Nimi: Kuin peiliin katsoisi
Kirjoittaja: tirsu
Genre: Slice of life, fluff, romance, snog & parodia
Henkilöt: Sanni, Kai & Alex
Ikäraja: K-11
Summary: Mitä teatraalisuutta sekin oli.Varoitus: Tämä tarina tulee sisältämään
insestiä.
Disclaimer: Hahmot ovat ylivilkkaan mielikuvitukseni tuotetta kera kaiken muun
Haasteet: TVTropesA/N: Tätä on tullut kirjoitettua hieman kieli poskella periaatteella. Mukana on myös parodiamaisia piirteitä, ei paljoa mutta jonkin verran.
Kyseisen tropin kanssa, johon päädyin, olisi voinut oikeastaan kirjoittaa vakavamminkin että toisen laisesta kulmasta. Mutta mieleni lennähti heti saippuasarjoista tuttuun kuvioon ja sen toteuttamiseen parodialla. Tällaista siitä sitten syntyi.
(Julkaisuaikataulu on hyvin epäsäännöllinen. Lisää ilmestyy sitä mukaan, kun saan kirjoitettua.)
AluksiSanni seisoi baaritiskillä odottaen baarimikon saavan hänen juomansa valmiiksi. Maisa ja Kaarina istuivat nurkkapöydässä omien juomiensa kanssa ja kuvia toisistaan näpsien. Tytöt olivat hänen työtovereitaan ja luvanneet esitellä hänelle kaupungin yöelämää.
Sanni naputteli violeteiksi lakatuilla kynsillään mahongista tiskiä, kun joku kopautti häntä olkapäähän. Hän kääntyi nähdäkseen kuka halusi tehdä tuttavuutta hänen kanssaan. Kyseessä oli nuori mies, joka piteli puoliksi juotua olutlasia kädessään.
– Anteeksi, tämä saattaa vaikuttaa flirtiltä, mutta vannon pyhästi, ettei asia ole niin, mies sammalsi.
Kiva, joutua nyt känniääliön ahdistelemaksi, Sanni ajatteli. – Aha.
Törkeys ei hätkäyttänyt miestä. – Niin… Kuule, näytät todella tutulta, ollaanko me tavattu aikaisemmin?
Sanni pidätti huokauksen. Mies oli aivan oikeassa; flirtiltä vaikutti. Kunpa mies jättäisi hänet rauhaan.
– Ei me olla tavattu ennen, Sanni vastasi toivoen, ettei tapaisi miestä enää toisten.
– Ai jaa. Selvä, mies mumisi. – Jokin sinussa näyttää vaan tosi tutulta jostain syystä, siksi kysyin. Mutta ei, niin ei. Illan jatkoja… ja anteeksi häiriö.
Sanni oli hivenen hämmästynyt, kun mies kääntyi ja lähti. Kerrankin joku uskoi sanan ”ei”, uskoi ensimmäisellä kerralla, ettei toista kiinnostanut eikä jäänyt jankkaamaan jankkaamistaan.
Siitä oli syytä antaa miehelle pisteitä. Vaikka, kuinka säälittävää se oli, että piti antaa pisteitä tyypille, joka ymmärsi, että ”ei” tarkoittaa ”ei”? Siis senhän pitäisi olla täysin selvä mentaliteetti jokaiselle.
Baarimikko laski vaaleanpunaisesta verenpunaiseksi tummuvan juoman Sannin eteen. Hän maksoi käteisellä, kiitti ja otti juomansa.
Puikkelehtiessaan Kaarinan ja Maisan luokse, Sanni näki häntä äsken iskeä yrittäneen miehen istuvan pyöreän pöydän ääressä punapäisen naisen kanssa; näemmä tätä lykästi viimein.
✪°✪°✪°✪°✪°✪°✪°✪°✪°✪°✪°✪°✪°✪°✪°✪°✪°✪°✪°✪°✪°✪°
Maisa ja Kaarina olivat aikoja sitten hylänneet Sannin joidenkin miesten, joiden nimiä Sanni ei enää muistanut, takia. Hän istui yksin pöydässä kolmannen juomansa kanssa.
Hetken aikaa hän oli viihdyttänyt itseään puhelintaan selaten, mutta hän oli kyllästynyt siihen nopeasti. Niinpä hän oli alkanut katselemaan muita baarissa olevia asiakkaita. Hän pohti millaista elämää nämä elivät että sitä saisikohan hän koskaan tietää totuuden yhdestä tai kahdesta asiakkaasta. Hän oli vasta muuttanut alueelle eikä hän tuntenut montaakaan paikallista. Joku baarin asiakkaista voisi olla hänen tuleva ystävänsä.
Sannin katse siirtyi mustahiuksisesta naisesta mieheen, joka istui yksin pöydän ääressä olutlasia kädessään pyöritellen. Miehellä oli hiekanruskeat lyhyet hiukset, leveä otsa mutta kapeat kasvot. Nenä oli vino, huulet ohuet ja silmät kapeat.
Lasinsa mukaan napaten Sanni nousi paikaltaan ja meni miehen luokse. – Lähtikö seuralaisesi jo?
Mies nosti katseensa ja näytti kummastuneelta. – Seuralaiseni? Ai, tarkoitatko tätiäni? Kyllä, hän lähti jo.
– Ahaa. Kuule, tajusin juuri, ettet sinä todellakaan flirttailut, Sanni sanoi istuutuen miestä vastapäätä. – Katselin sinua äsken ja… No, jokin sinussa näyttää tutulta. Ihan kuin olisimme tavanneet joskus, ehkä ohimennen tai jotain. Minä olen Sanni.
– Kai, mies tarttui ojennettuun käteen.
