Ficin nimi: Lasertykkidiplomatiaa
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Paritus: Pieni Lancelot
Genre: Draama, action
Summary:
Hän taisikin olla kovin etuoikeutettu päästyään Lotorin kanssa juttusille sillä tavalla kahden kesken.A/N: Nonniin, Lancelot-projektini päätti edetä siinä määrin, että ensimmäinen osa saattoi nähdä päivänvalon. Mietin ensin, laittaisinko kaikki osat samaan aiheeseen, mutta toisaalta kahdessa ensimmäisessä ikäraja on sen verran ystävällinen, että Ulkoavaruuteen julkaiseminen vain yhtä osaa ajatellen olisi vaikuttanut kai vähän tönköltä. Höhö, spoiler?
Joka tapauksessa koen, että nämä osat voi lukea erikseenkin toisista välittämättä, vaikka samaan verseen kuuluvatkin. Osallistuu haasteeseen Otsikoinnin iloja - lisäkurssi (sivistyssanaotsikko).
DIPLOMATIAA-TRILOGIA
1. Lasertykkidiplomatiaa
2. Pirtelödiplomatiaa (S)
3. Suukapuladiplomatiaa (k-18)***
Lance tuijotti punaisen leijonan ohjaamon näyttöjä katse sahaten edestakaisin niiden välillä. Paikantimet ja liikkeentunnistimet eivät edistyneestä teknologiasta huolimatta olleet tarpeeksi varoittamaan ajoissa takavasemmalta lähestyvästä iskusta. Lance sai juuri ja juuri väistettyä Lotorin ampuman purppuraisen lasersäteen, mutta läheltä kuuluvasta räsähtelystä päätellen se oli silti tainnut nirhaista pienissä määrin.
”
Lance, kaikki okei?” Hunkin hätääntynyt ääni tavoitti hänet kypärän välityksellä. ”
Osuiko pahasti?”
”Eääh, kunnossa oll –”
Lance ei saanut lausettaan loppuun, kun uusi isku jysähti leijonan runkoon niin, että koko alus tärähti. Hän ohjasi Punaisen vauhdilla ympäri ja käänsi aseensa kohti Lotorin alusta, joka kierähti sivuun sinisen säteen tieltä juuri ajoissa.
”Mrrrh, mä niin höyhennän tuon taliaivon!”
”
Lance, pidä varasi!” Alluran ääni huusi. ”
Hän hakeutuu tahallaan asteroidivyöhykkeen tuntumaan voidakseen paremmin suojautua!”
”Mä tiedän! Punainen pärjää kyllä!”
”
Me kierretään toiselle puolelle!” Pidge huusi.
"
Pitäkää varanne, joka iikka!"
"Pidetään, Shiro!"Lance lensi päättäväisesti asteroideja kohti. Kiepahdettuaan niiden ohitse hipaisemattakaan karheaa pintaa ja raivattuaan laserilla muutaman tieltään hänen onnistui saada vihollisalus jälleen kantamansa päähän. Lotor oli kuitenkin kai tajunnut odottaa sitä, sillä tämä lensi häntä kohti niin läheltä, että Lance oli jo ehtinyt sydän kurkussa varautua suoranaiseen yhteentörmäykseen. Se taisi olla jotain saaliin ahdistelutaktiikkaa. Kieltämättä se toimi suhteellisen hyvin, jos häntä nyt saaliksi sopi solvata. Lotor oli altavastaajana melkoisen koppava tapaus.
Vihollisaluksen kiilattua Punaisen ohi toistamiseen Lance kuuli radioyhteydestään outoa rätinää, joka sai hänet varuilleen. Se muistutti etäisesti puhetta, mutta hukkui epävakaisen aaltojen alle.
”
...krr..sshh...nnp..krss...”
"Mitä hittoa nyt..."
Tuota pikaa kohinan seasta erottui kunnollisia sanoja, ja Lance oli vähällä pudota istuimeltaan. Ehkä hän oli kuullut väärin.
”
...olet yllättävän vikkelä...”
Ei, se todella oli Lotor. Jollain ilveellä tämän oli onnistunut saada häneen kontakti. Niin outoa kuin se olikin, Lance huomasi keskittyvänä korvat höröllä kuullakseen joka sanan asteroidien heikentämästä yhteydestä huolimatta. Kenties Lotor lipsauttaisi jotain oleellista tietoa, jota voisi käyttää hyödyksi sodan voittamisessa.
Se taisi olla vain toiveajattelua, mutta hänen oli saatava kokeilla.
Lance veti syvään henkeä ja katkaisi kontaktin tilapäisesti tiimiläistensä kanssa tarjotakseen paremman yhteyden Lotorin alukselle. ”Hoi, kuuletko sä? Mitä sä oikein haluat?”
”
Menet näemmä suoraan asiaan.” Lotorin ääni kuului äkkiä yhtä selkeästi kuin tämä olisi puhunut hänen korvansa juuressa. ”
Voltronin punainen paladiini...”
Sininen paladiini senkin värisokea puusilmä, Lance oli vähällä korjata, kunnes taas muisti istuvansa Punaisen puikoissa. Uusi titteli todella vaati pientä totuttelua.
”Violetti Legolas!” hän tokaisi takaisin, ja vaikkei Lotor vertausta odotettavasti ymmärtänytkään, hänelle se toi epämääräistä hupia. "Joko sä viitsit sanoa, mikä sua risoo?"
”
Et suinkaan väitä, että sait jo tarpeeksesi pienestä leikittelystä?”
”Sä oot kuule ärsyttänyt meitä ja mua jo hyvän aikaa!” Lance kiersi leijonallaan suurempia asteroideja pitäen samalla tiukasti mielessä, että Lotor voisi piileskellä ihan missä vain.
”
Tämä on ollut varsin viihdyttävää." Lotor kuulosti sietämättömän tyytyväiseltä.
"Siitä voidaan toki vääntää muutama eri mielipide", Lance tyrskähti. "Sitä paitsi jos sussa olisi yhtään miestä, sä kohtaisit mut silmästä silmään!”
”
Annan sinulle ja tovereillesi mahdollisuuden perääntyä!"
Lance säpsähti, kun näyttö hänen vasemmalla puolellaan välkähti pariin kertaan ja kuvaruudulle ilmaantui juurikin hulttioprinssi itse. Kypärän himmentävän visiirinkin takana Lance näki tämän silmissä nälkäisen kiillon ja huulilla pahaenteisen hymyn. Hänestä tuntui ohimennen pikkuiselta maamyyrältä, joka oli jäämäisillään käärmeen myrkkyhampaisiin.
”Ai
sä annat
meille mahdollisuuden perääntyä? No nyt on jalo asenne!" Lance hymähti ja tähtäsi tykillään kello neljän suuntaan havainnoituaan siellä heikon jäljityssäteen, joka oli kadonnut välähdettyään ruudulla muutaman sekunnin. Se oli puolittain summanmutikassa kokeilua, mutta oli silti tyhjää parempi.
Asteroidimurikka pamahti palasiksi ja Lotorin ilmiselvästä säpsähdyksestä päätellen hän oli tainnut osua aika lähelle. Välittömästi Lance syöksähti samaan suuntaan.
”Hah, siellä sä rottailet!”
"
Hmh."
Lotor ampaisi aluksellaan jälleen näkyviin. Lance yritti saada paikannintaan toimimaan paremmin, mutta lopulta hänen oli pakko tyytyä jäljittämään pelkällä paljaalla silmällä. Vaikutti kuitenkin siltä, että Lotor oli askeleen edellä kaiken aikaa: minne hän tähtäsikin, tämä oli jo ennättänyt kiitää kantaman ulottumattomiin. Violetin lasersäteen paine iski Punaisen vasten asteroidia, mutta kuin ihmeen kaupalla hänen onnistui vakauttaa ohjaus ja vastata tuleen niin oivasta kulmasta, että Lotor joutui väistämään pariinkin otteeseen.
”
Sinussa on sisua”, galraprinssi virkkoi. ”
Sielusi roihuaa liekin lailla epätoivoisessakin tilanteessa!”
”Ai tulisielu? No tosta mä tykkään!” Lance hymähti. ”Mutta epätoivosta sun on ihan turha jauhaa!”
”
Olosuhteet puhuvat sinua vastaan.”
Kieli keskellä suuta Lance ohjasi Punaisella kahden hiljakseltaan kelluvan asteroidin väliin juuri ennen kuin toinen niistä räjähti kappaleiksi ja paineaalto heilautti leijonan ylösalaisin. Se isku osui jo
ikävän lähelle.
”Ei sua koskaan kaheliksi ole satuttu sanomaan?” Lance tiukkasi hikipisaroiden kerääntyessä ohimolle. ”Nimittäin se sä kyllä olet, ihan kaikella rakkaudella vaan!”
”
Minua on sanottu moneksi”, Lotor hymähti. ”
Ajattelitko imartelulla pelata lisäaikaa?”
”Ei se ollut mitään imartelua!” Lance pärskähti ja ampui sinisen säteen juuri oikealla hetkellä. Laserammukset törmäsivät toisiinsa ja kirkkaan räjähdyksen voimasta muodostunut savupilvi kätki hetkeksi kaiken alleen. Se oli kai hyvä juttu hänen väistelynsä kannalta, mutta samalla Lance pohti, missä pirussa hänen tiiminsä oikein kuhnaili.
Samassa hän tajusi kääntää yhteyden ystäviinsä takaisin päälle. Hänen tärykalvonsa olivat haljeta kaikkien huutaessa samaan aikaan.
”Mä näin! Tuolla!”
”Lance, hitto soikoon, vastaa!”
”Lance!””Mä oon kunnossa, ottakaa iisisti!” Lance mylväisi takaisin ja rääkäisi perään Punaisen saadessa osuman purppuraisesta ammuksesta.
”Älä anna keskittymisesi herpaantua, paladiini!” Lotor hymyili särähtelevällä kuvaruudulla.
”Turpa rullalle siinä!”
”Lance, kenelle sä mesoat?” Hunkin ääni tavoitti hänet melun läpi.
”Lotorille!”
”Täh?””Se sai muhun yhteyden!"
"Täh!?""Ettekö te kuule sen ääntä?”
”Ei kuulla, ei!”Vai niin oli asia. Hän taisikin olla kovin etuoikeutettu päästyään Lotorin kanssa juttusille sillä tavalla kahden kesken. Koko kuvio taisikin olla siinä mielessä hänen vastuullaan.
Sehän sopi.
"Muuten, teidän korkeutenne!" Lance tokaisi irvailevaan sävyyn kohteliaan puhuttelun vastapainoksi. "Satutko sä tietämään, mihin avaruus päättyy?"
"
Miten hölmö kysymys", Lotor vastasi tylysti.
"Kerronko?"
"
Lance, mistä toi muinaisvitsi tuli?" Pidge ihmetteli.
"Kirjaimeen s!" Lance virkkoi nauttien suuresti, miten Lotor todella käytti muutaman sekunnin liikaa pohtiakseen vitsin sisältöä. Se pieni hetki tarjosi hänelle tilaisuuden pamauttaa pari tämän alusta suojaavaa asteroidia tieltä.
Lance naurahti ääneen, kun hänen lasersäteensä osui kunnolla kohteeseensa, ja Lotorin alus otti kylkeensä ison, savuavan ja kipinöivän naarmun. Galraprinssin hampaiden kiristelystä päätellen isku taisi verottaa resursseja ankarasti.
”
Sinulla kävi tuuri”, tämä murahti, ja Lance puolestaan huokaisi ärtyneenä. Lotor ei ollut häviäjänä mikään kummoinen.
”Höpö höpö, se oli silkkaa taitoa! Sä et tainnutkaan tietää, että mä olen meidän tiimin yksinoikeutettu tarkka-ampuja! Mitäs siihen sanot, barbie?”
”
Uskoisin, että meidän on jatkettava keskusteluamme toiste”, Lotor virkkoi ja käänsi aluksensa kauemmas asteroidien virrasta. ”
Tapaamme jälleen, tarkka-ampuja.”
Typerä kanalja, Lance ärähti mielessään vastaukseksi, mutta kuvaruutu ehti pimetä, ennen kuin hän sai sanaa suustaan. Hän laukaisi viimeisen ammuksen vihollisaluksen suuntaan, muttei onnistunut osumaan toista kertaa. Eipä sillä toisaalta liiaksi väliä ollut. Lotor joutuisi ainakin muutaman päivän korjaamaan alustaan, ennen kuin saisi päähänsä tulla uudelleen kiertelemään heitä häiritsevän herhiläisen tavoin.
"
Upeaa, Lance!" Shiro hymähti Mustan leijonan ohjaamosta. Lance uskalsi viimein huokaista helpotuksesta ja lysähti kasaan istuimellaan.
”
Whoou”, Hunk hengähti. ”
Sinne suhahti!”
”
Se ei tainnut tykätä, kun sä sanoit sitä barbieksi”, Pidge naurahti.
"Ei varmaan", Lance virnisti takaisin ja odotti käsiensä tärinän laantuvan. "Vitsinkin se tajusi pikkuisen viiveellä."
