Nimi: Iltahämärän aikaan
Kirjoittaja: maw
Paritus: Severus/Lily ja Severus/Minerva
Genre: angst
Ikäraja: K11
Varoitukset: Itsetuhoisuutta, itsemurhan yritys
A/N: Raapustin tällasen pikkutarinan , toivon että tykkäätte. Kirjoitusvirheitä luultavasti on, niistä saa (ja pitääkin) sanoa.
ILTAHÄMÄRÄN AIKAAN
Mies kävelee metsiköstä kohti rantaa. Musta kaapu hulmuaa lepakkomaisesti. Hänen kasvoillaan on tyhjä, surun murtama ilme.
Hän riisuutuu alusvaatteisilleen. Iho on kelmeä, selkää halkovat arvet, jotka näyttävät hyvin vanhoilta, hakatuilta, isä on tehnyt ne. Vanhojen lomassa risteilee myös uusia, taistelun arpia.
Mies kulkee hiekkaa pitkin kylmään veteen. Jalan jäljet painuvat kosteaan hiekkaan, myöhemmin vesi huuhtoo ne pois. Mikään ei ole pysyvää ja sen tämä mies tietää erityisen hyvin.
Kylmä vesi nousee miehen jalkoja pitkin, kun hän liikkuu sulavasti kohti syvyyttä. Vettä on jo vyötäisille asti. Mies tuntee kylmät väreet selässään, ihokarvat nousevat pystyyn. Hän sukeltaa kylmyyteen. Vesi turruttaa ulkopuolisia haavoja. Silti mies on sisältä rikki. Mustat hiukset nousevat pintaan, niiden mukana pää.
Mies aloittaa uimisen ensin hitain, kokeilevin vedoin. Sitten kovemmin ja lujemmin vedoin. Tyyneys pirstoutuu, kuten miehen sisin pirstoutui jo monta vuotta sitten. Hän ui lujaa kohti järven keskustaa, kääntyy takaisin, ja lisää vauhtia. Hidastaa, pysähtyy ja painaa jalkansa hiekkaan. Hän laskeutuu rantaveteen polvilleen, painaa kasvonsa kohti veden pintaa, kuin tutkaillen vielä viimeisen kerran itseään.
Aurinko laskee horisontin taa, samalla mies vetää viimeisen hengenvetonsa, painaa päänsä veteen, hukuttautuu. Jokin näkymätön voima kiskoo miestä ylös, vesipisarat lentävät ilmojen halki ja laskeutuvat kevyesti järven pintaan, mies saa vihdoin happea.Taika liikuttaa häntä kohti rantaa. Hän tipahtaa ilmasta rantahiekkaan, ja tärisee kylmästä ja pelosta. Samalla taian langettanut nainen juoksee miestä kohti.Kaapu hulmuaa hämärässä. Kasvot ovat vääristyneet raivosta, nuttura hajoamispisteessä.
”SEVERUS KALKAROS MITEN SINÄ KEHTAAT? SE SIUNATTU POIKA ANTOI HENKENSÄ SINUN JA PAREMMAN MAAILMAN PUOLESTA!”nainen huutaa kasvot vain muutaman sentin päässä miehen kasvoista.
Nainen hengittää kiivaasti ja jatkaa:” SINÄ SURKEA MIES! SINÄ SAAT ELÄÄ! SE ON LAHJA! EIKÄ SITÄ OLE ANNETTU TUHLATTAVAKSI!”
Viha leiskuu naisen silmissä, sitten se hiipuu ja nainen huomaa, kuinka kylmissään mies on. Hän heilauttaa sauvaansa ja kuohkea pyyhe kuivaa miehen kalpean ihon. Toinen sauvan heilautus ja miehellä on yllään lämmin kaapu. Vaikka miehellä on lämmin hän tärisee yhä, mutta se ei johdu kylmästä. Kyyneleet valuvat koukkunenän molemmin puolin, ne muodostavat omia polkujaan miehen kasvoilla.
”M-minun piti suojella h-häntä”, mies änkyttää kyynelten lomasta. ”M-minun piti... Hän oli viimeinen todiste Lilystä”,mies itkee yhä vuolaammin. ”M-mutta h-hän p-pe-pelasti minut pimeän lordilta. Hän antoi henkensä paremman h-huomisen pu-puolesta”,miehen ääni sortuu. Hän itkee yhä, hiljaisia kyyneleitä. Sellaisia kyyneleitä, joita lapset itkevät yöllä, kun pelkäävät herättävänsä vanhemmat.
Nainen katsoo miestä, polvistuu rantahiekalle. Hän laskee kätensä miehen käsivarrelle ja silittää sitä lohduttavasti. Hetken mielijohteesta hän vetää miehen halaukseen, joka sisältää rakkautta, lempeyttä, kaikkea sitä mitä he molemmat ovat kaivanneet. Halaus päättyy nopeasti, niin kuin se alkoikin, mutta mies ei enää itke.
”Severus lupaa minulle, ettet enää ikinä, et ikinä yritä tappaa itseäsi. Lupaa”, nainen sanoo vaativasti, silmät lempeyttä tuikkien.Hän puristaa miestä yhä hartioista. Mies katsoo naista silmiin vetää sauvansa kaavun sisältä, heilauttaa sitä. Kärjestä purkautuu lilja, hän antaa sen naiselle, hymyilee ja sanoo vakavasti:”Minerva, minä lupaan.”
Mies tietää, että nainen kyllä ymmärtää, mitä hän haluaa sanoa ja poistuu kaapu hulmuten, kuten hän rantaan saapuikin, mutta nyt hänen huulillaan on aivan pieni hymy.
Mies on jo melkein linnassa, kun hän miettii tapahtunutta. Ehkä hän on saanut uuden tilaisuuden rakkauteen,ehkä hän voi vielä rakastaa Minervaa niin kuin hän rakastaa Lilya. Maailmaan mahtuu kyllä rakkautta, sen mies tietää ja katsoo rannalla yksin seisovaa naista, uutta mahdollisuutta.
