6. Romanttinen ele
Sanamäärä: 300
Hiljaisia teitä pitkin kiitävässä autossa Ranska ei osannut päättää, oliko hiljaa oleminen parempi vaihtoehto kuin suun avaaminen. Hän ei oikeastaan halunnut tietää, mitä Englannin päässä liikkui, mutta toisaalta koko matkan ajan vallinnut hiljaisuus alkoi pikkuhiljaa muuttua painostavaksi.
”No niin, jutellaanpa hetki”, Englanti sanoi äkkiä ratkaisten siten ongelman hänen puolestaan.
”Hyvä on, mon amour”, Ranska myöntyi nopeasti ja toivoi, ettei mitään liian kamalaa olisi tulossa.
Sehän oli kuitenkin ollut vain pieni ja viaton vitsi.
”Olen huomannut, että pidät romantiikasta, ja sitä sinä myös tulet saamaan”, Englanti aloitti rauhallisesti, lähes arkiseen sävyyn.
Ranska huokaisi helpotuksesta. Tämähän vaikutti jopa kiinnostavalta puheenaiheelta. Ehkä koko aikaisempi välikohtaus oli jo onnellisesti unohdettu. Englanti ei kuitenkaan ollut vielä sanonut kaikkea sanottavaansa, sillä hän jatkoi:
”Yhteiset päivälliset ovat romanttisia, eivätkö olekin. Tänä iltana minä teen ruokaa, ja me syömme sitä yhdessä.”
Hetkeen Ranska ei kyennyt vastaamaan mitenkään. Hän vain yritti ymmärtää, mitä oli juuri äsken kuullut. Kun hän lopulta sai tiedon täysin sisäistetyksi, pakeneminen oli hänen ensimmäinen suunnitelmansa. Englannin ruokia ei voinut syödä kukaan Englantia itseään ja ehkä Amerikkaa lukuun ottamatta. Erilaiset kauhukuvat liekkien valtaamasta keittiöstä, pohjaan palaneista ruoista ja täysin pilatuista astioista vilistivät hänen silmiensä editse. Hänellä oli jo aivan liikaa huonoja muistoja Englannista keittiössä.
”Ei, ole kiltti. Teen ihan mitä vain, mutta ei tätä. Rukoilen, älä tee tätä, mon cheri”, Ranska aneli heti löytäessään taas puhekykynsä.
”Valitan, mutta tuo ei toimi. Minä teen ruoan alusta loppuun itse, ja sinä saat pysyä poissa koko keittiöstä. Me emme koskaan syö mitään minun tekemääni, ja siihen tulee nyt muutos. Äläkä näytä noin masentuneelta. Tämähän on nimenomaan sellainen romanttinen ele, joista sinä aina puhut. Ole iloinen, kun kerrankin järjestän jotakin tällaista.”
”Olet julmempi kuin kuvittelinkaan”, Ranska huokaisi, mutta antoi lopulta periksi. ”Hyvä on. Minä syön, mitä ikinä teetkin, mutta tällä kertaa etsitään se vaahtosammutin etukäteen. Viimeksi tuli vähän liian kiire.”