Nimi: Kattojen yllä
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: fluffy
Paritus: Eetu/Jooa
Haasteet: Immuniteettia etsimässä ja Inspiroidu musiikista II Pariisin Kevät -
Toisesta maailmastaA/N: Tämä ei ole parhaimmistoani (olin siitä kiusallisen tietoinen kirjoittaessani tätä, ja aloitin useamman kerran alustakin), mutta toivottavasti edes lukukelpoinen! Immuniteettihaaste on roikkunut kuukausikaupalla, joten on helpotus saada se viimein pois alta.
Inspiroiduin myös tästä lainauksesta:
“Every time you write, ask yourself: Could this scene take place in a hot-air balloon? If the answer is yes, then it probably should.”
— Haruki Murakami
Immuniteettihaaste:
1. Ikäraja: S
2. Genre: fluffy
3. Ideasanoja: viilipytty, romantikko, kynttilänliekki, teennäinen
4. Tarina-aihio: Sanotaan, ettei elämä ole kuin elokuvasta. Mutta entä jos onkin?
5. Fandom: originaali
6. Paritus/hahmotoive: unelmoija/vakava persoona
Kattojen yllä
Mä tahdon lentää sun kanssa kattojen yllä
Voidaan käydä pilvissä kyläilyllä
Sä oot toisesta maailmasta
Jostain paljon kauniimmasta
(Pariisin Kevät – Toisesta maailmasta)
Jooa puristaa Eetun kättä. Jännitys vyöryy rinnassa. Maankamara loittonee. Se tapahtuu kuin unessa, lempeästi, kuin heistä äkkiä olisi vain tullut ilmaa kevyempiä. Jooa tuntee polttimoiden lämmön päälaellaan. Hän katsoo, kuinka erilaiselta puut, talot ja tiet näyttävät ylhäältä käsin.
”Onko tämä sellaista kuin kuvittelit?” Eetu kysyy. Jooa katsoo miehen savunsinisiin silmiin, ja rakkaus on pakahduttaa hänet. Hänen on vieläkin vaikea uskoa Eetun järjestäneen heidät tänne. Jooa on aina pitänyt itseään heidän suhteensa romantikkona, vaikka toisaalta hän tietää, että Eetu osaa yllättää. Kukaan muu tuskin olisi keksinyt tätä.
”Ihmeellisempää”, Jooa vastaa leveästi hymyillen. ”Ei tunnu edes todelliselta.”
Jooasta tuntuu kuin he olisivat satukirjassa, vaikka ympärillä on muita matkustajia, kamerat pitävät ääntä ja lentäjä puhuu maisemista. Se on se lentämisen tunne, hurja tietoisuus siitä, että hän on taivaalla, suoraan kosketuksissa ilman kanssa. Ympärillä ei ole metallirunkoa tai turvavaljaita. He vain seisovat korissa ja antavat leppeän tuulen kuljettaa heitä. Jooa kurkkii alas ja toivoo, että näky taivaalla ilahduttaa jotakuta maanpinnalla.
Jooa nostaa katseensa Eetuun.
”Mitä oon tehny ansaitakseni sut?” Jooa ihmettelee. Eetu hymähtää.
”Mun se tässä pitäisi esittää tuo kysymys”, mies vastaa. ”Mulle on tärkeää, että saan antaa sulle jotain takaisinkin.”
Häntä liikuttaa Eetun vilpittömyys. Jooan lempihetki on kuitenkin se, kun he suutelevat kuumailmapallossa.