Ficin nimi: Lohikäärmepäärynä
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus: KiriTetsu
Genre: Kepeä draama, slice of life
Summary:
”Kuka sen nimen oikein keksi?”A/N: Arkipäivän aivoituksia jälleen kerran.
Osallistuu haasteisiin
Arkifest sekä
Animaatioiden taikamaailma.***
jauheliha
currymauste
porkkana
sipuli
paprika?Eijirō vilkaisi kauppalistaa ja nappasi hyllystä pienen pussin jauhettua currya, ennen kuin käänsi kulkunsa vihannesosastolle. Hän oli odottanut Tetsutetsun jo poimineen koriin tarvittavat ainekset, mutta tämä seisoskeli edelleen kuin lattiaan liimattuna vakuumipakattujen vihannesten ääressä ja kaikesta päätellen aprikoi kahden pakkauksen välillä.
”Täällä sä vielä kuhnailet samassa paikassa”, Eijirō hymähti nakatessaan maustepussin koriin. ”Luulisi, että sipuli ja porkkanat olisi löytyneet jo.”
”Mä tiedän, sori”, Tetsutetsu sanoi pääasiallinen huomio yhä kiinnittyneenä vihannespakkauksiin. ”Mihin me muuten päädyttiin sen paprikan kanssa? Mähän olin kirjoittanut siihen kohtaan kysymysmerkin.”
Eijirō kohautti olkiaan ja poimi mehevän sipulin läheisestä hyllystä. ”Mikä ettei. Sekin sopii curryriisiin.”
”Näin on.”
”Sopisi se kai jauhelihapihveihinkin.”
”Siitä mä en tiedä.”
”No jaa, tänään syödään joka tapauksessa currya!”
”Jep”, Tetsutetsu hymähti ja sai vihdoin ja viimein mietintänsä päätökseen. Eijirō katsoi, kun tämä laski koriin toisen vihannespakkauksista ja vasta silloin käsitti, mitä ne pitivät sisällään.
”Avokadoja, älä kehtaa...”
”Nuo olivat parhaan näköisiä”, Tetsutetsu virkkoi viitaten muutamaan muuhun hyllyyn jääneeseen vakuumipakkaukseen ja osoitti sitten korin sisältöä. ”Kato nyt, nätin tummia mutta samalla ihan vähän vihertäviä. Eli toisin sanoen aika täydellisiä!”
Eijirō ei juuri osannut sanoa avokadoista juuri mitään positiivista saati fiksua, mutta häntä huvitti, miten tosissaan Tetsutetsu suhtautui niiden valitsemiseen. Ikään kuin se olisi ollut jokin todellista taitoa vaativa juttu. Tosin sen perusteella, mitä Tetsutetsu oli hänelle aiheesta luennoinut, tuuma saattoi hyvinkin pitää paikkansa.
”Sä olisit voinut arvioida niitä siinä samalla, kun olisit kerännyt mukaan pari muutakin juttua”, Eijirō virkkoi pudottaen pussin tuoreita porkkanoita koriin. Tetsutetsussa oli toisinaan vähän putkiaivon vikaa. ”Ylipäätään sä näet jäätävää vaivaa joidenkin avokadojen takia.”
”Totta kai!” Tetsutetsu tokaisi leuka pystyssä. ”Siinä kohtaa mä ymmärrän hyvän päälle.”
”Varmaan sitä voi mitään ymmärtää hyvän päälle, kun eivät ne edes näytä hyviltä... Saati että maistuisivat.” Eijirō katsahti avokadoja epäluuloisesti.
”Mä muuten kuulin kerran jonkun sanovan niitä lohikäärmepäärynöiksi”, Tetsutetsu naurahti.
”Lohikäärmep–” Eijirō yritti turhaan taistella orastavaa innostusta vastaan. ”
Heei! Ihan totta, niillähän on vähän kuin suomut! Siinä on hitosti järkeä!”
”Eikö!”
”Kuka sen nimen oikein keksi?”
”En mä sitä vekaraa tuntenut”, Tetsutetsu sanoi ottaessaan vastaan tarjotun kauppalistan. ”Joku alta kymmenvuotias se oli.”
Eijirō nyökäytteli päätään. ”Se penska oli ihan nero!”
”Totta virkat”, Tetsutetsu virnisti takaisin ja vilkaisi listaa uudelleen. ”Oliko meillä nyt kaikki?”
”Suunnilleen.”
”Ei, odotas. Perunat puuttuu!”
”Haaa, totta! Meidän curry olisi jäänyt ihan puolitiehen”, Eijirō hengähti ja käänsi askeleensa kohti perunoita. ”Oltaisiin varmaan jouduttu keksimään jokin korvaava ainesosa.”
”No joo, eikä tässä taida olla tarjolla muuta kuin avokadoja. Eikä niiden sotkeminen curryyn kuulosta hyvältä”, Tetsutetsu tokaisi ja sai osakseen huvittuneen katseen Eijirōlta.
”Sunhan piti olla avokadojen puolella!”
”Mä olenkin, mutta nyt on kyse curryriisistä. Pidetään katsos punakulta ja valkokulta erillään!”
Eijirō hymähti ojentaessaan koria, johon Tetsutetsu laski viimeisen iltaruokaan tarvittavan ainesosan. ”Ihme vertaus, mutta miten vain.”
