Kirjoittaja Aihe: Sen piti kestää vain tunti | Hermione/Ginny | S |  (Luettu 2465 kertaa)

Dokumentti

  • ***
  • Viestejä: 1 324
Nimi - Sen piti kestää vain tunti
Kirjoittaja - Dokumentti 
Beta - LunaLotta 
Ikäraja - S
Genre -  Fluffy, yleisdraama
Paritus - Hermione/Ginny
Vastuuvapautus - Kaikki tunnistettava Rowlingin luomaa, minä lainaan ja leikin. En saa tästä rahallista hyötyä. 
Haasteet :
FFF Exchange - Ole hyvä Mirror! <3



A/N - Tää teksti on ollut valmiina jo jonkun aikaa, mutta oon tuskaillut otsikon kanssa, mikään ei istunut tähän. Nyt se on luokattoman huono, pahoittelut siitä, toivottavasti itse teksti on hiukan parempi. :D



Sen piti kestää vain tunti

Hermione istui työhuoneen puutuolilla, joka narahti hänen nojatessaan taakse päin. Heidän täytyisi viikonloppuna käydä ostamassa uusi tuoli, hänen selkänsä ei kestäisi vanhassa tuolissa enää hetkeäkään. Hän rullasi juuri viimeistelemänsä pergamentin kiinni, huomenna hän saisi luovuttaa sen osaston johtajalle. Hän toivoi saavansa sillä edes pientä edistystä kotitonttujen oikeuksiin. Hermione vilkaisi työpöydällä olevaa kelloa, puoli yhdeksän. Häntä harmitti ettei hän ollut voinut lähteä mukaan kalmanhanaukiolle, juhlimaan viimeistä iltaa ennen kuin Teddy lähtisi Tylypahkaan jälleen. Hänen oli ollut pakko saada esitys valmiiksi.

Hermione venytteli jäseniään ja nousi, hänen vatsansa kurni. Hän avasi työhuoneen oven, joka johti olohuoneeseen juuri samalla hetkellä, kun olohuoneen takkaan leimahtivat liekit. Ginnyn kasvoilla oli hurjistunut ilme, kun tämä kompuroi takasta. Naisen ilme ei kuitenkaan saanut Hermionen kulmakarvoja kohoamaan hämmästyksestä, Ginnyn hiukset olivat kirkkaan siniset.

”Ginny, mitä –”, Hermione aloitti, mutta takassa leimahti uudelleen. Ron astui takasta vakaammin kuin sisarensa ja heti tämän perässä saapui George, joka yski ja nauroi samaan aikaan.  Todennäköisesti vedettyään tuhkaa henkeensä nauraessaan. Hermionen kädet asettuivat lantioluiden päälle ja hän katseli sisaruskolmikkoa hämmentyneenä.

”Ginny me –”, Ron aloitti hyvin nöyränä.

”Minulla on joukkueen kuvaukset huomenna! Tajuatko! Te kaksi taliaivoa häivytte NYT!” Ginny huusi niin kovaa, että Hermionekin hätkähti. Olohuoneeseen laskeutui hiljaisuus, jossa vain Ginnyn kiihtynyt hengitys kaikui seinistä. Georgen hengitys hikkasi pidätellystä naurusta.

”Vaikutus on vain väliaikainen. Se ehkä kestää hiukan kauemmin kuin me ajattelimme, mutta se haihtuu kyllä pois”, George kuulosti huvittuneelta, mutta sai hillittyä naurunsa hymyksi.

Ginnyn silmät kaventuivat, hän ei selvästikään ollut yhtä huvittunut kuin veljensä. Hermione näki Ginnyn käden lähestyvän uhkaavasti tämän sauvataskua ja päätti vihdoin puuttua tilanteeseen, jossa oli jäänyt täysin ulkopuoliseksi. Hän astui muutaman askeleen Ginnyn vierelle ja pujotti sormensa tämän sauvaa tavoittelevan käden ympärille.

”Selittäisikö joku mitä on tapahtunut?” Hermione kysyi rauhallisesti, vaikka hän oli jo yhdistellyt palasia toisiinsa ja uskoi tietävänsä mitä oli tapahtunut.

”Me pelasimme räjähtävää näpäystä jekkukarkeilla”, Ron selitti ja vilkaisi Ginnya. ”Häviäjä joutui ottamaan yhden. Ginny sai hiustenvärjäys karkin, sen vaikutuksen piti kestää tunti. Aluksi se oli hauskaa, mutta nyt siitä on jo kolme tuntia.” Ron nielaisi Ginnyn avatessa suunsa taas, mutta Hermione puristi naisen kättä hiljentääkseen tämän.

”Ettekö te koskaan opi”, Hermione torjui miehiä. Ron näytti hyvin katuvalta ja Georgenkin hymy oli hyytynyt. ”Karkkiin ei ole vastataikaa?”

George luetteli kaikki heidän ja Mollyn kokeilemat loitsut, mutta vakuutti kuitenkin vaikutuksen olevan väliaikainen.
 
”Teidän kannaltanne toivon todella, että tämä on poissa huomiseen aamuun mennessä”, Ginny tuhahti. Hän riisti kätensä Hermionen otteesta  ja hävisi olohuoneesta.

”Me selvitämme tämän. Menkää vain kotiin”, Hermione vakuutti miehille, luoden kuitenkin ankaran katseen heihin. Aikuisia miehiä, jotka yhä pelleilivät pilapuotinsa tuotteilla. Miehet huutelivat vielä anteeksipyynnöt keittiön suunnalle, saamatta vastausta siskoltaan. Hermione hyvästeli heidät ja odotti, että viimeisetkin vihreät liekit olivat sammuneet, ennen kuin suuntasi keittiöön.

Liedellä vihelsi kevyesti teepannu, levittäen mietoa yrttistä tuoksua koko keittiöön. Ginny kurotti juuri kuppeja kaapista Hermionen astellessa sisään. Siniset hiukset oli sidottu löysästi tytön niskaan. Kotona Ginny piti usein hiuksia kiinni, muttei koskaan poistunut kotoa niin. Ginny vilkaisi olkansa yli häntä, mutta siirtyi lieden ääreen kaatamaan teetä kuppeihin. Hermione asteli naisen taakse, odottaen tämän laskevan pannun, ennen kuin kietoi kätensä tämän vyötärölle. Ginny nojautui hiukan taaksepäin, nojaten Hermionen rintakehää vasten.

”He eivät koskaan kasva aikuisiksi”, Hermione kuiskasi hiljaa ja nosti kätensä sipaisemaan karanneen sinisen hiuskiehkuran Ginnyn korvan taakse.

”Tiedän”, Ginny mumisi. ”Osaatko tehdä jotain?”

”Voin yrittää.”

Ginny kääntyi ja painoi pienen suudelman Hermionen suupieleen.

”Oletko muistanut taaskaan syödä?” Ginny kysyi.

Hermione naurahti, Ginny tunsi hänet liian hyvin. Nainen loi Hermioneen hyvin mollymaisen katseen, ennen kuin ryhtyi voitelemaan heille sämpylöitä.

”Kaikki lähettivät terveisiä”, Ginny sanoi laskiessaan Hermionen eteen lautasen. ”Harry käski pakottaa sinut käymään, hän on kuulemma nähnyt sinua vain töissä.”

”Juurihan lounastin hänen kanssaan”, Hermione puolustautui nielaistuaan ensimmäisen suullisen.

”Aivan. Se ei varmasti liittynyt mitenkään töihin”, Ginnyn ääni oli huvittunut, vaikka ilme pysyikin neutraalina. Hermione tuhahti, hän todellakin oli ollut kiireinen lähiaikoina. Hänen ja Ginnyn aikataulujen sovittaminen oli ollut haastavaa, saati sitten, että hän olisi ehtinyt vierailla Harryn perheen luona. 

Ginny päivitti muiden kuulumiset Hermionelle syömisen lomassa ja Hermione ehdotti muutamaa loitsua, jota he voisivat kokeilla Ginnyn hiuksiin.

”Sininen ei kyllä ole minun värini”, Ginnyn ääni kuului käytävältä Hermionen loihtiessa iltapala-astiat tiskautumaan. ”Se tekee minusta sairaan näköisen.”

”Näytät hyvältä noinkin”, Hermione sanoi astellessaan Ginnyn taakse. Hän kietoi kätensä nuoremman ympäri ja katsoi heitä peilistä, Ginny tutki Hermionen kasvoja.

”Voisimme kokeilla sinulle pinkkiä”, Ginny sanoi arvioivalla äänellä. Hermione naurahti. ”Sopisi varmasti.”

Ginny virnisti ja kääntyi Hermionen sylissä ympäri. Hän kiersi kätensä naisen alaselälle ja silitti peukalollaan pienesti. Hermione pyöräytti silmiään ja painoi suudelman naisen huulille.

”Voisimme kokeilla loitsuja nyt?” Hermione ehdotti. Ginny nyökkäsi. Hän kuitenkin painoi huulensa vaativammin Hermionen huulille ennen kuin päästi naisen pois käsiensä välistä.

Hermione palasi työhuoneeseensa suoraan kirjahyllyn luokse. Heidän kirjahyllynsä oli laajennettu taian avulla ja sisälsi useita hyödyllisiä kirjoja pienistä kotiaskareista aina lohikäärmeistä kertoviin kirjoihin.

”Voisimme viikonloppuna käydä ostamassa uuden tuolin tänne?” Hermione ehdotti oven suussa nojailevalle Ginnylle.
 
”Sopii, en ole koskaan pitänyt tuosta tuolista. Voisimme katsoa myös uutta sohvaa."

”Sohvaa? Miksi?”

”Nykyisellä sohvalla on vaikea istua sylikkäin”, Ginny totesi. Hermione katsoi naista hieman yllättyneenä, Ginny harvoin puhui noin hempeitä. Nainen enemmän näytti tunteensa kuin puhui niistä, hän kuitenkin hymyili ja myöntyi myös sohvien katseluun.

Hermione kävi muutamia kirjoja lävitse ja he kokeilivat useita loitsuja, mutta sininen väri pysyi hiuksissa siitä huolimatta. Hermione oli kuitenkin tyytyväinen, että jo heidän käydessään nukkumaan Ginny osasi vitsailla hiuksista, vaikka Hermione oli varma, että toinen toivoi värin palautuneen takaisin punaiseksi aamuun mennessä. Ginny oli joskus taipuvainen synkistelyyn tällaisissa tilanteissa.

*

Aamulla Hermione katseli kuinka Ginny peilaili nutturalle sidottuja hiuksiaan huispauskaapu päällään käytävän peilistä. Punainen nuttura oli kaunis, vaikka ei ihan Ginnyn tyylinen. Hermione oli kuitenkin saanut piilotettua sen sisään hiusten sinertävät latvat. Hermione hymyili rohkaisevasti naisen kysyvälle katseelle. Hän nousi tuolilta ja painoi huulensa vasten Ginnyn huulia.

”Olet kaunis. Mukavaa päivää."

”Hyvää työpäivää. Illallinen yhdessä?” Ginny varmisti.

”Sopii", Hermione hymyili ja Ginny lähti ulko-ovelle, Hermionen suunnatessa hormipulverin luokse. Päässään hän kävi jo illallis listan lävitse, hän yllättäisi Ginnyn tämän lempiruualla. Olohuone sai viimeiseksi hymyn, ennen kuin vihreät liekit valaisivat huoneen ja Hermione oli poissa.
Ava&banner @Waulish
Spend life with the people who make you happy,
not the people who you have to impress.

Felia

  • ***
  • Viestejä: 1 604
  • jokainen päivä on sun arvoinen
Vs: Sen piti kestää vain tunti | Hermione/Ginny | S |
« Vastaus #1 : 30.01.2018 22:14:11 »
Haha, olipas hauska pätkä! :D

Hermione/Ginnyä en olekaan tainnut aiemmin lukea, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ja tämä toimi, todella hyvin vieläpä. :) Repeilin urakalla tolle pilalle - voi noita jekkuilijaveljeksiä... ;D Voin kyllä niin kuvitella Ginnyä raivon tuossa tilanteessa.

Loppu oli mukavan arkinen, kun tunnelma oli rauhoittunut. Pienet arkiaskareet teki tästä niin toimivan. :) Ja muutenkin, oon nykyään tykästyny femmeä, joten jee, tyttörakkautta. <3

Tykkäsin kovasti! Kiitos! <3
minne ikinä sä meet, sinne minä jään
ku siellä missä oot ei oo ikävää

supernova

  • Ex-jademyy
  • ***
  • Viestejä: 178
  • Hullu! Miten voin iskeä kaulimella pöydän alta?
Vs: Sen piti kestää vain tunti | Hermione/Ginny | S |
« Vastaus #2 : 03.02.2018 20:58:17 »
Kommenttikampanjasta moi! :)

Suloista! En yleensä kauheesti lue Potter-femmeä, etenkään näistä kahdesta, mutta koska tää oli niin arkinen, niin tykkäsin kyllä! 🙃

Nauroin kyllä tuolle jekulle, jonka veljekset tekivät :D En kyllä osaa kuvitella Ginnyä sinisillä hiuksilla. Sen sijaan osaan kyllä todella hyvin kuvitella, kuinka Ginny oli vihainen veljilleen ja Hermione lukutoukkana etsi loitsua, joka poistaisi värin.

Tämän tekstin arkisuus oli tosi mukavaa. Yleensä lukemissani femmeissä on juurikin tätä arkisuutta, joka tekee teksteistä todella hyviä! :) Plussaa on myös hyvä kirjoitustyyli, kuten tässä.

Kiitos! 😎

Monsters don't sleep under your bed, they sleep inside your head.

Ava by supernova ja bannu by Auroora

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 390
  • Lunnikuningatar
Vs: Sen piti kestää vain tunti | Hermione/Ginny | S |
« Vastaus #3 : 01.06.2021 07:57:53 »
Selailin Finiä umpimähkään aamukahvia juodessani ja tämän ficin otsikko herätti kiinnostukseni. Oletin, että kun kyse oli potterficistä ja rareparituksesta, niin ehkä tekstin jippo olisi lemmenjuomassa, mutta ei kuitenkaan. Virkistävää!

Tuo kaksosten jekkukarkkihiusvärijuttu oli hauska yksityiskohta ja sopivan velhomainen. Pidin myös siitä, että taikaratkaisua ei niin vain löytynytkään, mutta Hermione fiksuna naisena osasi kätkeä viimeiset jäljet nutturaan — kuulostaa aivan häneltä. (Samoin kiireisyys ja se, ettei töiden tohinassa muista syödä. Onneksi hänellä oli Ginny pitämässä huolta!)

Tämä oli ihastuttavan arkinen, lempeä ja söpö femmepala, joka sopi täydellisesti aamukahvini seuraksi. Kiitos kovasti! :)


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.