai kotiin.
Jos tämä oli Harryn idea, ehkä se olikin ihan hyvä.
