Alaotsikko: angst, drama, K-11 Luc/Narcissa, (L/S), one-shot
Nimi: Raakaa ajatustoimintaa pikutunneilla
Kirjoittaja: jossujb elikkäs jjb eli miehän se
Beta: Enkeliprinsessa
Genre: angst, drama, one-shot
Pairing: Lucius/Narcissa( ja jos haluaa lukea rivien välistä niin Lucius/Severus)
Rating: K-11
Disclaimer: Rowling omistaa, minä en, ja rahaahan tämän kirjoittelusta tahi julkaisusta ei kukaan saa
A/N: Kirjoitettu jo jonkin aikaa sitten, uskaltauduin lähettämään betalleni Enkeliprinsessalle joka sitten rohkaisi minua julkaisemaan tämän aika erikoisen pätkän. Liitän tämän
FF100seeni sanalla 085: Nainen ja aiheeni paritus on tosiaan osattava täydentää itse, eli luettavissa myös niille jotka eivät Sev/Luccista pidä.
Raakaa ajatustoimintaa pikkutunneillaHarhaa se on hekuma ja rakkaus, ainakin jos kyseessä on ihmisten välinen kemia. Nainen ja mies pyörivät toistensa ympärillä, kuin koirat kiimassa ja hinkkaavat sitten genitaalejansa yhteen ja yhdeksän kuukauden jälkeen syntyy riesa, jota lapseksi sanotaan. Tämä on kirjoitettu ihmisen DNA:han ja tämä kaava tulee toistumaan, yhä uudestaan ja uudestaan, jotta ihmisen rotu pysyy voimissaan.
Että olen minäkin kärsinyt rakkautta etsiessäni, toivoin löytäväni oman kukkaseni rinnalleni. Niinhän me kaikki, tietenkin. Löysinhän minä oman rakkaani, en aivan itse; äiti ja isähän hänet minulle löysivät, mutta rakkautta se on pakotettu rakkauskin. Yhtä huumaava ja ruusunpunainen oli tunteeni Narcissaan, todisteena voi pitää sitä siittiön ja munasolun yhdistelmää, joka kantaa minun sukunimeäni. Vaan eipä aikaakaan, niin kuihtui tuokin tunne pois. Sitä ei kukaan kertonut minulle, mutta en ole katkera, sillä sehän oli vain biologinen kutsu, joka meistä jokaista vaivaa, sillä olemmehan kaikki ihmisiä! DNA se sanelee meille tekemisemme.
Mutta kun ihmisen kolme päätyydykettä on toteutettu, nimittäin nukkuminen, syöminen ja suvunjatkaminen, voidaan siirtyä korkeampaan ihmisyyteen.
Otetaan vaikka esimerkki: olen nähnyt kymmenien ystävieni rakastuvan, palavan sen poltteessa ja riutuvan katkerana ja hiillostuneena ihmisrauniona, itkien menneitä sitten siitä eteenpäin. Hyvänä esimerkkinä ystäväni Severus Kalkaros, jonka rusinaksi rypistynyt sielunelämä on näkyvissä haamumaisen miehen koko ruumiissa. Minä en edes muista kuka se naikkonen oli, joka hänet siihen tilanteeseen ajoi ja se ei kiinnosta minua vähääkään. Minua kiinnostaa vain se, että minä en ole hän.
Kun ymmärtää kaiken turhuuden, sitä voi joko itkeä itsensä uneen tai tehdä uusia valintoja. Laittaa elämänsä järjestykseen. Voi vaikka murhata pikkulapsia Pimeyden Lordin nimeen, moraalista viis. Moraali on jotain, millä ylläpidetään onnellisuutta, onnellisuus syntyy rakkaudesta, rakkaus syntyy hormoneista, rakkaus kuihtuu hormoneista, onnellisuus kuolee rakkauden mukana. Moraali on sitä myöten turha. Kieroutunutta, myönnän sen, mutta kieroutuminen onkin aivan oma valintani. Sitä paitsi, sairaalla on aina hauskempaa.
Elämä ei ole kylläkään kovin kiinnostavaa ilman mitään hauskaa. Uutta huvia on hankittava pimeydestä, uhreista ja verestä. Murhaamalla et voi olla onnellinen, joten et huijaa itseäsi hormonaalisilla viesteillä, mutta voit saada muutaman naurun pyrähdyksen, kun kidutat kuraverisen kuoliaaksi. Myöhemmin sitä voi vaikka hiukan katuakin, mutta ei liiemmälti. Seuraavana päivänä uudestaan, ja jos mitenkään pystyy niin sadistisemmin.
Jos seksi on pannassa, niin mistä voi saada seksuaalista tyydytystä? Sehän on selvä, että jonkunlainen seksuaalinen identiteetti on säilytettävä. Jos se olisi minusta kiinni ja ihmisyyteni olisi kosketeltavissa oleva asia, leikkaisin siitä terävällä veitsellä tunteet pois, skalpeeraisin pois lisääntymisen tahdon, polttaisin terveen ihmisen mielen taikasauvani kärjellä, muotoilisin ihmisyyteni kuin Jumala uudestaan! Jäljelle jäisi vain mustaa ja palanutta, kostoa, verta ja perversioita, sellainen ihmisen pitäisi olla.
”Poista, poista kaikki, mitään ei jää jäljelle, minä olen peto, olen tiikeri, syön lihaa, syön itseni…” mutisee Lucius salongin puolella, kädessä tyhjä viinilasi, suussa havannalainen sikari.
”Täällä sitä taas sitä jupistaan ja höpötetään sekavia pikkutunneille asti. Onko hyvä herra mennyt taas ryyppäämään, anna kun minä haistan…” sanoo tiukasti aamutakissaan paikalle tullut Narcissa.
”Olen aivan selvin päin!”
”Jaahas. Mutta menet kyllä heti pesemään itsesi ja menet nukkumaan. Tuollainen ei anna mitenkään hyvää esimerkkiä pojallesi, kun kukut täällä pitkin yötä ja juttelet itseksesi kuin kylähullu! Oletko koskaan pannut merkille miten sekavia nuo sinun juttusi ovat aina kun olet keskustellut ystäviesi kanssa? Kuten vaikka professori Kalkaroksen tai sisareni miehen kanssa. Antaa olla viimeinen kerta kun puhut noin etovia minun kodissani!”
”Mutta Narcissa… nehän ovat vain niitä samoja asioita joita Pimeyden Lordi on meille teroittanut! Etkö muka sinä ole hänen lojaali kuulijansa? Minä en pelkää lopettaa kerettiläisyyttä tähän paikkaan, salongin lattialle, jos huomaan sinut epälojaaliksi!”
Hurjistunut Lucius kaivaa taikasauvan esiin ja osoittaa sillä suoraan Narcissaa otsaan. Narcissan ilmekään ei muutu ja hän ottaa askeleen eteenpäin, tarttuu kahdella sormella sauvan kärjestä kiinni ja nykäisee sauvan itselleen ja laittaa sen aamutakkinsa taskuun.
”Me olemme kaikki merkitty Hänen seuraajikseen, mutta kaikkia juttuja ei tarvitse Häneltäkään kuunnella! Olkoonkin meidän Herramme, mutta sinä olet täällä kasvattamassa poikaasi, ja Dracolle ei tee hyvää nähdä isäänsä tuollaisessa kunnossa. Nyt pesulle siitä, ja nukkumaan! Asia on loppuun käsitelty!”
Vaimoihmiset. Eivät ymmärrä filosofisesta pohdiskelusta mitään.
A/N: kommentteja, risuja ja ruusuja ja kaikkea siltä väliltä otetaan mielenkiinolla, innolla ja kaikella sen sellaisella vastaan!
