Otsikko: Salaatinlehti ja pala aurinkoa
Kirjoittaja: Violetu
Fandom: Supernatural
Ikäraja: S
Hahmot: Sam & Gabriel
Varoitukset:SPOILAA 13 kautta jaksoon 13 asti.
Summary:
Arkea bunkkerissa sen jälkeen, kun Gabriel on pelastettu Asmodeuksen kynsistä.
Osallistuu Arkifest II -haasteeseen ja innoitukseksi otin pakolliset sanat listan numero 3.
A/N: Ai Chuck sentään kun tämän ficletin kirjoittaminen tuntui hyvältä sen jälkeen, kun ei ole pariin viikkoon kirjoittanut muuta kun kouluhommia<3 ja SPN on TAAS tauolla (mitä helvettiä), joten mikäs sen parempaa kun pistää Sam ja Gabe olemaan hiljaa söpösiä sillä aikaa. Nauttikaa ^^'
Pian saan ehkä jopa keskeneräiset ficcini takaisin, joten voin palata yhden sabrielin pariin ja Sam/Ash saa myös kolmantensa sitten viimein.
Sarjassa ilmestyneet:
1.Salaatinlehti ja pala aurinkoa
2.Makkaratutkimuksia(S)
3.Kymmenensiipinen mulkero(S)
***
Salaatinlehti ja pala aurinkoaSam vaihtoi vierashuoneen lakanat taas yhden painajaisissa ryvetyn yön jälkeen. Peittokin piti tunkea pesuun, koska Gabrielin keho puski hikeä ilmeisesti koko sen ajan edestä, jolloin tämä oli ollut vankina. Ehkä se oli arkkienkelin tapa puhdistautua traumasta, mene ja tiedä. Sam ei ollut edes tiennyt, että arkkienkelit saattoivat nukkua.
”Vesisänky”, Dean vitsaili ja Sam mulkaisi veljeään pelottavan rumasti.
Hyvähän Deanin oli, Castiel oli edelleen ihan tavallinen enkeli, eikä nukkunut saati hikoillut. Sam ei ollut ihan varma, miten Gabrielista huolehtiminen oli langennut hänelle, mutta toisaalta kävihän se järkeen, Gabe oli kuitenkin tappanut Deanin sellaiset sata kertaa. Dean olisi voinut kostaa, eikä Sam sen jälkeen olisi herännyt uuteen tiistaihin, eikä Gabriel kuolleista. Taas.
Ja Castiel nyt ei yksinkertaisesti osannut huolehtia kenestäkään, hyvä kun itsestään.
Sam tarkisti kukkaruukut arkkienkelin huoneessa sillä aikaa, kun tämä oli vaahtokylvyssä. Kaikki kukat voivat hyvin, mikä oli parannus parin päivän takaiseen mätänevien kasvien viidakkoon.
Sam ei tiennyt, mitä Gabrielin voimat tekivät silloin, kun tämä nukkui, mutta jotain niissä oli pahasti pielessä. Gabriel väitti aina aamulla, ettei ollut tehnyt mitään, mutta Sam heräsi joka yö enkelin ääneen.
Hereillä ollessaan Gabriel käyttäytyi kuin kuka tahansa tavallinen laiskanpuoleinen ihminen, istui vaahtokylvyssä, vaati saada lautaselleen joka aterialla paahtoleipää ja jälkiruuaksi aina jotain ällömakeaa vanukasta.
Sam halusi syöttää Gabrielille salaattia. Vaikka ei kai sillä ollut väliä, mitä arkkienkeli söi.
Kun Sam sitten yhtenä päivänä laittoi salaatinlehden Gabrielin leivän päälle, enkeli yksinkertaisesti naurahti, haukkasi leivästään ja katsoi Samia silmät loistaen kuin pala aurinkoa, joka lämmitti.
Gabriel ei puhunut tärkeistä asioista ja mulkoili, jos hänelle yritti puhua niistä.
Yhtenä päivänä Sam löysi Gabrielin karttahuoneesta parsimasta. Arkkienkelillä oli käsissään Samin suosikkipaita, se, johon ihmissusi oli repinyt selkään pitkät jäljet. Kieli poskessa Gabriel työnsi langan neulansilmään ja alkoi korjata.
Sam seistä möllötti oviaukossa tuijottamassa, kunnes Gabriel huomasi hänet ja kohotti kulmiaan.
Sam ei tiennyt mitä sanoa, joten tyytyi hymyilemään hiukan hämillään.
Gabriel vastasi ilkikurisella hymyllä ja Sam tajusi, että hänellä oli ollut tuota hymyä ikävä.
***
