Ficin nimi: Unimaailman merilevää
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Paritus: Lancelot
Genre: Slice of life, ehkä vähän fluffia
Summary: Lance pyyhkäisi kasvojaan ja poimi sormiinsa merileväsuikaleen, joka paljastui todellisuudessa pitkiksi, valkeiksi hiussuortuviksi.
A/N: Kaikki lähti liikkeelle yksinkertaisesta skenaariosta Lance letittää Lotorin hiuksia. Olin leikitellyt ko. idealla jo joskus aikaa sitten, ja syntyihän siitä viimein jotain pientä ja sievää. Otsikko oli jälleen tuskaisen miettimisen takana... Menköön nyt tuolla, vaikka se ihan mölö onkin. xD Osallistuu haasteisiin Animaatioiden taikamaailma ja Arkifest II.
***
Lipuessaan unimaailmasta takaisin todellisuuteen Lance haroi kömpelösti kädellään tyhjää. Uni oli tarjonnut hänelle hiljakseen keinuttavia meriaaltoja, valkeaa rantahiekkaa ja jopa simpukankuoreen kotinsa tehneen ravun, eikä todellisuus olisi voinut olla yhtään kaukaisempi kylmässä avaruudessa galaksien ja tähtien keskellä.
Lance käänsi kylkeään ja havaitsi samalla, että yksi unen ulottuvuus oli jollain ilveellä seurannut häntä. Hänen olisi tehnyt mieli vain viitata kintaalla koko asialle ja nukahtaa uudemman kerran, mutta kasvoja kutittavat merilevät herättivät liikaa kysymyksiä. Avaruudessa tai Linnassa ei törmännyt sellaisiin tuon tuosta. Lance pyyhkäisi kasvojaan ja poimi sormiinsa merileväsuikaleen, joka paljastui todellisuudessa pitkiksi, valkeiksi hiussuortuviksi.
Ai niin. Ehkä Lotorin läsnäolo selitti jotain.
Tokkuraisena Lance nojautui kyynärpäänsä varaan ja kaapi käsiinsä galraprinssin pitkät hiukset. Lotor veti syvään henkeä heräilemisen merkkinä, kun hän alkoi sommitella suurpiirteistä lettiä pitääkseen suortuvat edes osittain kurissa ja nuhteessa. Lotor taipui säyseästi hänen puuhasteluunsa nostamatta päätään tyynystä.
”Suvaitsisitko hieman valaista, miksi riuhdot hiuksiani heti aamusta...?”
”Mä en tarvitse niitä mun naamalle, kiitti vain...” Lance tokaisi nukahtaen letittämisen ohella melkein pystyyn. Ei varmaan olisikaan ollut ensimmäinen kerta, kun hän olisi selittänyt jotain asiaa keskellä uniaan. ”Älä sitten syytä mua, jos tukka on myöhemmin vähän laineilla...”
”Hmmh, ketä muutakaan siitä syyttäisi...?” Lotorin äänessä kuului särmä kuittailevaa ivaa. Kumma kyllä sellaista oli ihan hupaisaa kuunnella heti heräillessä.
”Ihan sama, syytä koko universumia...” Lance takelsi mahtavan haukotuksen läpi ja oikaisi selkä kohti vieruskaveriaan huitaistuaan valmiiksi tulleen löysähkön letin tämän hartian yli. ”Kunhan vain mun sängyssä ei ole enää merilevää...”
Petivaatteet kahahtivat, kun Lotor kääntyi toiselle kyljelleen, kietoi käsivartensa Lancen ympärille ja painautui häntä lähelle. ”Tahdonkohan edes tietää, mitä mahdoit tuolla tarkoittaa...”
”Nääh, älä vaivaa nuppiasi liikaa...” Lance mumisi takaisin ja nautiskeli Lotorin uloshengityksen lämmöstä korvaansa vasten. ”Kirmaa takaisin höyhensaarille ja hyvä tulee...”