Kirjoittaja: Seila
Nimi: Viisas kahvikuppi
Ikäraja: S
Tyylilaji: draama, huumori, one-shot
Henkilöt: Tiia-Maria ja kahvikuppi
Haasteet: Otsikko etsii tarinaa IIYhteenveto: Tiia-Maria pälyilee jälleen ympärilleen ja huhuilee keittiöön. ”Kuka se on tällä kertaa? Tiskipöytäkö? Lusikka?”A/N: Inspiroiduin parilla eri tavalla Otsikko etsii tarinaa haasteesta saamastani otsikosta ja päädyin tällaiseen ratkaisuun :D Koetin hakea jonkinlaista humoristista otetta ja ehkä se jotenkin onnistui?
Viisas kahvikuppi
”Et sie voi laittaa kinkkua juuston päälle.”
Tiia-Maria hätkähtää ja on tiputtaa palvikinkkupaketin lattialle. Huokaus karkaa huulilta pitkien vaaleiden kiharoiden heilahdellessa, kun pää kääntyilee ja etsii äänen lähdettä. Hänellä ei ole kämppäkavereita, hän asuu aivan yksin pienessä kerrostaloyksiössä Turun Vasaramäessä. Tai no, ei aivan yksin, ei ainakaan hänen omasta mielestään. Kun ääntä ei enää kuulu, Tiia-Maria kohauttaa olkiaan ja asettaa molemmille ruisleiville siivut kinkkua.
Voileivät ovat valmiit, kun keittiön täyttää tuoreen tumman kahvin tuoksu. Iltapäiväkahvi on valmista. Tiia-Maria napsauttaa keittimen pois päältä, nappaa tiskipöydältä aamulla käyttämänsä kupin ja kaataa kahvia. Hän on kuitenkin pudottaa pannun kädestään, sillä hän kuulee jonkun puhuvan jälleen.
”Ole nyt varovainen! Älä läikytä miun päälle, se on kuumaa!”
Tiia-Maria pälyilee jälleen ympärilleen ja huhuilee keittiöön. ”Kuka se on tällä kertaa? Tiskipöytäkö? Lusikka?” Tyhjään huoneeseen puhuminen ei tunnu hölmöltä, tämä on ihan tavallista hänelle. ”Haloo?”
”Mie olen täällä!” kuuluu ääni naisen edestä. ”Siun kahvikuppisi!”
Tiia-Maria laskee kahvipannun kädestään ja kyykistyy sen verran, että silmät kohtaavat tiskipöydällä lepäävän kupin. Valkoinen, toisella sivulla niin muhkeat mustat viikset, ettei Tiia-Maria voinut jättää ostamatta sitä kirpputorilta. Se on hänen hyvänmielen kuppinsa. Ja ilmeisesti vielä puhuvakin.
”Älä toljota, se on huonotapaista”, kuuluu matala ääni ja samalla kuppiin maalatut viikset liikkuvat. Tiia-Maria räpäyttää silmiään ja pohtii mahtaako kuppi ikinä jutustella hänen toisinaan yli-vilkkaan Tiikeri-mukinsa kanssa. ”Etkös ole ennen puhuvaa kahvikuppia nähnyt?”
”Teemukin kyllä”, Tiia-Maria vastaa yksioikoisesti kuin ei olisi mitään kummallista keskustella keittiövälineiden kanssa. ”Tiikeri kuivauskaapin ylähyllyllä, tunnetko?”
”Mie niin toivon, että sie siirrät sen mokoman retaleen muualle!” kahvikuppi murahtaa. ”Mouruaa ja pomppii minkä kerkiää, kun sie olet poissa. Hävetkööt käytöstään.”
Tiia-Maria nyökkäilee. ”Sellainen se on. Ehkä rankaisen sitä jättämällä sen tiskialtaaseen useammaksi päiväksi.”
Kupin viikset kaartuvat kuin hymyyn kun se hörähtää. ”Tätä mie kannatan.”
”No, millainen sinä sitten olet?” Tiia-Maria tiedustelee ja suoristautuu koko pituuteensa. Hän tarttuu kahvikupin korvasta kiinni ja istuutuu keittiönpöydän ääreen, unohtaen tekemänsä voileivät tiskipöydälle. ”Vanha ja viisas, kun osaat puhua ja sinulla on viikset?”
”Ei puhekyky tee kenestäkään viisasta eivätkä viikset vanhaa. Mie vain satun olemaan tyylikäs.”
”Minusta kuulostat aika viisaalta.”
Kahvikuppi hörähtää jälleen. ”En mie väittänytkään etten olisi. Etkö sie aiokaan syödä? Kahvikin jäähtyy ja miulle tulee kylmä!”
Tiia-Maria naurahtaa. ”En tiennyt, että kahvikupeille voi tulla kylmä. Odota vähän, minulla jäi sinun takiasi kahvin kaato kesken.”
Hän nousee tuolilta ja lyö polvensa pöydänjalkaan. Parahdus ja liuta kirosanoja livahtaa Tiia-Marian huulilta samalla, kun silmät seuraavat kuinka viiksekäs kahvikuppi luisuu lattialle. Kuppi ei ehdi sanoa mitään, eikä Tiia-Maria napata sitä, kun kahvi jo kastelee hänen raitasukkansa ja valkoisia pirstaleita on levinnyt pitkin lattiaa.
”Voi saatana!”
Tiia-Maria kyykistyy tarttumaan siihen, mitä kupista on jäljellä. Pohja ja paljas puoli ovat jääneet toisiinsa kiinni, viikset ovat irronneet eikä kuppi sano enää mitään, vaikka Tiia-Maria huhuilee sitä.
”Hei, jos liimaan sinut ehjäksi niin kai sinusta tulee yhtä ehta kuin ennenkin? Kuppi?”
Kukaan ei kuitenkaan vastaa Tiia-Marialle enää, ja häntä harmittaa hyvän mielen kuppinsa menetys. Kuka nyt pitää kuria Tiikerille hänen kanssaan? Tiia-Maria kuivaa kahvin lattialta, kerää sirpaleet talteen ja hakee lähikaupasta pikaliimaa.
Loppuiltapäivän hän kokoaa kuppia entiselleen ja syö juustokinkkuvoileipiä juusto päällimmäisenä.
A/N2: Jätin tahallani auki sen, mistä kahvikuppien ja teekuppien kanssa keskusteleminen johtuu, jotta lukija voi itse pyöritellä syyn mielessään ;)
