Ficin nimi: Yössä yksin
Kirjoittaja: Tuittu
Fandom: Game of Thrones (seiskakauden jälkeen)
Tyylilaji: songfic, angst
Ikäraja: S
Paritus: Jaime/Cersei
Haasteet: Spurttiraapale IV (kierros 15 ti),
Genretasohaaste (songfic),
Otsikoinnin iloja (allitteroiva otsikko),
One True Something 20 #2A/N: SuomiPop alkoi soittaa Cheekin uutta biisiä
Enkelit, jossa on vaikka kuinka paljon kohtia, jotka kertovat suoraan Jaimesta & Cerseistä, paremmin kuin itse pystyisin... Kursivoiduista kohdista kiitokset Cheekille, loput omaani (5x40=200 sanaa).
Jaime tuijotti pimeyteen. Hänen mielessään välähtelivät kaikki ne kerrat, kun hän oli vannonut Cerseille, että he olisivat aina yhdessä. Tai ehkä ei sentään ihan kaikki, hän oli vannonut sitä lukemattomia kertoja, niin usein, ettei hän voinut mitenkään muistaa niitä kaikkia.
Tuntuu että niin oon aina tehny…Kaiken sulle annoin
Koitin pitää mitä vannoin
Etten koskaan
Jättäisi suaSilti hän oli tässä, taas kerran valat ja lupaukset olivat törmänneet keskenään, ja yllätyksekseen hän olikin jättänyt Cersein, vaikka oli luullut siskonsa olevan lupauksista tärkein. Jaime ei voinut olla miettimättä, oliko tehnyt virheen lähtiessään. He kuuluivat yhteen, olivat aina kuuluneet.
Rakensin koko mun elämän sun ympärille…Lapsena kaikki oli ollut helppoa, he olivat olleet erottamattomat. Kasvettuaan vanhemmiksi heitä oli vedetty jatkuvasti erilleen, vaikka he olivat taistelleet vastaan. Cersein avioliitto Robertin kanssa oli viimein saattanut heidät taas yhteen. Salailu oli ollut raskasta, mutta yhdessä kaikki tuntui kevyemmältä.
Kakskyt vuotta nopeesti on aika menny…Kasvettiin yhdessä
Vanhettiin yhdessä
Me vastaan maailma
Tapeltiin yhdessäAina ennen hän oli seurannut Cerseitä. Se oli ollut yksinkertaista. Ei helppoa, mutta yksinkertaista. Yhtäkkiä Cersein seuraaminen oli alkanut tuntua mahdottomalta. Vain heillä kahdella oli väliä, niin Jaime itse oli usein sanonut Cerseille. Silti Cersein kylmyys oli alkanut pelottaa häntä.
Joku mua kovempi tyyppi ois voinu tottuaki…Jaime ei pystynyt nukkumaan. Kyynelistä lasittunein silmin hän tuijotti yötä, joka näytti yhtä mustalta kuin hänen tulevaisuutensa. Hän pelkäsi, ettei hänellä pian olisi enää mitään, minne palata. Cersei jatkaisi heidän taisteluaan yksin, eikä vaikuttanut todennäköiseltä, että hän selviäisi siitä hengissä.
Sä tuut jatkaan maailman tappiin…Ollaan tultu käsi kädessä läpi helvetin
Risteyksissä me on seisty yhdessä ennenkin
Halaan sua kivusta tekis mieli huutaa
Aina ennen on jatkettu samaan suuntaan
