Vendela, jep, sieltähän se Jori taas saapui pakkaa sekoittamaan! Ei se meinaa pysyä poissa millään.
Toivottavasti Juusokaan ei pysyttele kovin kauaa poissa Samulin elämästä. Minustakin tuntuu, että Samuli todella tarvitsisi nyt ystävää ja olkapäätä. Vastauksia avoimiin kysymyksiin saadaan kyllä tulevaisuudessa! Vitkuttelevan tyylini tuntien siinä voi hetki mennä, mutta pyrin kyllä solmimaan langanpäitä yhteen sitä mukaa kun pystyn.
Kiitos kovasti!
Ripple, oi, uusi lukija, ihanaa! Tervetuloa Juuson ja Samulin matkaan!
Mukavaa että tartuit kuitenkin tähän raapalesarjaan, vaikkei Dipolimomentti ihan mieleesi ollutkaan. Dipolimomentin oli tosiaan tarkoitus olla ihan lyhyt stand alone -tutustumistarina eikä osa suurempaa verseä, joten sen helppous voi osittain selittyä silläkin, mutta innostuin sitten kuitenkin kirjoittamaan näistä hahmoista lisääkin, kun tykästyin heihin ja lukijoilta tuli jatkotoiveita.
Täältä löytyy muuten koko sarja, jos haluat tutustua. Korkeiden ikärajojen materiaalia en hirveästi kirjoita, mutta kuka tietää, ehkäpä tämän parin kanssa pääsen joskus sinnekin saakka!
Onpa hauskaa lukea mietteitäsi hahmoista (se on muuten Samuli eikä Samual
). Juusossa on monia puolia! Se on minulle rakas hahmo kaikessa moniulotteisuudessaan ja ristiriitaisuudessaankin. Veikkaan, että koulukiusaamistausta on tosiaan jättänyt jälkensä Juusoon, vaikka siitä aikaa jo onkin. Tässä rapsusarjassa se ei ehkä niinkään ilmene, mutta pyrin kyllä jossain vaiheessa avaamaan enemmän Juuson taustoja. Samulista paljastuu paljon lisää vielä tämän sarjan aikana. Kiitoksia kovasti sinulle!
52.
Maan nielemät
300 sanaa • inspissana lähde
Koko viikon Juuso arpoi kahden vaiheilla: pitäisikö hänen jättää Jorin kryptinen viesti sikseen, vai pitäisikö hänen ottaa yhteyttä Samuliin ja uhmata Samulin halua pysytellä omissa oloissaan. Juuso puolittain toivoi törmäävänsä Samuliin sattumalta jossain päin kampusta, mutta se tuntui olevan turha toivo. Oli kuin maa olisi niellyt Samulin. Juuso luovi niiden luentosalien ulkopuolella, joissa hän tiesi Samulilla olevan opetusta, mutta tuloksetta. Torstaina lounaalla Annika kertoi Juusolle otsa huolestuneessa rypyssä, ettei Samulia ollut näkynyt koko viikkoon.
Juuso päätti hiljaa mielessään, että hän rikkoisi radiohiljaisuuden, jos Samuli ei ilmestyisi torstai-illan poikkitieteellisiin haalaribileisiin, joihin Juuso ja Mikko olivat houkutelleet fuksejaan pitkään ja hartaasti. Ehkä hän voisi myös pyytää Mikolta valistunutta mielipidettä joko bileissä tai tennisvuorolla ennen niitä.
Juuson toimintasuunnitelman Mikko-osuus kuitenkin kosahti jo hyvissä ajoin ennen tennisvuoroa, sillä Mikko soitti Juusolle ja selitti, ettei pääsisi tulemaan, ei tennisvuorolle eikä todennäköisesti bileisiinkään.
”Mä lupasin äidille, että lähden sen kanssa etsimään Heidiä. Äiti uskoo, että mä herätän enemmän luottamusta Heidin kavereiden keskuudessa kuin se…” Mikko naurahti, mutta naurahdus kuulosti väkinäiseltä, ja ahdistus kuulsi siitä läpi.
Juuso tuijotti bussin ikkunasta vilisevää harmaata maisemaa ja tunsi, kuinka pahaenteinen ahdistus tarttui häneenkin. ”Onko Heidi kateissa?” hän kysyi, vaikka Mikon sanat ja äänensävy olivat puhuneet jo puolestaan.
”Kuulemma. Se kävi kotona kääntymässä viimeksi viikonloppuna, eikä porukat oo sen jälkeen saaneet siihen yhteyttä. Onhan se ennenkin karkaillut, mutta…” Mikko huokaisi ja piti pienen tauon. ”No, nyt sen touhu on lähtenyt ihan lapasesta.”
Juuso ynähti myöntävästi, mutta mitään hän ei osannut sanoa. Yhtäkkiä häntä ei yhtään harmittanutkaan se, ettei hän pääsisi tiedustelemaan Mikon mielipidettä Samulista. Mikolla oli selvästi muutakin mielessään, suurempia murheita kuin Juuson rakkauselämä.
”Mutta hei, älä sä huolehdi”, Mikko jatkoi reippaammalla äänensävyllä. ”Lähdet poikkareille ja irtaudut arjesta! Mä pidän sut ajan tasalla.”
”Joo. Toivottavasti Heidi löytyy.”
Puhelun päätyttyä Juuso jäi tuijottamaan ikkunasta ja ajattelemaan, että maa oli nielaissut kaksikin ihmistä.
