Hän - K11 Oneshot

[alexhar]

"Hän" K-11
Oneshot

Aivan hetki sitten hän oli käsivarsillani, ensimmäistä kertaa. Hän oli niin kaunis, niin pieni. Halusin suojellla häntä, minun täytyi suojella häntä. Rakastin, enemmän kuin olen koskaan mitään rakastanut. Mutta hänen hengenvetonsa olivat heikkoja, hänen huulensa ja sormenpäänsä sinersivät.

Minä vain pitelin häntä, minä puhuin hänelle rauhoittavasti. Hän ei itkenyt, hänen olisi pitänyt itkeä. Voi kuinka minä toivoinkaan että hän olisi itkenyt. Silitin hänen päälakeaan,  pidin kättäni hänen pienen rintakehänsä yllä. Tunsin pienen sydämen lyönnit kämmentäni vasten. Suutelin hänen otsaansa, lauloin hänelle. Hän oli turvassa, hän oli rakastettu.

Pidin häntä itseäni vasten. Halusin rauhoittaa häntä, hän sai kuulla kehoni ääniä jotka olivat hänelle niin tuttuja ja rauhoittavia. Hän nukkui tyynesti ja hetken minä jopa saatoin kuvitella, että kaikki tämä rauha oli hyvästä. Halusin hänen parastaan, tietenkin minä halusin. Ja niin minä pitelin häntä, puhuin rauhoittavalla äänellä ja lauloin.

Lopulta pieni sydän ei sykkinyt enää. Pieni rintakehä ei kohoillut heikkojen henkäysten tahtiin, pienet sormet lakkasivat rutistamasta minun sormeani. Mutta niin minä puhuin hänelle rauhoittavasti, ja lauloin.

Ja lopulta he tulivat, tiesin että heidän täytyisi viedä hänet pois. Hänen oli ollut hyvä olla, hän oli ollut turvassa. Hän oli ollut rakastettu. Kaiken rakkauteni minä hänelle annoin. He tulivat, he veivät hänet pois. Jäljelle jäi kylmyys, tyhjä sydän, joka ei edes täyttynyt kaikista niistä kyyneleistä, joita vuodatin. Enään en puhunnut rauhoittavasti, en laulanut. Minä huusin ja paruin, minä itkin.

[LillaMyy]

Luin tämän, itse asiassa suorastaan ahmaisin tämän, jo silloin, kun julkaisit tämän, mutta koska olin puhelimella liikenteessä jäi kommentoiminen sillä kertaa väliin. Sitten unohdin koko jutun ja nyt huomasin tämän taas välilehdistäni, joten piti tulla hoitamaan tämä kommentti pois päiväjärjestyksestä, ennen kuin unohdan sen taas.

Tämä on oikeasti aivan ihanan kamala, tai kamalan ihana, miten vain haluat, koska tämä on kerrottu tosi kauniisti, vaikka aihe onkin aivan kamala. En halua edes ajatella, millaista tällaisella henkilöllä on kuin tämä kertoja, kun oma lapsi kuolee vain hetki syntymänsä jälkeen. >: Minulla ei myöskään ole lapsia, joten en osaa yhtään ajatella, miltä tuollainen voisi tuntua, vaikka lapsi olisi saanutkin elää pidempään, mutta varmasti se ottaa todella koville. Etenkin, kun ei saanut pitää lastaan sylissä kovin pitkään, ennen kuin hänet viedään pois.

Olen oikeasti tosi herkkis tällaisten kanssa, joten en ihmettele, että tämä pistää silmät vetistämään oikein kunnolla. Tässä saattoi jo alusta asti aavistella, mihin suuntaan tämä olisi menossa, mutta silti tuo lopetus on vaan ihan oikeasti karmaiseva. Vaikka sitä kuinka muka odotti, niin kyllä se silti tuntui ihan joka ikisessä solussa. >:

En oikeastaan tiedä, että miten tämä kommentti pitäisi lopettaa, koska kiitos tuntuu pöntöltä, mutta kiitoksia silti tästä. Tämä oli todella sydäntäriipaiseva teksti, ja tykkäsin siitä!

[Arte]

Voi ei. Tämä oli niin surullinen, että kyyneleet kohosivat silmiin. Minusta on aina ihan kauheaa ajatella vanhempien kokemaa tuskaa, kun heidän pieni lapsensa kuolee. Sitä ei osaa edes kuvitella, eikä toisaalta haluakaan.

Tässä oli ihanaa se, miten vanhempi tuntui keskittyvän siihen yhdessä oloon ja siitä nauttimiseen, eikä ajatellut sitä, mitä pian koittavan kuoleman jälkeen tapahtuisi tai miltä silloin tuntuisi. Se tuntuu jotenkin lohduttavalta - että ainakin heillä on ollut hetki aikaa olla yhdessä, rauhassa ja rakastaen. Ja että lapsi on saanut olla vanhempansa kanssa yhdessä. Voih.

Koskettavaa.

[Melodie]

Voi ei miten kauhean surullinen tämä oli! Hirveä hetki kun tajusin mistä tämä kertoo. Koko ajan toivoi, että ehkä tämä vielä loppuisi onnellisesti, mutta surua sielläkin. Taitavasti kirjoitettu!