Ficin nimi: Kyljestä kutiaa
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Paritus: Klance
Genre: Slice of life, kuhertelu
Summary: ”Hm? Kutiatko sä?” Keith kysäisi pieni virne suupielessään.
A/N: Vaihteeksi vähän Klancea, jei! O/ Sen lisäksi, että tässä on ripaus inspiraatiota tosielämästä, sain hyödynnettyä myös headcanonia näppärästi. Osallistuu Arkifest II:seen.
***
Lance korjasi risti-istuntaansa mukavammaksi ja kietoi kätensä Keithin niskahiuksiin tämän nojautuessa suutelemaan häntä pienen tavanomaisen hapuilunsa päätteeksi. Kevyet hipaisut jäivät nopeasti kakkosiksi kielten päästessä kunnolla tekemään tuttavuutta toistensa kanssa. Se oli takuulla kiihkein suudelma, joka heidän välillään oli koskaan vaihdettu.
Lance huomasi nojaavansa taaksepäin puoliksi automaattisestikin ja veti Keithiä näkymättömin langoin mukanaan. Tuota pikaa hän asettui selälleen sängylle ja irrottautui suudelmasta vain hengittääkseen hieman. Keith hivuttautui viereen ja puoliksi hänen päälleen viileän käden hiipiessä hänen paidanhelmansa alle hellimään paljasta ihoa. Kosketus kyljellä sai Lancen kananlihalle ja kiemurtelemaan.
”Hm? Kutiatko sä?” Keith kysäisi pieni virne suupielessään.
”En kutia!” Lance tuhahti, mutta hän saattoi arvata, ettei valkoinen valhe mennyt läpi painokkaasta ilmaisusta huolimatta. ”Sun käsi on jääkylmä!”
”Äkkiä se siitä lämpiää”, Keith myhäili ja koukisti hieman sormiaan niin, että Lance säpsähti kuin sähköiskun saaneena. ”Ja sä juksasit.”
”No ehkä vähän! Lopeta saman tien!”
Lance katkaisi Keithin typerän huvittuneisuuden uudella suudelmalla. Keith kallisti päätään, hivutti käsiään hänen kylkiään pitkin ja veti hänen t-paitansa lopulta niin ylös, että se oli tiellä pahan kerran.
”Odotas –” Lance mutisi ja nyhti paidan pois. Tuossa tuokiossa Keith riisui itsekin omansa. Lance nautiskeli lämpimästä vartalosta omaansa vasten, mutta hätkähti toistamiseen, kun Keithin sormet kummittelivat hänen kyljellään juuri pahimmassa mahdollisessa kohdassa.
”Älä hiplaa!” hän ärähti uudelleen. ”Siitä vain, silittele miten tykkäät, mutta et jammaa mitään ripaskaa niillä sun sormilla!”
”En mä tahallani!” Keith vakuutti, ja vaikka Lancen silmät kaventuivatkin hieman epäluuloisesti, hän tunnisti sanat vilpittömiksi. Keith oli oikeastaan aika surkea valehtelija.
”Okei, saat anteeksi”, Lance hymähti ja nappasi paladiinin huulet omiinsa. Keithin läheisyys sai olon tuntumaan turvalliselta. Hän oli tuntevinaan tämän sydämenlyönnit heidän rintakehiensä painautuessa vastakkain, vahva käsivarsi hivuttautui tyynyksi hänen päänsä alle ja mustat hiussuortuvat sipaisivat varkain hänen kasvojaan. Sitä ihanammaksi oli –
Lance kampesi Keithin käden kyljeltään tämän sormien eläessä taas omaa elämäänsä.
”Saakeli sun kanssa, takatukka!”
”Sori!”