Nimi: Muste ihollasi
Kirjoittaja: Felia
Paritus: Sola/Aleksa
Ikäraja: S
Genre: Draama, femme, fluff, romantiikka, minimaalinen hurt/comfort
Yhteenveto: Parhaiten Sola kuitenkin muistaa sen magneetin, joka on vetänyt hänen katsettaan toisen koristellulle iholle.
Osat: 4 x raapale
A/N: No niin, sainpas tämänkin vihdoin valmiiksi. Tämä kyhäelmä kuuluu samaan universumiin Suudelmia kaatosateessa (S) -tekstin kanssa, mutta muuta yhteyttä näillä ei ole. En oikein tiedä, mitä mun tästä pitäisi sanoa, muuta kuin se, että tässä on taas pienoinen katsaus Solan ja Aleksan elämään ja suhteeseen. Näistä tytöistä on ollut erittäin kiva kirjoittaa.
Muste ihollasi
Se päivä on hieman muistisumussa, mutta jotkin yksityiskohdat ovat painuneet Solan mieleen hyvin kirkkaina. Hymyn poikanen nousee koristamaan hänen huuliaan, kun hän muistelee sitä päivää, joka on muuttanut kaiken.
Aleksan hupparin alta paljastuneet käsivarsia peittävät tatuoinnit, unohtuminen ihailemaan niitä vähän väliä, rento pirteys, niin valloittava hymy ja tarttuva, persoonallinen nauru, jotka ovat saaneet hänet tuntemaan olonsa kevyeksi.
Ihastunut huokaus pakenee Solan huulilta, kun hän käy sen päivän tapahtumia yhä uudestaan läpi. Siitä tuntuu olevan jo pieni ikuisuus, mutta yksityiskohdat eivät silti ole haalistuneet. Hän muistaa välähdyksiä seuraavilta päiviltä – haalean mustat juovat iholla, katse vaivihkaa jäämässä kiinni niihin, perhoset vatsassa, kun toinen ei ole samassa huoneessa, sen rauhan, joka on vallannut hänet, kun he ovat jakaneet saman tilan. Tuulisen, mutta aurinkoisen sään, kun hän on ujosti halannut Aleksaa tämän työpaikan pihalla. Varastetut kahdenkeskiset hetket tupakkapaikalla työpaikkarakennuksen takana.
Parhaiten Sola kuitenkin muistaa sen magneetin, joka on vetänyt hänen katsettaan toisen koristellulle iholle.
X X X
Sola juoksuttaa sormiaan pitkin Aleksan käsivartta, tuntee ihon lämmön ja pehmeyden seuraillessaan tummia ääriviivoja. Jokainen piirto on niin täydellinen – tummat koukerot, terävän rosoiset reunat sulautuvat saumattomasti värien hennoksi kirjoksi ja sitten taas tummaksi vanaksi. Sola voisi hukkua niiden muodostamaan kauniiseen mustemereen.
Aleksan pehmeä nauru katkaisee Solan ihailuhetken, ja Sola siirtää katseensa tähän. Aleksa hymyilee sitä tuttua rakastunutta hymyään ja sanoo, että Solan kosketus on kutittanut häntä vahingossa. Sola pahoittelee, ja vastaa toisen hymyyn. Aleksan huulet kaartuvat mutruun ja Solan on pakko suukottaa niitä ennen kuin palauttaa huomionsa taas tämän koristemusteeseen.
Tällä kertaa Sola painaa sormiaan tiiviimmin vasten toisen ihoa, jatkaa ääriviivojen piirtämistä ja unohtuu niiden maailmaan. Hän antaa katseensa vaeltaa alastomalla keholla – tummat purot valuvat olkapäistä ranteisiin ja reisistä nilkkoihin, muodostavat osan kartasta, joka on vielä keskeneräinen.
Sormien tanssittaminen toisen iholla johtaa hitaasti lämpöä heidän välillään, rauhoittaa Solaa, ja hänestä tuntuu, että jokaisen piirron myötä hän kirjoittaa näkymätöntä viestiä.
Minun.X X X
”Sä teet sitä taas.”
Sola säpsähtää, palaa maan pinnalle pudistettuaan päätään, ja tajuaa taas unohtuneensa tuijottamaan Aleksan tatuointeja. Tai ei oikeastaan mitä tahansa tatuointeja vaan kahta pientä uutta sellaista, jotka koristavat tämän niskaa ja kaulaa.
”Sori”, Sola pahoittelee ja Aleksa naurahtaa, hipaisee sormillaan Solan kättä.
”Ei se mitään. En tarkoittanut, että et saisi katsoa niitä, mutta kun tässä on tämä elokuva vielä kesken”, Aleksa toteaa ja viittoo television suuntaan, jossa parhaillaan pyörii jokin toimintaleffa.
”Sori”, Sola toistaa pahoittelunsa, ja kääntää katseensa televisioon.
”Hei, älä nyt pahoita mieltäsi. Tuijotus vain häiritsee pikkuisen, kun yritän tässä katsoa tätä elokuvaa.”
Sola ei vastaa mitään, laittaa kätensä puuskaa ja pitää katseensa visusti televisioruudussa. Aleksa kietoo toisen kätensä hänen harteilleen, ja alkaa suukotella hänen poskeaan.
”Oot ihana”, tämä sanoo suukkojen lomassa, ja Solan suupielet alkavat nykiä pikkuisen ylöspäin. ”No niin, alkaahan se hymykin sieltä löytyä.”
Sola yrittää pitää ilmeensä peruslukemilla, mutta epäonnistuu varsin lahjakkaasti, kun Aleksan jakamat suukot siirtyvät valloittamaan hänen kaulaansa, ja huulten kosketus alkaa kutittamaan häntä. Sola yrittää työntää toista kauemmas nauraen.
”Hei, lopeta, tuo kutittaa.”
”Lupaatko, ettet pahoita mieltäsi enää tästä asiasta?” Aleksa kuiskuttaa vasten Solan kaulan ihoa, ja jatkaa sitten sen suukottelua.
Sola kiemurtelee kosketuksen alla, ja joutuu myöntämään tappionsa.
”Lupaan.”
X X X
Lähetä siitä kuva. : DSola pudistaa hymyillen päätään puhelimen näytöllä olevalle Whatsapp-viestille, ja alkaa heti kirjoittaa omaa viestiään Aleksalle.
Näät sen sitten, kun tuut tänne. : DAleksan nimen alapuolelle ilmestyy melkein heti ilmoitus
kirjoittaa… ja Sola odottaa kärsivällisesti tämän vastausta.
No höh. : ( Kai siitä nyt edes hieno tuli?Sola naurahtaa ja vilkaisee oikean käsivarren sisäpuolella olevaa tuoretta tatuointiaan. Tummat koukerot koristavat nyt hieman turvonnutta ja punertavaa ihoa, muodostavat kuvan Solalle hyvin tärkeästä asiasta, musiikista. Hän on jo aivan rakastunut siihen, vaikka taideteos ei ole ollut iholla kuin kolmisen tuntia.
Tietysti se on hieno, tykkään tosi paljon. : D
No sitten mäkin varmasti tykkään siitä. : D
Varmasti. Nyt sä saat sit vuorostaan ihastella tätä aina, niin tulee vähän tasapuolisempaa tästä meidän meiningistä : D
Haha, hyvä pointti. : D Mut kyllä mä tykkään, kun sä ihastelet näitä mun tatuointeja.
Hyvä tietää. : D Ne vaan on niin huisin upeita.
: D Nyt en kyllä malta odottaa, että nään sen sun tatuoinnin.Viesti saa Solan hymyilemään entistä leveämmin, ja jotain lämmintä läikähtää hänen rinnassaan. Ei hänkään malta odottaa, että voi näyttää mustetaideteoksen toiselle.
Jaksa vielä muutama tunti niin odotus palkitaan. : D
Parasta onkin palkita. ; )Hymy Solan huulilla on vankka, kun hän tuijottaa puhelimen näyttöä ja Aleksan nimeä, jonka alapuolelle lopulta ilmestyy teksti
paikalla tänään klo 14.06.