Ficin nimi - Palanen Tylypahkaa
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - puhpallura
Ikäraja - S
Genre - PerheFluffy
Henkilöt - Charlie & muu Weasleyn perhe
Vastuuvapaus - Rowlingille kaikki kunnia kaikesta tunnistettavasta, en saa tästä korvausta.
Summary - Ystävänpäivä Weasleyn perheessä Charlien näkökulmasta!
Haasteet : Salainen ystävä III
A/N - Salainen ystävä-haasteesta sain LunaLotan, joka toivoi muutamien femmeparitusten lisäksi parituksetonta tai Weasleyn perheestä jotain. Päätin kirjoittaa Weasleyn perheestä, kun lapset olivat vähän nuorempia. Otan tällä varaslähdön ystävänpäivään myös. Ihanaa ystävänpäivää ihana LunaLotta!<3
Palanen Tylypahkaa
Charlie odotti innokkaana äidin kutsua pöytään. Tämä olisi viimeinen vuosi pitkään aikaan, kun hän olisi kotona ystävänpäivänä. Ensi vuonna hän olisi jo Billin kanssa Tylypahkassa. Charlie odotti Tylypahkaan pääsyä innoissaan. Bill oli joululomalla kertonut mahtavia tarinoita oppitunneista, etenkin lentotunneista. Koulun kurpitsajuhla oli kuulostanut Charliesta satumaiselta. Paljon kaiverrettuja kurpitsoja ja ruokaa mielin määrin, Charlie oli ollut kateellisuudesta lähes vihreä. Mutta hän pääsisi sinne jo tänä vuonna! Viisivuotiaat kaksoset olivat kiukutelleet Billin saapumispäivänä lattialla huutaen tahtovansa jo kouluun, siihen Charlie ei ollut sentään alentunut. Hän oli sentään jo yksitoistavuotias!
Charlie nosti Ronaldin syliinsä, tämän pyrkiessä olohuoneesta keittiöön. Äidillä oli liiaksi tekemistä jo kaksosten kanssakin.
”Leiki Ginnyn kanssa”, Charlie sanoi veljelleen laskiessaan tämän siskonsa viereen.
Ginny esitteli ylpeänä Ronille rakentamaansa palikkatornia hihkuen iloisesti. Charlie hymyili, kaksoset osasivat jo juonia ja aiheuttaa kaaosta, mutta Ron ja Ginny olivat vielä suloisen viattomia. Charlie tiesi tulevansa ikävöimään perhettään Tylypahkassa, etenkin sisaruksiaan. Hän oli toki iloinen saadessaan taas viettää aikaa isoveljensä kanssa, josta erossa oleminen tuntui oudolta. Vuosia he olivat leikkineet yhdessä ja Bill oli ollut koko Charlien iän hänen paras kaverinsa, oli vieläkin. Charlie sai joka viikko Billiltä kirjeen, jossa tämä kertoi elämästä Tylypahkassa, niin kommelluksista käytävillä kuin uusista ystävästäkin. Charlie ei voinut väittää, ettei olisi tuntenut hiukan mustasukkaisuutta veljensä uusista ystävistä, joita hän ei tuntenut.
”Charlie! Tulisitteko keittiöön?” äiti huhuili. Seuraavaksi tämä kuului komentavan kaksosia, ennen kuin jatkoi Charlielle puhumista. ”Pyydätkö Arthurinkin?”
Charlie hoputti pikkusisaruksensa keittiöön, hän katseli kuinka Ron otti Ginnyä kädestä ja he lähtivät taapertamaan kohti keittiötä.
”Muittatto mitä Fled keltoi? Me taalaan tuklaata!” Ron kuiskutti ei niin hiljaisesti siskolleen. Ginny hihkui jälleen. Hymyillen Charlie suuntasi portaiden alapäähän.
”Isä!” Charlie huikkasi ja kuuli vaimeasti isän vastaavan. ”Ruoka on valmista!” Hän kuuli ylemmistä kerroksista liikettä isän lähtiessä alaspäin.
Charlie jatkoi keittiöön, jossa tuoksui hyvälle. Ronin himoitsema suklaa tuoksui makeana vielä sivupöydällä odottavasta kakusta.
”Kiitos kultaseni", äiti sanoi Charlien saapuessa ja painoi pusun poikansa poskelle. Charlie hymyili ja istui Ronin viereen.
”Tuklaata, tuklaata, tuklaata!” Ron hoki hakaten kämmenillä pöytään, Ginny pöydän päässä syöttötuolissa matki veljeään ja läiskytti pikkuisia kämmeniä pöydän pintaan. Kaksoset nauroivat, Charlie huomasi suklaatahran Fredin poskessa ja uskoi tietävänsä mitä kaksoset olivat puuhanneet aina, kun äidin silmä oli välttänyt.
”Täällä tuoksuu herkulliselta Molly", isä veti syvään henkeä saapuessaan ja painoi suudelman vaimonsa hymyilevään suupieleen.
Lapset hiljenivät, isän nostaessa rapisevan kassin työtason alle. Heillä oli perinteenä jokaisena ystävänpäivänä saada pienet lahjat. Äiti oli jokainen vuosi tehnyt jotain, samoin lapset ikätasonsa mukaan, jokainen sai kaksi lahjaa. Charlie rakasti sitä perinnettä, hänellä oli tallessa kaikki saamansa lahjat.
Äiti nosti lihapadan pöytään perunakattilan viereen ja istui isän viereen. Charlie pilkkoi Ronille perunan lihapadan seuraksi ja pelasti tämän vesilasin, pojan innostuttua heiluttelemaan haarukkaansa ilmassa ilman syytä.
”Syö kiltisti, sitten saadaan jälkiruokaa", Charlie supatti pojalle.
”Jee, tuklaata, tuklaata!” Ron hihkui taas, mutta aloitti kuitenkin ruokansa syömisen.
Charlie katseli keskenään supisevia kaksosia, ruokaansa innokkaasti lusikoivaa Ginnyä ja vanhempiaan jotka hymyilivät toisilleen lämpimästi. Hän yritti tallentaa tämän hetken mieleensä, jotta voisi muistella sitä ensi vuonna suuressa salissa uusien ystävien ja veljensä seurassa.
Isän taikoessa päivällisastiat tiskautumaan äiti leijutti suuren suklaakakun keskelle pöytää. Charlie huomasi yhdellä reunalla sormen mentäviä viiruja, eikä hänellä ollut epäilystäkään keiden aiheuttamia ne olivat. George virnisti Charlielle, Charlien ihmetellessä ääneen asiaa. Äiti torui kaksosia asiasta jälleen, saaden kaksosten kasvoille identtiset viattomuuden ilmeet, mutta leikkasi jokaiselle ison palasen. Isä nouti kassin työtason alta.
Jokaiselle arvottiin kaksi lahjaa, Charlien paketeista paljastui äidin kutoma uusi rohkelikonpunainen pipo, sekä pergamentille painettu Ginnyn kädenjälki. Charlie hymyili onnellisena, hän voisi ottaa molemmat syksyllä mukaansa Tylypahkaan.
”Kultaseni?” äiti sanoi hiljaa istuutuessaan hänen viereensä. ”Tämä saapui tänään." Äiti ojensi Charlielle epäsiististi paketoidun ruskean paketin muiden keskittyessä lahjoihinsa ja jälkiruokaan.
Paketin sisältö oli kova ja rosoinen. Charlie avasi sen varovasti, siellä oli harmaa kiven palanen ja kirje. Kummastuneena Charlie aloitti kirjeen lukemisen.
Charlie,
Tällä viikolla opin vihdoinkin välttämään sitä neljännen kerroksen kompaporrasta, josta sinulle kerroin. Vielä viime viikolla Sean nosti minut kahdesti siitä. Olen varma, että se vaihtaa kuitenkin paikkaa!
Oppitunnit ovat edelleen yhtä mielenkiintoisia, vaikka minusta tuntuu, etten ikinä opi muodonmuutoksia, ne ovat käsittämättömän vaikeita!
Tällä viikolla tapahtui kuitenkin jotain jännääkin! Meidän tuvan Rosewood kaksintaisteli luihuisen niin ikään seitsemäsluokkalaisen pojan kanssa käytävällä! McGarmiwa suuttui kamalasti, molemmat menettivät VIISIKYMMENTÄ tupapistettä ja saivat hirveästi jälki-istuntoa. Yksi jommankumman loitsuista osui käytävällä olleeseen kivikseen lohikäärmepatsaaseen ja siitä lohkesi palanen. Sujautin sen taskuuni ennen kuin kukaan huomasi. Ajattelin, että pitäisit siitä. Vähän kuin sinulla olisi palanen Tylypahkaa kotona tai onhan sinulla nyt tavallaan.
Voimme ensi vuonna yhdessä laittaa sen paikoilleen (kunhan opin entistus loitsun kunnolla.)
Hyvää ystävänpäivää Charlie!
Voi hyvin,
Bill
Charlie puristi kivenmurikkaa hiukan, hän melkein pystyi tuntemaan sen taianomaisuuden. Hänellä oli palanen Tylypahkaa. Äiti ja isä hymyilivät hänelle pöydän toiselta puolelta. He molemmat tiesivät Charlien olleen välillä yksinäinen Billin lähdettyä, kun kotona oli vain nuorempia sisaruksia. Charlie puristi murikkaa uudelleen ja hymyili. Hän laittoi palasen taskuunsa visusti talteen ja pörrötti Ronin hiuksia, pojan suunympärys oli aivan suklainen. Charlie lohkaisi omasta palastaan lusikallisen. Äidin suklaakakku oli tänäkin vuonna täydellistä.
