Ficin nimi: Pirtelödiplomatiaa
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Paritus: Pieni Lancelot
Genre: Draama
Summary:
”Plus mä tein liikaa pirtelöä yhdelle.”DIPLOMATIAA-TRILOGIA
1. Lasertykkidiplomatiaa (S)
2. Pirtelödiplomatiaa
3. Suukapuladiplomatiaa (k-18)***
”Kaverit... Tää on ihan psykoa, jos multa kysytään”, Hunk hengähti pyöritellessään sormiaan päämäärättömästi. Pidge istui keittiötilan pöydällä näyttäen myös hivenen eksyneeltä. Lance puolestaan hukutti epävarmuutensa pirtelön valmistamiseen.
”Sille on pakko olla megahyvä syy, miksi Lotor halusi ehdottaa aselepoa”, hän tuumasi.
”Se voi olla juoni.” Pidge risti käsivartensa mietteliääseen puuskaan. ”Toisaalta me nähtiin juuri hetki sitten, miten Lotor itse posautti Zarkonin ja sen noidan suunnitelmat tuhannen päreiksi. Olisi aika riskaabelia ja typerää uhrata niin paljon pelkän hämäyksen vuoksi.”
”Niin ja vielä sekin tosiasia mukaan, että me oltaisiin kaikki atomeina, ellei se tyyppi olisi tullut just oikealla hetkellä apuun”, Hunk sanoi kuulostaen entistä vainoharhaisemmalta. ”Mitä varten se ekana pelastaisi meidät ja kuitenkin suunnittelisi meidän murhaamista?”
”Aina voi suunnitella juttuja etukäteen”, virkkoi Pidge. ”Monesti se kannattaakin.”
”Kamoon, ei se ketään ole murhaamassa.” Lance maistoi lusikallisen valmista pirtelöä. Kaltenecker-muru se todella osasi tarjota ensiluokkaista maitoa.
”Älä ole noin varma!”
”Mä tarkoitin, ettei se ainakaan
nyt heti sellaiseen ryhdy”, Lance oikaisi napatessaan kaapista kaksi kuppia.
”Jännän tyyni suhtautuminen sulla!” Pidge totesi lasejaan asetellen vähän kuin olisi zoomaillut niiden avulla katsettaan häneen.
”Se on jotain huuhaapositiivisuutta!” Hunk sopersi katsoen häntä kuin olisi uskonut hänen joutuneen riivatuksi.
Lance pyöräytti silmiään. ”Oli miten oli, nyt se tyyppi istuu tuolla meidän olkkarissa vaan toimittamassa tyhjää. Missä Coran ja Allura menee?”
”Ne järjesti Marmoran Terän kanssa kriisikokouksen, jonka tosin ei kai pitäisi kestää enää kauan”, Pidge kertoi.
”Eli Lotor hengaa siellä yksikseen?”
Pidge katsahti pientä laitetta kädessään. Lance oli ensisilmäyksellä luullut sitä rannekelloksi, mutta se osoittautui jonkinlaiseksi valvontakameraksi.
”Jep, siellä istuskelee.”
”Juonimassa kauheuksia”, Hunk tuhahti.
”Hyvä homma.” Lance suuntasi kulkunsa ulos keittiöstä pirtelökannun ja kahden kupin kanssa.
”Ai kauheudet on hyvä homma!? Mikä sua
vaivaa?”
”Ei vaan se on hyvä, että se istuu siellä missä pitääkin!”
”Oletko sä
oikeasti viemässä sille pirtelöä?” Pidge tiukkasi.
”Kamu, sä olet hyvässä määrin kahjo.”
”Hei, mä yritän antaa meistä edustavaa kuvaa!” Lance heitti takaisin tietämättä oikeastaan itsekään, miksi vaivautui moiseen Lotorin takia. ”Kai te ootte rauhanpiipusta kuulleet? Tää ajaa saman asian!”
”En mä kyllä henkilökohtaisesti ajatellut Lotorin kanssa mitään rauhaa sopia! Tuskin se sellaista edes haluaa!” Hunk levitti käsivarsiaan levottomana.
”No se jää nähtäväksi”, Lance tokaisi ja käänsi selkänsä tovereilleen. ”Plus mä tein liikaa pirtelöä yhdelle.”
”Sä olisit voinut vain täyttää oman kuppisi ja jättää kannun meille”, Pidge huomautti pienen virneen kuuluessa tämän äänessä. Lance ei ollut kuulevinaankaan.
”Liikaa pirtelöä yhdelle”, hän toisti ja talsi kohti olohuonetta.
Lotor kohotti katseensa hänen saapuessaan paikalle. Kylmillä kasvoilla kävi pieni hymy, joka sai Lancen epäilemään juurikin kamaluuksien suunnittelua, mutta hän ei antanut ajatuksensa häiritä. Ilman alustaan, aseitaan ja liittolaisiaan Lotorilla ei ollut montaakaan ässää hihassaan maailmanvalloituksen ja Linnan väen orjuuttamisen kannalta.
”Olen kohtalaisen yllättynyt. Odotin paikalle Altean prinsessaa hovimestareineen.”
”Niillä kestää vielä jonkin aikaa”, Lance totesi huolettomasti ja kopautti pirtelökannun sulavalinjaiselle sohvapöydälle.
”Mikä saa sinut lähestymään minua ilman asetta tai tovereitasi?”
”Mulla on kato eräs salainen ase”, Lance virkkoi ja kaatoi toisen kupeista puolilleen. ”Ootko sattunut koskaan kuulemaan pirtelöstä?”
Lotor kohotti toista kulmaansa. ”Kenties olen erehtynyt suhteesi. Et olekaan Voltronin paladiini, vaan pahainen juomanlaskija.”
”Kaikki mun talentit ei kuule mahdu yhteen lauseeseen”, Lance tuumasi ja ojensi pirtelökuppia, mutta sitä ei otettu vastaan.
”En aio juoda mitään, mitä olet tarjoamassa.”
”En mä sitä myrkyttänyt ole”, Lance sanoi toisaalta ymmärtäen epäluuloisen suhtautumisen. Olipa hyvä, että hän oli varautunut kahdella kupilla. Osoittaakseen myrkyttömyyden Lance hörppäsi omastaan ja nielaistuaan maiskautti huuliaan. Lotor tarkkaili häntä silmä kovana etsien likaisen pelin merkkejä, mutta käänsi sitten katseensa toiseen kuppiin pöydällä.
”Mitä tuo on olevinaan?”
”Mähän just sanoin, että se on pirtelöä. Ehkä kymmenen sekuntia, kuutisen tikkiä, sitten.”
”Kysyit ainoastaan, olenko kuullut kyseistä käsitettä aikaisemmin”, Lotor täsmensi, ja Lance hillitsi halunsa pyöräyttää silmiään. ”Vastaukseni on kielteinen.”
”Sitä suuremmalla syyllä aika tutustua johonkin uuteen! Kai sä tiedät mitä maito on?”
Lotorin ilmeestä päätellen kysymys taisi olla melkoisen aliarvioiva, mutta siitä huolimatta tämä alentui vastaamaan. Se taas huvitti Lancea jostain syystä.
”Kyllä, olen tietoinen asiasta.”
”No hyvä, säästyy puolet selostuksesta! Okei, pienellä vaivalla maidosta saa aikaan pirtelöä, joka puolestaan on muuten näillä käsillä tehtyä ja näin meidän kesken ihan umpihyvää”, hän huomautti ja istahti sohvalle rakentavan etäisyyden päähän.
”Jätän väliin”, Lotor sanoi niin ylimielisesti, että suoni Lancen ohimolla nytkähti. Kyseessä oli suoranainen loukkaus hänen pirtelönvalmistustaitojaan kohtaan.
”Tiedätkö, niin sanottuna neuvottelijana sä olet harvinaisen itsepäinen ja
rasittava.”
”Anteeksi kuinka?”
”Ihan oikein kuulit.” Lance tarkasteli Lotoria kuppinsa yli. ”Eipä tollanen asennevammaisuus ainakaan sun pisteitä nosta. Ei sillä, että ne koskaan olisi korkealla olleetkaan!”
Lotorin silmät kaventuivat uhkaavasti. ”Kukaan ei ole koskaan sanonut minua asennevammaiseksi kärsimättä seurauksia.”
”No, kaikelle on ensimmäinen kertansa”, Lance tuumasi olankohautuksella ja samalla mietti, mistä pahuksesta hänen itsevarmuutensa oikein kumpusi. Kuka tahansa järkevä olisi tajunnut lakata leikkimästä tulella ennen kuin jotain vielä leimahtaisi liekkeihin, mutta hänen itsesuojeluvaistonsa oli sillä hetkellä jokseenkin ruosteessa.
Syy oli pirtelössä, hän päätteli. Pirtelö toi mukanaan vain positiivisuutta, joka hänen kohdallaan näytti nyt kulminoituvan haluksi vähän näpäytellä Lotoria turvallisissa olosuhteissa.
Lotorin olemuksesta ei voinut kyllä päätellä yhtään mitään. Ehkä tämä oli jo mielessään rusikoinut hänet muusiksi ja pohti nyt mahdollisuuksiaan toteuttaa sellainen mieliteko käytännössä.
Oli miten oli, seuraavaksi Lotor poimi pirtelökupin pöydältä ja siemaisi.
”Eikös ole hyvää?” Lance tokaisi vakuutellen osittain itseäänkin siitä, että hänellä oli taitoa valmistaa herkkujuomia, jotka upposivat keneen tahansa universumin asukkiin, oli kyse sitten altealaisesta prinsessasta tai heidän ykkösvihollisensa jälkeläisestä.
Lotor pyyhkäisi suupieltään hienostuneesti. ”Kelvollista.”
”Ihan varmana oli enemmän kuin kelvollista”, Lance virkkoi ilkikurisesti. ”Odotukset ylittävää?”
”Hmh.” Vastaus oli lyhyt ja mitäänsanomaton, mutta pirtelön kotoisa tunnelma selkeästi tavoitti Lotorin, vaikkei tämä olisikaan myöntänyt sitä.
”No hyvä!
Salud sitten vain!”
”Terveydeksi.” Lotor kohotti kupin uudelleen huulilleen.
”Oho, täähän kuulosti jo normaalilta keskustelulta”, Lance totesi sekä huvittuneena että yllättyneenä. ”Ehkä sun pisteet ei sittenkään ole ihan tuomittuja jäämään pohjamutiin.”
Lance pani merkille, miten Lotorin kulmien alta luotu katse pysähtyi häneen tavallista pidemmäksi aikaa.
