Miten monta ihanaa kommenttia! Sydäntäni lämmittää tosi paljon tieto siitä, että Juuson ja Samulin tarina kiinnostaa yhä. Kannustaa kirjoittamaan, kun tietää, että tällä jatkosarjallakin on lukijoita!
Ronen, kivaa että tykkäsit materiaaliteekkareista! Täytyy välillä yrittää ympätä mukaan muidenkin alojen opiskelijoita, mutta teekkaripainotteista on varmaan kyllä jatkossakin.
Iiks, minäkin toivon että Samuli siirtyy joskus vähän suorempiinkin kiinnostuksenosoituksiin! Kiitos hirmusti kommentista!
Isfet, ihana kuulla että Dipolimomentin tunnelma on säilynyt. Vähän pelotti, etten pääsisi näihin kuvioihin enää sisään, kun tuossa kuitenkin oli jonkin verran taukoa välissä. Joo, mulla ei tosiaan ole tapana kirjoittaa samoista hahmoista useita tekstejä (olen tainnut originaalipuolella tehdä niin tasan kerran ennen tätä
), joten tämä on mulle hyvin poikkeuksellista, enkä varmaan olisikaan palannut näiden herrojen tarinaan, ellei niin moni ihana ihminen olisi toivonut jatkoa ja kannustanut kirjoittamaan lisää. Kaikki kunnia lukijoille siis. ♥️ Kiitoksia paljon kommentista!
Kosmorosmo, iiks, olen niin iloinen siitä että eräs nimeltä mainitsematon piraatti on iloinen!
Oi voi, toivottavasti sydänpolosi nyt kuitenkin kestää kaikesta fiilailusta ja samaistumisesta huolimatta. Saas nähdä, kuinka Juusolle käy. Suuret kiitokset!
Tomsessed, iiks, sinäkin! ♥️ Ihanaa että pidit Dipolimomentista ja löysit tännekin. Oli melkein pakko jatkaa poikien tarinaa, kun niin moni tosiaan heistä vaikutti innostuvan ja itteänikin alkoi kiinnostaa, että mitenkäs tästä etiäpäin. Apua, olen tosi otettu kaikista kehuistasi ja kauniista sanoistasi, enkä tiiä, miten päin oikein olisin nyt! Kiitos paljon.
Ai niin, ja etpäs ole mikään vetelys, höpspöps!
Felia, voi Juusoa tosiaankin, raukkaparka on ihan menettänyt sydämensä!
Saas nähdä, miten sen sydänpolo kestää Samulin oikkuja. Hih, minäkin olen pienten kosketusten ja hipaisujen ystävä! Niilläkin voi välittää suuria tunteita. Tuhannet kiitokset itsellesi!
Olen tosi häkeltynyt mutta tietysti myös tosi hyvilläni siitä, että Juuson ja Samulin tarina jaksaa kiinnostaa.
2.
Interventio
300 sanaa • inspissana kaiku
Perjantaina oli kauniinkuulas syyssää. Juuso oli juuri lähtenyt kampukselta kohti bussipysäkkiä. Hän rahjusti alikulkutunnelissa, kun polkupyörä jarrutti hänen takanaan niin vauhdikkaasti, että hän saattoi tuntea hiekanjyvien sinkoavan pohkeilleen. Sitten hän tunsi olkapäällään käden, joka riuhtaisi hänet ympäri, ja hän kohtasi Mikon kasvot.
”Interventio”, Mikko ilmoitti taputtaen Juuson olkapäätä. Ääni kaikui alikulkutunnelin avaruudessa.
Juuso tuijotti ystäväänsä yrittäen ymmärtää, mitä tämä oli sanonut ja miksi tämä näytti niin vakavalta. Hänestä tuntui, etteivät hänen aivonsa suostuneet venymään sellaiseen suoritukseen. Ne olivat juuri ylittäneet itsensä osallistumalla tehdassuunnittelun työpajaan, joka oli pidetty poikkeuksellisesti perjantaina. Hän olisi takuulla jättänyt sen väliin niin kuin kunnon teekkari, ellei se olisi ollut professori Karhun sanojen mukaan
pakollinen mittavan sanktion uhalla. Karhun tuntien mittava sanktio olisi todennäköisesti ollut vähintään nelisivuinen essee lähdeviitteineen niinkin inspiroivasta aiheesta kuin
laboratoriotyötilojen turvallisuusmääräykset, ja Juusolla olisi viikonloppuna parempaakin tekemistä.
”Oluelle, nyt”, Mikko täsmensi, rypisti kulmiaan ja oli kokeilevinaan Juuson otsaa, vaikka tuskin tunsi mitään sormikkaidensa läpi. ”Miten sulla sytyttää tavallistakin hitaammin?”
x
Opiskelijapubissa Mikko meni suoraan asiaan: ”Sä et ole ollut oma itsesi tällä viikolla.”
Juuso tuhahti ja piirsi huurteisen olutlasinsa kylkeen banaanin. ”Me ollaan hädin tuskin nähty tällä viikolla.”
”Älä yritä. Ollaanhan me nähty ruokalassa ja tehdassuunnittelussa. Kerran vessassakin. Mä olen tuntenut sut lukiosta saakka ja näen kyllä, milloin sulla ei ole kaikki kunnossa.”
Juuso valui penkissään niin, että saattoi nojata käsivartensa ja leukansa pöydälle. Hän tuijotti Mikkoa kulmiensa alta ja tokaisi: ”Mulla on sydänsuruja.”
Mikko kohotti kulmiaan. ”Miten sulla voi olla sydänsuruja, kun ei ole tapahtunut mitään surullista? Se
pussasi sua. Heteromiehen logiikalla se tarkoittaa, että se tykkää susta.” Mikko tarttui kaksin käsin Juuson käsivarsiin ja ravisti lempeästi. ”Juuso hei, eikö olisi vihdoin sun vuoro pyytää sitä ulos? Mä voisin lyödä vaikka vetoa, että se on salaa ihan yhtä head over heels kuin säkin.”
Juuso pudisti nauraen päätään. Mikon optimismi oli aina yhtä konstailematonta.
