Tänne se johti | K-11 | ihastushömppä | Jami/Mika | 15/15

[Sokerisiipi]

Nimi: Tänne se johti
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: ihastushömppä
Paritus: Jami/Mika
Haasteet: Fluffy10 #3, Random10, Spurttiraapale V 4. - 10.6 ja Albumihaaste #5 Twenty One Pilots – Tear in my heart

A/N: Kuuluu sarjaan Tältäkö tuntuu, kun rakastuu? ja tämä on aikajärjestyksessä ensimmäinen, koska tässä eletään Mikan fuksivuotta. Tämä on tämmöinen blokinpurkuteksti.

Tänne se johti

Yksi
200 sanaa, sanalla lusikka

Mika ei ole varma, onko yliopisto sittenkään oikea paikka hänelle. Kaikki on niin uutta ja pelottavaa, on vielä pitkän aikaa. Uudet ihmiset hermostuttavat. Mika ei tiedä, miten niille pitäisi puhua. Hän seuraa vierestä, kuinka muut fuksit tutustuvat toisiinsa ja ihmettelee, miten se oikein tapahtuu. Mikan taakkana on tiukassa istuva ujous, joka hellittää vasta humaltuessa. Se kaiketi selittää, miksi alkoholi on niin olennainen osa opiskelijakulttuuria.

Ja aivan kuin elämä ei olisi jo tarpeeksi monimutkaista, Mika on mennyt ihastumaan yhteen opiskelijakavereistaan. Hän ei tiedä, miten siinä niin pääsi käymään, mutta se on perkeleen huono homma. Jami on hänen vastakohtansa: rento, ulospäinsuuntautunut ja sanavalmis. Mika on heikkona sen kujeileviin silmiin ja paksuihin, hunajanruskeisiin kutreihin. Kun Jami on hänen lähellään, Mika menettää kontrollin itsestään. Hänellä on kuuma ja vatsassa kolisee. Sanat ovat kadoksissa. Mika pudottelee tavaroita. Nöyryytykset seuraavat toisiaan kuin ketjureaktiona.

He ovat syömässä. Jamin jalka osuu vahingossa hänen omaansa. Mikan kroppa sekoaa ja keittolusikka lentää pitkin ruokalan pöytää. Kaikki tuijottavat, ja Mika haluaa kuolla. Jami tarttuu lusikkaan, puhdistaa sen omalla servetillään ja ojentaa takaisin Mikalle. Jamin hymy on lämmin. Mika uppoaa sen hymykuoppaan. Kun lusikka vaihtaa omistajaa, heidän sormensa koskettavat, ja Mikan sydän laulaa. Hän mumisee epäselvän kiitoksen ja piilottaa tärisevät kädet syliinsä.

[Sokerisiipi]

Kaksi
300 sanaa, sanalla hämärä

Alkaa jo hämärtää, kun he kävelevät poispäin kampukselta. Kaikki muut puhuvat, ja Mika kuuntelee. Hän kantaa roolinsa hiljaa ja valittamatta. Porukka pienenee. He ovat melkein keskustassa, kun jäljellä ovat enää Jami ja Mika. Äkkiä Mika tulee liiankin tietoiseksi siitä, miten lujaa hänen sydämensä lyö.

”Hei, haluaisitko sä lähteä vielä kahville?” Jami kysyy. Mika mykistyy silkasta tyrmistyksestä. Pyytääkö Jami häntä kahville? Eihän siinä ole mitään järkeä. He tuskin puhuvat keskenään.

”Ööm”, Mika köhäisee ja häpeää omaa kömpelyyttään. Miksi lauseiden muodostamisen pitääkin olla Jamin seurassa niin hankalaa?

”Voidaan mennä joku toinenkin päivä, jos sulle ei nyt käy”, Jami sanoo. Mikaa pyörryttää. Jami tahtoo oikeasti mennä kahville hänen kanssaan. Us-ko-ma-ton-ta.

”Kyllä mulle käy”, Mika sanoo, kun kykenee. Hän unohtaa, että lupasi Aatulle koti-illan ja Pako-maratonin. Jamista on tullut kaiken keskipiste. ”Minne?”

Jokivarressa on CaféArt, josta Jami tykkää. Mika ihastuu paikkaan saman tien. Se on tyylikäs ja viihtyisä. Jami puhuu enemmän, mutta se ei haittaa. Mika hytkyttää jalkojaan pöydän alla ja nauraa Jamin jutuille. Jami on ensimmäinen, jolle Mika kertoo, miksi halusi tulla opiskelemaan juuri mediatutkimusta. Hän elää populaarikulttuurista ja tahtoo tietää siitä kaiken.

”Mä en ole kovin varma itsestäni tai elämästä yleensä, mutta tästä mä oon varma”, Mika sanoo. ”Tuntuu, että oon tismalleen oikealla alalla, ja se on ihan parasta.”

”Niin on!” Jami sanoo, ja jokin Mikan sisällä hehkuu. He puhuvat elokuvista, sarjakuvista ja musiikista. Mikasta tuntuu, että hänen ja Jamin välille muodostuu jotakin. Lennokkaan juttelunsa lomasta he eivät edes huomaa, miten kahvila tyhjenee. Lopulta tarjoilija ilmoittaa, että he ovat sulkemassa.

Mika saattaa Jamin bussipysäkille. Hän ei millään haluaisi, että ilta päättyy, mutta Aatu pommittaa häntä tekstiviesteillä, ja Jami haukottelee. Ennen bussiin nousua Jami halaa häntä. Mikan sisällä räiskyy.

”Otetaan tää pian uusiksi”, Jami sanoo. Mikalla on taas sanat hukassa, mutta hän nyökkää hymyillen.

Kotimatkalla Mika uskaltaa ajatella, että ehkä Jamikin tykkää hänestä.

[Sokerisiipi]

Kolme
300 sanaa, sanalla sataa

Kupittaanpuistossa on fuksien ja vanhojen opiskelijoiden yhteinen nyyttäripiknik. He eivät pääse nimileikkiä pidemmälle, kun alkaa tihuttaa ja pian sataa kaatamalla.

”No niin, säätiedotus petti taas pahan kerran!” Tomi, heidän tutorinsa, sanoo. ”Mutta eipä hätiä mitiä. Sovittiin, että sateen sattuessa pääsette turvaan mun, Krissen ja Paavon kommuuniin. Se on tässä lähellä. Seuratkaa!”

”Arvaa, mikä toinen paikka on lähellä”, Jami sanoo. Silläkään ei ole suojaa sadetta vastaan. Parhaillaan Jami pyyhkii vettä silmälaseistaan, mutta luovuttaa nopeasti.

”No?”

”Mun kämppä”, Jami vastaa. ”Mitäs sanoisit, feidataanko muut ja mennään sinne?”

Mikan iholla kihelmöi. Jamin vaivaton spontaanius hurmaa hänet joka kerta. Mika kieltää itseään ylianalysoimasta ehdotusta. Hän vain nyökkää.

Jamin luona Mikaa alkaa hermostuttaa. Hän on kaksin Jamin kanssa tämän asunnossa. Ei se tarkoita mitään. He vain hengailevat. Salaa Mika kuitenkin toivoo – no, jotakin.

”Mulla ei taida olla sulle hirveesti vaihtovaatteita”, Jami pahoittelee pyyhettä ojentaessaan. ”Sä kun oot niin pitkä, ja mä olen tällainen hobitti. Yritän kattoa.”

”Ei sun tarvii –” Jami on jo mennyt. Mika kuivaa märkiä hiuksiaan eikä uskalla liikkua eteisestä. Pian Jami palaa mukanaan tummansininen miestenhuppari. Se näyttää Mikan kokoiselta.

”Kokeile tätä”, Jami sanoo. Mika ottaa hupparin eikä ihan tiedä, mitä seuraavaksi. Ajatus riisuutumisesta Jamin edessä kauhistuttaa häntä. Jami tajuaa tilanteen, ja se menee hämillisen, lähes ujon näköiseksi. Mika ei muista, että olisi koskaan nähnyt Jamia sellaisena. Mika tuntee punastuvansa. Se on kamalaa.

”Sä voit laittaa sun paidan kylppäriin kuivumaan”, Jami ehdottaa. ”Haluatko sä – hmm, teetä? Kahvia?”

Mika toivoo, että tarjolla olisi jotakin vahvempaa, mutta ei hän sellaista voi sanoa.

”Tee on ihan hyvä”, hän mumisee ja luikahtaa kylppäriin. Hänellä on sotkuinen tukka ja punaisena helottava naama. Mika ei tahdo tulla koskaan ulos.

Mika hengittää syvään. Hän riisuu flanellinsa ja pesee kuumottavat kasvonsa kylmällä vedellä.

”Ota ihan iisisti”, Mika kuiskaa peilikuvalleen. Hän pukeutuu huppariin ja ripustaa märän paitansa oven päälle. Keittiössä kohisee vedenkeitin.

[Sokerisiipi]

A/N: Tulevia osia miettiessäni tajusin, ettei spurtti riitä. Ei tästä silti mitään kovin pitkää ole tulossa

Neljä
350 sanaa, sanalla harvoin

He juovat rooibosteetä Jamin vaaleanharmaalla sohvalla. Stereoista soi Life Is Strangen soundtrack. He puhuvat samankaltaisista peleistä, kuten Heavy Rainista ja Until Dawnista. He keskustelevat elämästä, valinnoista ja syy-seuraussuhteista. Mikaa hämmästyttää se, miten paljon heillä on yhteistä. Mika on niin lumoutunut, että häntä vähän pelottaa. Tässä on pakko olla jokin jekku. Ei kukaan voi olla noin täydellinen.

”Se on hassua, miten monia valintoja me tehdään päivittäin ja tosi harvoin sitä pysähtyy miettimään, mitä seurauksia niillä mahtaa olla”, Jami sanoo. ”Vasta kun jotain tapahtuu, sitä yrittää selvittää, mitkä asiat johtivat kyseiseen tapahtumaan. Mut se ei koskaan onnistu täysin, koska ympärillä on muitakin ihmisiä, ja mitä sä niiden motiiveista tiedät?”

”Peleissä sentään on rajallinen määrä mahdollisia versioita, koska pelintekijät ovat päättäneet ne. Elämässä ei ole sitä ylellisyyttä”, Jami sanoo.

”Kaikki on mahdollista”, Mika toteaa, ja häntä alkaa taas jännittää. Niskaa pistelee. Hän hengittää syvään, vaikka se on huono idea. Miksi Jamin pitää tuoksua niin hyvältä?

”Pelottava ajatus, eikö?” Jami hymähtää ja tökkäisee häntä kaverillisesti jalallaan. Vatsassa lepattaa. Päässä heittää. Mika saa kohautetuksi olkiaan.

”Musta kaikki on yhtä pelottavaa”, Mika naurahtaa. Hän ei tiedä, miksi sanoo sen ääneen. Epävarmuuden näyttäminen kauhistuttaa, ja silti Mika ei osaa pitää suutaan kiinni. ”Etenkin muut ihmiset.”

”Oonko mäkin?” Jami kysyy. Mika ei tiedä, mitä sanoa siihen. Hän tuijottaa mukinsa pohjaa kuin siellä lukisi tarvittavat vuorosanat. Ehkä on vain parempi pysyä hiljaa. ”Toivottavasti en oo. En halua, että sä pelkäät mua.”

Jami näyttää oikeasti huolestuneelta. Sillä on kurttu kulmakarvojen välissä. Mika hymyilee ja pudistaa päätään. Taivas, sitä yhtä hymykuoppaa. Mika tahtoisi tökätä kuoppaa sormellaan ihan vain kokeillakseen, miltä se tuntuu. Tahtoisi Mika tehdä muutakin, mutta hänellä ei ole aavistustakaan, miten se kävisi.

”Sä oot hirmu suloinen”, Jami sanoo. Mika vilkuilee ympärilleen odottaen näkevänsä jonkin lemmikin, jolle Jami puhuu. Sellaista ei näy. Mika katsoo takaisin hymyilevään Jamiin. Se tarttuu varovasti Mikan käteen. Kosketus lähettää sähköiskuja Mikan rannetta pitkin. Hän tuijottaa heidän yhteen liitettyjä käsiään. Sydän tempoilee. Käsi hikoaa. ”Onko tää okei?”

Mika nyökkää. Se on ihanaa ja jännittävää. Jami silittää peukalollaan hänen kämmenselkäänsä, ja se tuntuu upealta. Kokeillakseen, mitä tapahtuu, Mika puristaa Jamin kättä. Jami puristaa takaisin, ja Mikaa hymyilyttää.

[Seila]

Mitä mitä? Lisää tätä verseä?

Mun piti lukea moneen kertaan tuo paritus, koska olin ihan että mitä! Mika ja Jami! En odottanut tätä, mutta kyllä ne tässä oli niin söpöjä :3 Varsinkin Mika, se oli niin äww söpö ja suloinen ja hermopallo. Hih.

Ihana tutustua Mikaan lisää. Se on niin lutuinen ja selkeästi niin hermostunut ihastuttuaan Jamiin. Tällaiset paritusasettelut ovat kivoja, kun toinen on ujompi ja toinen avonaisempi. Mikan hermoilu ja kiemurtelu :3

Jee, Turku. Kiva kun tekstit sijoittuvat tuttuihin paikkoihin niin voi vaan heittää ne kävelemään tuonne kaupungille. CafeArt on kyllä kiva paikka. Kiva idea Jamilta karata hänen luokseen. Pyh joku opiskelijatapahtuma kun voi hengata kahdestaan. Viimeisimmän rapsun loppu olikin oikein suloinen :3 pff mun fluffykiintiö ihan poksahtaa pian.

Aa, kiitos paljon tästä, toivottavasti pian lisää. Tykkäsin näistä rapsuista tosi kovin. Kiitos! :3

[Grazioso]

Minäkin olin ihmeissäni, kun ruudulle pamahti  Jami/Mika. Haha, luulin aluksi että olet tehnyt jonkun virheen :'D. Tarkistin listauksen ja pari haastetta, mutta ei, kaikkialla luki Jami/Mika eikä esim. Aatu/Jami tai Mika/Petja. Tarkistinhan minä vielä nimetkin, jos olisinkin vaikka sekoitanut ja unohtanut hahmojen nimet, voi minua raukkaa. Olin lievästi sanottuna hämmästynyt, mutta toisaalta - why not? En yhtään osannut odottaa tällaista paritusta, mutta antaahan se hahmoihin syvyyttä ja ylipäätänsäkin taustaa muille tämän versen tarinoille!

Mika on niin suloinen pieni pallero! Kovin on ihastuttava hahmo, varastanut sydämeni kokonaan. Mistä tuollaisia ihmisiä löytää? <3 Kamalan suloista tekstiä, vaikka olenkin edelleen yllättynyt parituksesta. Odotan jatkoa innolla!

[Vendela]

Täytyy tunnustaa, että piti palata hetkeksi tuon Yksisarvisen alkuun että sain hahmoteltua nämä hahmot päässäni oikeaan järjestykseen. Yllätyin nimittäin tästä parituksesta (enkä näköjään ollut ainoa), sillä luulin että Mika on kiinnostunut Petjasta, mutta en ehkä hätäile ja mene asioiden edelle vaan nautiskelen näiden rapsujen tunnelmasta ja katson mitä tuleman pitää

Siis aivan ihania pätkiä. Tykkään Mikasta joka on ujo ja arka, mutta uskaltaa kuitenkin vähän jotain. Jami puolestaan vaikuttaa hurjan rohkealta, mutta toki toisen pitääkin olla. Kivaa, kiireetöntä olemista, tykkään.

Kiitos näistä, jään odottelemaan jatkoa

Vendela

[Sokerisiipi]

Seila: Haha. Mahtavaa, että pääsin yllättämään! Mika on kyllä niin luttana <3 Turku on kyllä upea miljöö. Kiva, että se antaa tälle oman osansa. Ihanaa, että tykkäät. Kiitos kommentista!

Grazioso: Hämmästys on hyvä! Kivaa vähän sekoitella pakkaa. Joo, nimenomaan. Antaa näiden historialle syvyyttä! ^^ Mika on höpönen. Kiva, että fluffy maistuu ja kiitos kommentista!

Vendela: Et tosiaan ollut ainoa. Aina mukava yllättää! Tämä kaikki tapahtuu kolme vuotta ennen Kipinöitä, joten on mahtunut suhdekiemuroita. Jami on tuollainen rohkea, joka ei pelkää tehdä aloitteita. Parempi Mikan kannalta, koska ei se olisi uskaltanut mitään tehdä. Kiva, että tykkäät. Kiitos kommentista!


A/N: Aatu kehiin!

Viisi
350 sanaa

”Perse penkkiin. Sä oot tän illan kotona”, Aatu sanoo heti, kun tulee kotiin. Mika on juuri lähdössä. Hän naurahtaa Aatun komentelulle.

”Sori. Mulla on menoa”, hän pahoittelee. Se ei kelpaa Aatulle.

”Kyllä sulla on varaa jättää yhdet pippalot välistä. En oo nähny sua ikuisuuksiin, koska sä oot koko ajan jossain”, Aatu sanoo. Mika kohottelee kulmiaan.

”Me asutaan yhdessä. Me nähdään joka päivä”, Mika perustelee.

”Tiiät, mitä tarkoitan. Mulla on ikävä mun bestistä”, Aatu nurisee ja näyttää surullista naamaa. ”Eikö sulla mulla muka oo ikävä mua?”

”Ei”, Mika sanoo, mutta Aatun koiranpentukatse saa hänet horjumaan. Aatu lisää tehoja, ja Mika katsoo pois. ”Älä kato mua noin.”

”Ootko sä löytänyt itselles jonkun miehen?” Aatu kysyy. Mika punastuu. ”Mika! Bros before hoes, kyllä sun pitäis tietää!”

”Sori?” Mika sanoo varovasti puhisevalle Aatulle. Se pudistelee päätään ja hengittää syvään.

”Ei kai ne treffit oo?” Aatu kysyy. Mika pudistaa päätään. Aatu nyökkää pontevasti. ”Hyvä. Mä varaan sut täksi illaksi. Helvetti, meillä on ainakin sata sarjaa rästissä! Tilataanko pitsaa?”

Ennen kuin Mika ehtii sanoa mitään, Aatu on jo soittamassa lempipizzeriaansa. Mika huokaa. Hän punnitsee hetken vaihtoehtojaan. Aatua ei ole helppo suututtaa, mutta tästä se voisikin pahoittaa mielensä. Mika tekstaa ryhmächattiin:


Sori. En pääsekään tänään. Tuli yllättäviä menoja. Pitäkää hauskaa!

Jami viestittää heti heidän omassa viestiketjussaan.

Jami
Onko kaikki hyvin?


Mikan sisällä säkenöi. Tuntuu ihan hiton kivalta, että Jami ajattelee häntä.


Mika
Joo. Mun kämppiksellä on vain eroahdistus. En oo kuulemma ikinä kotona.

Jami
Haha, okei :D Vähän jään kyl kaipaamaan sua, mut ehkä mä kestän. Pidä säkin kivaa :3

Mika
Kyllä sä pärjäät! Joo, mä pidän. Huomisen aamuluennolla nähdään! ^_^

Jami
It’s a date!


Mika hymyilee itsekseen. Rintalastan alla kipinöi.

”Kerro siitä sun jätkästä”, Aatu sanoo, kun he ahmivat pitsaa telkkarin ääressä.

”Ei se oo mun”, Mika sanoo. ”Ei me olla käyty ees treffeillä. Mut se on siis ekavuotinen ja älyttömän söpö. Me tykätään monista samoista asioista, ja se on niin fiksu ja ihana. Ää, nyt mulla on ikävä sitä!”

Hellyydenkipeänä Mika kömpii Aatun kainaloon. Se nauraa ja pörröttää Mikan tukkaa.

”Sä oot ihastuneena kyllä niin toivoton.”

”Tiedän”, Mika hymähtää, mutta ei se ole täysin pahasta.

[Vendela]

Nyt kun olen saanut hahmot järjestykseen ja pystyn tosiaan nauttimaan ihan vain lukemisesta niin täytyy sanoa, että tämä käy mielenkiintoiseksi
En muuten tiedä miksi minulle on tärkeää pistää asiat/tapahtumat/hahmot aina järjestykseen. En vain voi nauttia pelkästä tekstistä vaan pitää olla aina myös kokonaisuus hallussa. Joten kiitos kun valotit tämän paikkaa ajallisesti.

Minusta Aatun ja Mika välit ovat ihanan mutkattomat. Ja tämä pelottaa myös vähän. Näissä sinun tekstiessäsi on jännää se, että lukijalla on usein tietoa tulevista tapahtumista (kuten tässä siitä, että Aatusta ja Jamista tulee pari) ja siksi onkin tosi mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa seuraamassa hahmojen elämää. Kuten varmasti arvaat, mietin kuumeisesti että kuinka aiot parittaa Aatun ja Jamin, kuinka Mika tulee suhtautumaan siihen ja ennen kaikkea meneekö Mikan ja Jamin suhde kuinka pitkälle. Tiedän, että nämä ovat vain spekulointeja, ajatuksia joihin en välttämättä saa koskaan vastauksia, mutta ehkä tässä on yksi syy miksi olen niin järkyttävän koukussa tiettyihin hahmoihisi

Aatu oli kyllä ihanan päättäväinen tässä. Hän halusi olla bestiksensä kanssa ja sen hän toteutti. Mika teki kyllä ihan oikein joustaessaan, sillä ystävät ovat tärkeitä! Milloinkohan Mika esittelee Jamin Aatulle? Ja ihastumisen tunne on kyllä jotain niin ihanaa <3 Kivaa kun voin fiilistellä sitä Mikan kautta

Kiitos tästä,
Vendela

[Grazioso]

Tiiätkö, tää on tosi hämmentävää. Ja hauskaa, ja omituista ja ties mitä samaan aikaan. On niin omituista lukea tätä, kun tietää että Jamista ja Aatusta tulee pari :'D. Janoan vastauksia! Haluan tietää, tuleeko Mikasta ja Jamista ihan oikea pari, vai jääkö koko juttu pelkälle ihastus tasolle. Kun kumminkin Aatu tulee ja vie Jamin mennessään, haha. Vähän pelkään, mitä kaikkea draamaa tästä voikaan saada aikaan.  Tai tuskin vielä tässä rapsusarjassa mitään kovin dramaattista tapahtuu (tai who knows?), mutta tulevaisuudessa! Jos Aatu ja Jami kerran tapasi, nai ja sitten päätyi suhteeseen, niin entäs Mika? Tuleeko se  raukka olemaan ihan rikki, vai onko Mikan ja Jamin suhde kariutunut ennen sitä jo? Ja sitten se Petjakin. Jos tämä kerran sijoittuu 3 vuotta ennen Kipinöitä, ja Yksisarvinen nimeltä Petja:ssa sanotaan, että Mika iski silmänsä Petjaan jo kolme vuotta sitten niin hmmm. Sittenhän ei voi mennä kovin kauaa tästä, kun Mika näkee Petjan ensimmäistä kertaa. Huihui, olet saanut tällä yhdellä rapsusarjalla ajatukseni käymään ylimääräisillä kierroksilla, haha. No mutta, enköhän minä (joskus) saa vastaukset kysymyksiini. Nyt ehkä pitäisi keskittyä vain tähän sarjaan, mutta kun...

Aatu on hirmu söpö. Päättäväinen kaveri siis kyseessä, hyvä vain! Bros before hoes, nimenomaan. Pitää sitä bestiksellekin jättää aikaa. Aatu vaikuttaa niin kivalta, mutta... (mutisee epämääräisesti Jamista). Minulle tulee hahmosta hyvin ristiriitainen kuva, kun tiedän kuitenkin että Jami ja Aatu päätyyvät yhteen :'D.

Mutta siis, noi tekstarit! Hirmu söpöä on, voi Jami ja Mika <3. En voi olla hehkuttamatta Mikaa, se on niin söpö! Tuollainen höpöhöpö- höpöläinen, joka on ihan fiiliksissä Jamista. Ja sitten kun se vielä hellyydenkipeänä kömpii Aatun kainaloon, voi pientä!

[Sokerisiipi]

Vendela: Hyvä, että oot kärryillä! Onhan se tosiaan hankalaa lukea tekstiä, jos ei oikein tiedä, mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu. Hii, kivaa, että tulevat tapahtumat lisäävät mielenkiintoa eikä päinvastoin. Aatu ja Mika ovat läheisiä, ovat aina olleet, ja oli kiva viimein tuoda Aatu tässäkin esille. Hyviä pohdintoja, katsotaan! Kiitos kommentista!

Grazioso: Haha, ihanaa, että tää herättää paljon ajatuksia! Kertoo onnistumisesta. Ihania kysymyksiä ja pohdintoja! Saat kyllä aikanaan vastaukset kaikkiin kysymyksiisi Aatu on söpö, päättäväinen ja konstailematon tyyppi. Ehdottomasti bestismateriaalia. Katsotaan, miten käy. Kiitos kommentista!

Kuusi
300 sanaa, sanalla katu

He hengailevat Sirkkalan aulassa, kun Eeva alkaa kysellä, että kiinnostaisiko heitä lähteä bailaamaan Dynamoon ensi torstaina. Vain he fuksit. Ongelmana on vain se, ettei heillä ole paikkaa etkoille. Eeva vilkuilee heitä toiveikkaasti. Mika yllättää itsensä sanomalla:

”Meille voi tulla.”

Iina ja Linnea näyttävät niin yllättyneiltä hänen ehdotuksestaan, että Mika kiusaantuu. Eeva räpyttelee hetken. Jamin hellä hymy kuitenkin tyynnyttää. Mika vastaa hymyyn ja katsoo odottavasti Eevaan.

”Eikä, ihanaa!” Eeva sanoo. ”Laita mulle osoite, niin mä teen tapahtuman Faceen.”

”Mä laitan”, Mika lupaa. Bileistä mielleyhtymän saanut Linnea alkaa puhua tulevasta Disney-maratonista, ja miten kovasti se odottaa sitä. Mika myötäilee, ja käy ilmi, että he kaksi ovat yhtä kovia Disney-faneja. Linnean silmät syttyvät, ja Mika huomaa, että hänellä on hirveästi asiaa eikä puhuminen tunnu enää oudolta tai hankalalta.

Myöhemmin Hämeenkadun liikennevaloissa Jami kysyy niin vaimeasti, etteivät muut kuule:

”Huvittaisko sua tehdä jotain lauantaina?”

”Joo, tehdään vaan”, Mika sanoo. Korvissa suhisee, mutta se ehkä johtuu ruuhkasta. Vatsassa kuplivaa jännitystä Mika ei osaa selittää.

”Voitais käydä vaikka leffassa, yksillä tai vain kävellä ympäriinsä. En tiiä. Mitä treffeillä nyt yleensä tehdään”, Jami sanoo jotenkin niin huolettomasti, että Mika melkein räjähtää. Treffit. Jami kysyy häntä treffeille. Ja vieläpä noin rennosti ja sulavasti. Mistä se on saanut tuon suorasukaisuutensa? Mikallekin kelpaisi.

”Tota noin”, Mika kähisee tietämättä, mitä sanoa. Jami tulkitsee sen väärin.

”Sori. En mä tarkoittanut mitenkään olettaa, että me – tai siis, voidaan vain hengailla. En todellakaan tarkoittanut painostaa –”

Jami vaikenee, kun Mika tarttuu tämän käteen ja puristaa. Jamiakin hermostuttaa. Se vain osaa piilottaa sen Mikaa paremmin. Mika katsoo Jamia silmiin.

”Totta kai me mennään”, hän sanoo. Jami hymyilee hämillään. Se näyttää niin söpöltä, että Mikan tekisi mieli kumartua pussaamaan sitä tässä ja nyt, mutta hetki ei ole oikea. Ehkä lauantaina sitten. Hermostus puristaa rinnassa, mutta siitä huolimatta Mika on aivan tohkeissaan. Ei helvetti, hänellä on treffit!

[Sokerisiipi]

Seitsemän
300 sanaa

Mika istuu vessan lattialla pää käsiensä välissä. Häntä oksettaa. Jalat eivät toimi. Hän tuntee itsensä rumaksi ja vastenmieliseksi. Hänen kehonsa kieltäytyy yhteistyöstä. Se vikuroi ja petkuttaa. Mikaa turhauttaa niin, että kyyneleet kihoavat silmiin. Miksi hänen täytyy olla tällainen munaton paska? Kaikesta tulee aina niin vitun suurta ja vaikeaa.

Mika niiskahtaa ja soittaa Aatulle.

”Moi!” se tervehtii iloisesti. ”Miten treffit sujuu?”

”Huonosti”, Mika sanoo tukahtuneella äänellä. ”Mun jännitys – se vittuilee mun kustannuksella. Miksi kukaan tahtoisi treffailla tällaista hermoheikkoa luuseria?”

”Voi Mika, mun hassu pieni pupunen”, Aatu sanoo, ja sen ääni on täynnä lämpöä. ”Sähän oot ihan unelmatyyppi deittailtavaksi. Oot komea, ihana ja hauska. Oot huomaavainen ja kiltti. Vittu, sä oot suorastaan aviomiesainesta. Jos se jätkä ei tajuu sitä, niin painukoon helvettiin.”

Mika naurahtaa ja pyyhkii märät silmänsä paidanhihaan.

”Ja tiedätkö mitä?” Aatu kysyy.

”No?”

”Sä saatat jännittää ja pelätä, mutta sulla on tapana panna täysillä vastaan, ja useimmiten sä nitistät sun pelkos. Se on vitun kova homma. Oot niin paljon enemmän kuin mitä kuvittelet olevas. Mä kuule tiedän. Oon tuntenut sut 13-vuotiaasta saakka.”

”Miten sä kestät mun paskaa?” Mika ihmettelee.

”Rakastan sua, idiootti”, Aatu sanoo suoraan ja arkailematta. Se on sanonut sen ennenkin ja silloinkin yhtä mutkattomasti. Aatu on ainoa Mikan tuntema ihminen, joka ilmaisee rakkautensa avoimesti ja häpeilemättä. Mika ei muista kuulleensa samaa edes omilta vanhemmiltaan. ”Nyt hilaat sen sievän peffas lattialta ja meet humputtelemaan.”

Mika tottelee. Jalat tutisevat, mutta ne kantavat, ja se on alku.

”Kiitos”, hän mumisee vähän jo häveten itsesääliään.

”Eipä mitään. Joko alkaa helpottaa?” Aatu kysyy.

”Hiljalleen.”

”Hyvä juttu. Sä pystyt tähän.”

”Okei”, Mika sanoo ja hengittää syvään. Hän lähtee vessasta, pukee kengät jalkaansa ja pujottaa takin ylleen. ”Okei. Nyt oon ovella.”

”Hienoa! Otetaanko ratkaiseva askel yhdessä?” Mika nyökyttelee, ja hänestä melkein tuntuu, että Aatu näkee hänet. ”Yy, kaa, koo, nyt!”

Mika avaa oven ja lähtee.

[Vendela]

Uih miten ihana tuo kuudes rapsu oli <3 Huippua kun Jami on myös hermostunut ja epävarma, mutta hän tosiaan peittää sen paljon paremmin. Hienoa kuitenkin että orastava väärinkäsitys tuli oikaistua heti alkuunsa. Ihanan keveä ja tietyllä tavalla huoleton pätkä.

Toisin kun tämä seuraava sitten. Tämä olikin aika erilainen ja valotti Mikaa aivan uudesta näkökulmasta. Toki tiedossa on ollut, ettei hän ole niin itsevarma ja avoin, mutta silti yllätyin noin voimakkaasta reaktiosta. Aatu on kyllä mahtava kaveri kun tsemppaa Mikaa, juuri tuollaisia ihmisiä pitäisi jokaisella olla elämässään. Toivottavasti treffit sujuivat hyvin. Ja hieman odottelen jo, että milloin Aatu ja Jami oikein tapaavat ja mitä sitten tapahtuu!

Kiitos näistä, nautin taas ja jään janoamaan lisää. Olet onnistunut herättämään mielenkiintoni näillä pojilla ja haluan Grazioson tavoin tietää miten näille pojille oikein käy

Vendela

[Sokerisiipi]

Vendela: Jami on ihan yhtä ihminen kuin Mikakin, mutta sillä on parempi pokka. Mika raukka ja sen jännittämiset. Oli kivaa syventyä siihen ihan kunnolla. Aatu on huippu. Se selvinnee. Kiitos kommentista!

Kahdeksan
350 sanaa, sanalla turkoosi

”Oon mun sisaruksista vanhin. Meitä on yhteensä viisi”, Jami kertoo heidän syödessään. ”Vaikeinta Turkuun muutossa oli niiden jättäminen. Vähän pelottaa, mitä ne paskapäät oikein keksii, kun en oo siellä katsomassa niiden perään.”

”Etkö luota sun porukoihin?” Mika kysyy. Jami pyöräyttää silmiään.

”Ei ne osaa paskaakaan. Ne on hyviä ihmisiä, mut ne luottaa lapsiinsa turhan paljon. Kun niiden luottamuksen pettää, se unohtuu nopeasti”, Jami huokaa ja tökkii ranskalaisia haarukallaan. ”No, ehkä mä vähän liioittelen.”

”Se voi olla”, Mika hymähtää. ”Vanhimpana sitä ajattelee pienempiään aina vauvoina, oli ne minkä ikäisiä tahansa.”

Jami naurahtaa.

”Säkin taidat olla isoveli?” se kysyy. Mika nyökkää.

”Mulla on sisko ja veli. Sari on nyt au pairina Saksassa ja Lasse asuu vielä kotona”, Mika sanoo. ”Me ollaan kaikki kyl niin kunnollisia, että ollaan päästetty vanhempamme vähällä.”

”Uskon”, Jami sanoo. ”Sähän oot kuin mikäkin partiopoika.”

”Se on vain pintaa”, Mika sanoo. ”On musta rellestelyynkin.”

”Hyvä tietää”, Jami sanoo, ja sen äänessä on flirttiä. Yllättäen itsensäkin Mika ei punastu. Toinen suupieli nousee vinoon, ilkikuriseen hymyyn. Ilmassa on sähköä. Mikan aistit terävöityvät. Hän näkee itsensä suutelemassa Jamia. Kuva tuntuu todelliselta kuin se olisi jo tapahtunut.

Se tapahtuu, kun he ovat Mikan luona. Mika siivoaa vähän. Kylppärin pesukoneen päällä on kuivumassa Aatun turkoosi dildo. Että se jätkä on uskomaton. Mika heivaa sen Aatun huoneeseen.

”Missä sun kämppis on?” Jami kysyy kierrellessään asunnossa. Se ei ole kovin kummoinen. On vain keittiö, vessa, siivouskomero ja hänen ja Aatun huoneet.

”Kaverin luona Salossa”, Mika vastaa. ”Haluutko sä jotain?”

”Onko jotain holillista?” Jami kysyy keittiön ovensuuhun seisahtuessaan.

”Joo”, Mika sanoo jääkapin avatessaan. ”On punkkua ja kaljaa.”

”Vaikka punkkua”, Jami sanoo. Mika kaataa viiniä kahteen lasiin. Jami kiittää ja ottaa omansa. He menevät Mikan huoneeseen. Jami selaa hänen elokuviaan. On oudon hiljaista. Mika juo viiniä kuin se olisi vettä. Hänen hermonsa ovat taas pettämässä. Lasi tyhjenee. Mika hakee lisää. Jami nappaa lasin pois ja katsoo häntä tietyllä tavalla, että suuteletko vai etkö. Mika hengähtää ja päättää suudella.

Se ei ole järisyttävä suudelma, mutta ei Mika sitä odotakaan. Hän kokeilee ja tutustuu. Se vaatii useamman suudelman. Lopulta Jami vetäytyy. Mika näkee sen kasvoista, että jotain kamalaa on tulossa.

[Vendela]

Apua! Ei tällaiseen kohtaan saa jättää, ihan hirveää kidutusta! Nyt heti jatkoa että saan tietää miten tässä oikein käy!

En kyllä ymmärrä tuota Jamia ollenkaan. Ensin se flirttailee ja vihjailee kaikenlaista mutta sitten toiminnan hetkellä vetäytyykin pois. Tosi mielenkiintoista. Ja mikä tarkoitus sillä Aatun dildolla oikein oli? Mietin heti että onkohan Aatulla ja Jamilla jo ollut jotain ja nyt Jami yhdistää kämpän ja vetäytyy siksi ettei halua satuttaa Mikaa. Kauheaa kun olen ihan tulisilla hiilillä kun janoan tietää lisää

Joten: lisää kiitos!

Vendela

[Sokerisiipi]

Vendela: Cliffhangerit on kamalia, tiedän Syy Jamin kenkkuiluun selviää vielä. Aatun dildon tarkoitus oli vain kuvastaa miehen estottomuutta ja avoimuutta, ei sen kummempaa. Olisi ollut jo vähän turhan härskiä, jos Aatu ja Jami ois jo pannu :'D Lisää tulee, kiitos kommentista!

Yhdeksän
250 sanaa, sanalla taistella

”Hei”, Aatu sanoo korvaan ja herättää hänet. Mika ei vastaa. ”Mitä sä täällä?”

Mika nukkuu Aatun sängyssä. Hän on mennyt sinne ihan tarkoituksella.

”Ootin sua”, Mika kuiskaa. Hän tuntee Aatun käden hiuksissaan. Mikaa itkettää, ja hän on liian väsynyt ja humalassa taistellakseen kyyneliä vastaan.

”Mitä tapahtui?” Aatu kysyy.

”Tuli pakit. En jaksa selittää. Tuu nyt tähän ja pitele mua.”

Aatu tulee Mikan taakse ja vetää häntä lähemmäs itseään. Se nostaa jalkansa hänen ylitseen. Mika itkee. Aatu halaa häntä tiukasti.

”Oon ihan tyhmä”, Mika kuiskaa. ”Kun meen aina täysillä, ja sit käy näin.”

”Etkä oo”, Aatu sanoo. ”Se on just parasta sussa, kun sä tunnet kaiken niin lujaa. Välillä toki sattuu, mutta niin käy meille kaikille.”

”Just joo”, Mika sihahtaa, vaikka monta kertaa hän on lohduttanut Aatua, kun joku on torjunut tai jättänyt sen. Se on ollut ihan yhtä rikki kuin hän nyt. ”Sori.”

”It’s okay, baby”, Aatu kuiskaa. Mika hengittää. Hän kääntyy ja etsii pimeässä Aatun huulet. Mika ei tiedä, mitä hän on tekemässä. Hän tahtoo jonkun, kenet tahansa. Aatu vastaa suudelmaan, mutta se pidättelee. Mika painostaa ja vie kätensä Aatun paidan alle tämän lämpimälle iholle. Aatu jännittyy.

”Mika”, Aatu sanoo. Jokin Aatun äänensävyssä herättää hänet. Mika lopettaa. Hän yrittää korvata Jamin Aatulla. Se ei ole oikein. Mikaa hävettää, ja hän pelkää, että on mokannut peruuttamattomasti.

”Anteeks, anna anteeks”, Mika pyytää.

”Saat anteeksi”, Aatu sanoo. ”Suhun sattuu, ja sä oot kännissä. Ei hätää.”

”Ethän lähde?”

”En tietenkään”, Aatu sanoo. ”Mähän asun täällä.”

Mika nauraa, puristaa Aatun kättä ja kuiskaa:

”Kiitos.”

[Vendela]

Ui ui ui! Kiitos jatkosta mutta jäin silti janoamaan lisää (mikä on tuskin ylläri!).

Tänä oli mielenkiintoinen osa ja valotti taas hieman lisää niin Mikasta kuin Mikan ja Aatun välisestä suhteesta. Se, että Aatu jarruttaa kertoo tosi paljon. Ja hyvä niin, että Aatu jarrutteli, sillä Mikalla tuntui menevän lujaa. Kiinnostaisi kyllä kuulla mikä Jamille sitten tuli ja miksi treffit loppui noin. Kuten totesin niin Jamin motiivit/ajatukset kiinnostaa tosi paljon. Mutta luotan että vastaukset selviää sitten aikanaan

Tässä oli jotenkin tosi suloista se, että hädän hetkellä, silloin kuin kaikki potkii päähän, Mika löytää lohdun (platonisesta sellaisen) ystävän sylistä. Ihanaa että Aatu on tuollainen.

Jäin miettimään vielä sitä, että miten tämän kaiken jälkeen Jamista ja Aatusta voi tulla pari? Kerro se meille uteliaille!

Vendela

[Sokerisiipi]

Vendela: Mikalla meni turhankin lujaa, mutta onneksi Aatu oli jarruttelemassa. Jamin motiivit raottuvat ensi osassa. Aatun ja Mikan ystävyys on kyllä hyvin tui <3 Haha, tämän perusteella ei kyllä ehkä uskoisi, että Aatu ja Jami pariutuvat. Kiitos kommentista!

A/N: Fun fact: Mikan ulkonäköä ei ole (vielä) kuvailtu missään :---D

Kymmenen
250 sanaa

Seuraavan aamun krapula ei ole paha. Hän on väsynyt, mutta kuvotus on lievää. Mikan sietokyky on parantunut huimasti syksyn aikana. Aatu tuo kahvia sänkyyn ja kysyy, mikä olo. Mika muistaa eilisen ja kaiken tapahtuneen mukaan lukien aamuyön sekoilunsa. Hänen on vaikea katsoa Aatuun.

”Ihan hyvä”, hän sanoo ja puhaltaa kahviinsa. ”Sä varmaan haluut kuulla, mitä tapahtui?”

”Tietty, mut kerro sitku oot valmis”, Aatu vastaa. Mika miettii, onko hän valmis. Hän ei ole varma, mutta tuntuu paremmalta kertoa heti. Sitten se on hoidettu, ja Mika voi unohtaa koko Jamin.

”Treffit suju mun mielestä ihan hyvin. Me oltiin täällä ja pussailtiin vähän. Sit se sanoi mulle, ettei meidän kemiat kohtaa. Mä oon kuulemma tosi mahtava tyyppi, ja se haluis meidän olevan kavereita, mut sen enempää meistä ei voi tulla.”

”Mitä vittua?” Aatu puuskahtaa sanoen tismalleen sen, mitä Mika on miettinyt koko tämän ajan.

”No niinpä. Sit se alkoi selittää jostain sen eksästä, jonka kanssa sillä ei ollut kipinää, mutta ne oli silti yhdessä jotain kaksi vuotta ennenku ne tajus, miksei ne toimi. Kuulemma mun kanssa sama juttu”, Mika mutisee.

”Okei”, Aatu tuhahtaa epäuskoisesti. ”Ehkä parempi näin. Kuulostaa tosi vaativalta ja ristiriitaiselta kaverilta. Ei tommosia voi millään miellyttää.”

”Joo. Harmittaa silti. Se vaikutti niin kivalta”, Mika huokaa.

”Ainahan se harmittaa”, Aatu sanoo myötätuntoisena. Mika juo kahvia ja tuijottaa pussilakanan kuvioita. Varovasti hän nostaa katseensa Aatuun. Tämän blondattu tukka on aamupörrössä. Siropiirteiset kasvot näyttävät väsyneiltä, mutta hyväntuulisilta. Se onkin Aatun perusilme. Mika melkein kysyy, mutta Aatu pudistaa päätään.

”Kaikki hyvin, senkin pälli”, se virnistää.

[Vendela]

No niin, nyt tuli vähän selvyyttä tähän kuvioon, kiitos

Olen tietenkin Mikan ja Aatun kanssa samalla linjalla että ’mitä vittua’ mutta samaan aikaan ymmärrän tosi hyvin sen että jos kemiat ei kohtaa niin ei kannata yrittää väkisin. Parempi näin että homma loppuu heti alkuunsa jolloin on vielä mahdollisuus säilyttää ystävyys. Tosin nyt odotan malttamattomana Jamin ja Aatun ensitapaamisesta ja tietenkin sitä, että tietääkö Aatu kuka Jami on

Mutta kiitos nopeasta jatkosta!

Vendela

[Sokerisiipi]

Vendela: Ootpa sä nopea kommentoimaan! Oot varmaan ainut, joka pysyy mun tahdissa mukana :'D Joo, niinpä. Oon samaa mieltä. Jos ei vain synkkaa, niin se on sit vaan voivoi. Ei siinä oikein voi muuta tehdä, kun ei itseään voi pakottaa tuntemaan jotakin. Tietysti se kirvelee ja etenkin, kun Mikalla on jo valmiiksi huono itsetunto niin :< Kiitos kommentista!

A/N: Tää osa tuli sikanopeesti, koska tämän aloittamisesta saakka se on muotoutunut mun päässä.

Yksitoista
350 sanaa

Seuraavan viikon Mika välttelee Jamia. Tämä yrittää ottaa kontaktia niin kasvokkain kuin viestienkin välityksellä, mutta Mika jättää kaiken huomiotta. Muut varmaan huomaavat, mutta Mikaa vähät välittää asiasta. Hän alkaa hengailla enemmän Linnean ja Eevan kanssa. Torstai ja etkot lähenevät, mutta Mikalla on suunnitelma. Hän aikoo ryypätä ja pysyä kaukana Jamista.

Aatu yllättäen on kotona torstai-iltana. Mika ei pane pahakseen. Aatu osaa sopeutua porukkaan kuin porukkaan. Ovikello alkaa soida vartin päästä etkojen alkamisesta. Sisään tulee kerralla Eeva, Iina, Linnea, Frans ja perässä Jami. Mikan ja Jamin katseet kohtaavat. Mika kääntyy pois ja toivottaa muut äänekkäästi tervetulleeksi. Hän esittelee Aatun, joka on riehakas ja valloittava oma itsensä. Mika huomaa Iinan silmäilevän Aatua kiinnostuneesti ja huokaa sisäänpäin.

Hänen suunnitelmansa etenee juuri niin kuin pitääkin. Mika juo, ja mitä enemmän hän humaltuu, sen helpompi hänen on puhua. Mika bondailee Linnean kanssa puhuen lapsuudestaan ja kaikista elokuvista, jotka saavat hänet aina itkemään. Kun Linnea kysyy Jamista, Mika vuodattaa koko jutun.

”Voi ei, kamalaa!” Linnea sanoo ja halaa. He melkein putoavat Mikan sängystä. Muut ovat keittiössä. ”Tiesin, että jotain oli tapahtunut, mut tota mä en odottanut!”

”En mäkään”, Mika naurahtaa. Linnea huokaa ja pussaa poskelle.

”Haetaan jotakin syötävää”, Linnea sanoo. He tulevat keittiöön, ja Mikan katse etsiytyy ruokapöydän nurkkaan. Näky yllättää hänet. Aatu on siellä Jamin kanssa. Ne juttelevat kiihkeästi keskenään, ja Jami nauraa Aatun jutuille. Mika näkee Aatun olemuksesta, että se flirttailee ihan täysillä.

Hän näkee muutakin, jotain sellaista, mitä hän ei välittäisi nähdä. Se, miten Aatu ja Jami katsovat toisiaan. Ne eivät näe mitään muuta kuin toisensa. Niiden välillä on kiihkoa. Mika tuntee jännitteen huoneen toiselle puolelle saakka.

Mikan päässä alkaa pyöriä elokuva. Hän näkee kaikki ne valinnat ja tapahtumat, jotka ovat johtaneet tähän hetkeen. Hän ei koskaan kertonut Aatulle Jamin nimeä tai näyttänyt kuvaa. Välttelyllään hän on ajanut Jamin Aatun syliin. Mikan valinnat ovat syy, miksi näin tapahtuu.

”Näätkö sä saman, minkä mäkin?” Mika kysyy Linnealta ja nyökäyttää päätään Jamiin päin. Linnea katsoo. Sen suu loksahtaa auki. Siniset silmät näyttävät valtavilta.

”Jami ja sun kämppis?” Linnea varmistaa. Mika nyökkää.

”Vittu saatana perkele”, hän kiroaa kattoa kohti. ”Ei oo todellista.”

Mika tarvitsee lisää viinaa.