Ficin nimi: Linnunaivo
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Ikäraja: S
Mukana: Lance & Pidge (Lance/Pidge?)
Genre: Kepeä draama, slice of life
Summary:
”Olis varmaan kivaa olla lintu.”A/N: Idea tähän putkahti jostain kauan sitten luetusta FMA-mangastripistä, jossa dialogi meni osittain samalla tavalla. Linnut ovat kyllä suurimmalta osin söpöjä, jos minulta kysytään.
Osallistuu haasteeseen Otsikoinnin iloja - lisäkurssi (eläinotsikko).
***
Lance makoili niityn samettisella nurmella pitkin pituuttaan. Ruohonkorret pistelivät paljaita käsivarsia. Hän kuuli tuulen kepeää suhinaa ja oli tuntevinaan viileän kesäpäivän virtauksen kasvoillaan.
Linnan simulaatiot olivat toisinaan pelottavan aidon tuntuisia.
Vieressä istuva Pidge töytäisi häntä lempeästi ja osoitti taivaan sinessä lentävien lintujen parvea. "Lance, kato."
Kaukaakin katsottuna saattoi nähdä häivähdyksiä punaisesta, oranssista ja niin kuulaasta valkoisesta, että se muistutti melkein hopeaa.
”Vau, onpa värikkäitä... Mitähän lajia ne on?”
”Ei aavistustakaan. Pitää kysyä joltakulta, joka on nähnyt niitä useammin.”
Lance hymähti myöntävästi ja kurkotti katseensa kauas horisonttiin, jonne linnut siipiään leppoisasti räpytellen liitivät.
”Olis varmaan kivaa olla lintu.”
”Miten niin?” Pidge kuulosti hivenen huvittuneelta.
”No... linnut osaa lentää!” Lance ojensi kättään taivasta kohti kuin olisi yrittänyt tarttua sinisestä kankaasta. ”Sellainen olis aika huisaa!”
”Sulla on päheä leijona, jolla lennellä”, Pidge huomautti. ”Eikä sun tarvitse pelätä, että ruumiinosia menee päreiksi heti ekasta törmäyksestä.”
”No totta.”
”Heikon rungon lisäksi lintujen aivotkin on varmaan herneen kokoluokkaa.”
Lance kurtisti kulmiaan järkeilylle. ”Mut hei! Ne pääsee perille suorinta tietä ja on vapaita menemään minne vain.”
”Jep, ja vapaita ruikkimaan jätöksensä pitkin maita ja mantuja”, Pidge virkkoi. ”Plus ruokavalio koostuu suunnilleen pelkistä madoista ja muista ötököistä, mikäs siinä.”
Lance pyöräytti silmiään kiusoittelulle. Pidgellä oli näemmä ilonpilaajaälykkömoodi päällään.
”Linnut on söpöjä”, hän tokaisi painokkaasti kuin se olisi ollut ylitsepääsemättömän pätevä argumentti.
”Riippuu linnusta.”
”Suurin osa on.”
”No juu.” Pidge nyökäytti päätään. ”Yksi positiivinen puoli.”
”Tosin jos mä olisin lintu, mä en olisi söpö vaan cool”, Lance virkkoi itsevarmasti hymyillen. ”Sellanen näyttävä kotka... tai haukka! Joo, haukka olis aika hyvä.”
”Haukat on aika häijyjä kavereita.”
”Mä olisin kiltti haukka.”
"Sen mä kyllä uskon. Vaikka tuskin se kiltteyskään pelastaa sitä tosiasiaa, ettei haukatkaan mitään ruudinkeksijöitä ole.”
”Mäkö sitten olen?” Lance tokaisi, ja Pidge tirskahti pilke silmäkulmassa heitetylle kommentille. Itseironia oli hänen suustaan toisinaan harvinaista.
”No et sä ihan sen tason linnunaivo ole”, tämä hymähti. ”Sä keksit parempaa popsittavaa kuin ötökät ja osaat käyttää vessaakin. Se on jo jotain!”
”Ah, kiitti, mä olen niin otettu!” Lance heilautti kättään juhlallisin elkein.
”Toisaalta söpö sä kyllä olet.”
”Hei, höpö höpö! Mä olen komea, karismaattinen, salaperäinen kaveri!” hän korjasi avuliaasti.
”Olet sä vähän söpökin", Pidge totesi asiallisesti. "Ihan vähän.”
”No selvä,
ihan vähän.”
