Voltron: Ikävä ihollesi, K11, raapalesarja 4/4

[Odo]

Ficin nimi: Ikävä ihollesi
Kirjoittaja: Odo
Fandom: Voltron: Legendary Defender
Genre: Draama, fluff
Hahmot: Shiro/Matt, Keith/Lance
Ikäraja: K11
Vastuunvapaus: Voltron kuuluu luojilleen, joten kiitos heille. En saa rahaa, mainetta enkä kunniaa sarjasta.
A/N: Spurttailin alunperin One Piecellä, mutta uudelleenlukuni laahaa jäljessä, enkä saanutkaan jatkettua sitä eli nämä raapaleet menee Spurttin loppuviikolle. Koska meidän Voltron-joukko on kasvanut ja fandomin ficcejä toivotaan jatkuvasti päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa tätä. Minusta tuntuu, etten saa hahmoista otetta ja pelkään, että ne on ihan OoC... : D Katsotaan, mitä tästä tulee. Miniraapalesarjasta siis kyse, nauttikaahan. Omistan tämän kaikille Voltron-faneille! Ficin nimi tulee Happoradion kappaleesta Ikävä ihollesi.

Spoilaa kausia 1-4, joten pitäkää varanne ja menkää katsomaan sarjaa!

Ikävä ihollesi

I

Galran mahti tuntui ylivoimaiselta, mutta Shiro ei aikonut luovuttaa. Heillä oli Voltron ja tahtoa taistella paremman huomisen puolesta.

Kuitenkin öisin, kun hän ajatteli taistelussa loukkaantuneita paladiineja, hän tunsi vastuun painavan hartioita. Hänet oli koulutettu kestäväksi, mutta koko universumin suojelu oli raskas taakka kantaa. Kuullessaan askeleita käytävältä nukkumaanmenon aikaan, Shiro tiesi, että Keith hiipi Lancen huoneeseen.

Viereisestä huoneesta ei kuulunut mitään, mutta Shiro tiesi poikien tukahduttavan omaa koti-ikäväänsä ja koettavan edes hetkeksi päästä irti velvollisuuksistaan.

Tavallaan Shiro oli onnellinen, että poikien sisällä kyti vielä intohimoa kaiken pahan keskellä. Jatkuvat mittailevat katseet olivat valaisseet molemmille pojille tarpeen olla lähellä toista.

Shiro ei voinut olla ajattelematta Mattia, joka oli jossain kaukana tai jopa kuollut. Hän koetti tarttua Pidgen uskoon siitä, että Matt oli hengissä. Shiron vankeusaika palasi mieleen ja sai ajattelemaan, ettei hän koskaan tapaisi Mattia tai ketään muutakaan, joka oli ollut hänen kanssaan Kerberos-tehtävällä.

Tunnit kuluivat, eikä Shiro saanut unta koko yönä.

[Beelsebutt]

En mene kattomaan! >: ) No okei, oon jo nähnyt kaiken x)

Shiro-PARKA! Vöee. Luttana-ihku-spacedaddy-Shiro, joka tietää kaiken, näkee kaiken, KANTAA KAIKEN HARTEILLAAN, mut onneks ne on niin leveät hartiat <3

Joo, tätähän mäkin ajattelen sen ajattelevan, kun Shiro vaikuttaa niin hahmolta, joka kokee olevansa vastuussa ihan kaikesta. Mut on sillä sit kuitenin se armeijahenkinen ote aina välillä, niinkuin silloin alkupäään jaksossa, vai oliko jopa pilotissa? kun Pidge kieltäytyi jättämästä vankeja sinne Galra-alukseen. Niin Shirohan sanoi jotain että "sodassa täytyy tehdä vaikeita päätöksiä" ja oli ihan jättämässä ne tyypit Galran armoille. Mut sit Pidge tavallaan muistutti sitä, että empatiaakin voi olla. Vaik tietysti jos lähtee ruotimaan oikein kunnolla kohtausta, niin aikamoista nepotismiahan se oli, että niin kauan kun vangit on kasvottomia muukalaisia, niin ne voi jättää, mut sit jos siellä on ehkä Pidgen isä niin sit pitää yrittää pelastaa. Tosin jos, JOS Shiro ois siinä vaiheessa jo tiennyt (ja saihan se tietää koska Pidge sanoi sille), että Pidge on Mattin... veli niin silloinhan Shiro olisi ajatellut, että ehkä Matt on vankien joukossa. Ja koska vahvin headcanonini tällä hetkellä sisältää Shattia eli siis Shiro/Mattia, niin tämähän selkeyttää tilannetta kivasti!

Sori miljoonakilometriä tunnissa kulkevat ajatukseni ja filtterittömyyteni. Joo, tykkäsin! Seuraan! Jatkakaa! o7

<3

[Odo]

bbuttis kiitos kommentista! Mut sotilaallinen työote <33 tosin, ettei Shiro oli tässä kovin sotilaallinen, tavallaan. Mutta, en höpise uudesta sen enempää, kumartelen vain kommenteillesi ja muistutuksesta aiempaan, jota voisin itseasiassa käyttää jossain vaiheessa. Jopa tässä raapalesarjassa, joten siitäkin kiitos. <33

A/N: Tässä on tällä hetkellä enemmän Klancea kuin Shattia, mutta se tulee kyllä!! Odottakaahan vain. Jo seuraavassa. Tajusin muuten nyt, että Shiro palaa vessasta, vaikka vessat on ilmeisesti huoneissa? Se on joko canonia tai fanonia, tiedä siitä, mutta tässä Shiro on käynyt jossain yleisessä vessassa. Koska se haluaa.

II

Lance puristi Keithin itsensä ja seinän väliin kirotessaan toisen ajattelemattomuutta. Keith oli haavoittunut Marmoran Terän tehtävällä ja Shiro kuuli kaiken hämärällä käytävällä palatessaan vessasta takaisin omaan huoneeseensa. Lancen huoli toisen puolesta oli syyttelyä ja kirouksia, mutta tavallaan Shiro ymmärsi tätä. Joskus hänenkin teki mieli kirota sitä, miten ajattelemattomia he olivat olleet Kerberos-tehtävällä.

Shiro ei jäänyt keskeyttämään poikien välienselvittelyä palaamalla heidän ohitseen omaan huoneeseensa vaan kääntyi takaisin ennen kuin pojat huomasivat hänet.

Askeleet veivät ajattelematta mustan leijonan luokse, joka seisoi paikallaan hiljaisena ja mahtavana, mutta herättämättä siitä huolimatta Shiron taistelutahtoa. Shiro oli saanut takaisin leijonansa hyväksynnän, mutta se oli tarkoittanut Keithin jäämistä sivuun ja se huolestutti Shiroa. Keith oli tehnyt valinnan taistella Marmoran Terän kanssa, mutta Shiro tiesi paremmin. Keith halusi oikeasti kuulua porukkaan. Hänen katoamisensa ja paluunsa oli kuitenkin ajanut Keithin erilleen muista paladiineistä.

Olisiko kuitenkin ollut parempi, jos Keith olisi saanut jäädä? Jostain syystä Shirosta alkoi tuntua houkuttelevamme vaatimattomampi avaruusalus, jolla voisi lentää etsimään Mattia ja muita, ja jättää jälkeensä hänen katoamistaan seuranneen kokoonpanon Voltronin ohjaksissa.

Se oli ollut Keith, jota oli estelty etsimästä Shiroa ympäri universumia lakkaamatta, Shiro tiesi sen. Nyt Shiro olisi tarvinnut Keithin estämään itseään, sillä lähtö tuntui liian helpolta, vaikka hänellä olikin johtajan vastuu kannettavanaan.

[Beelsebutt]

Nöyyy, Shiro! Et voi lähteä, koska jos Alluraa sanotaan Voltronin (tai tuon crew'n) sydämeksi, niin Shiro on sen pää ja sielu. Voltron ja paladiinit tarvitsevat Shiron liideriyttä! Ei Keith pysty sellaiseen! Ei Keith halua sellaista! Onneks Shiron vastuuntunto on niin vahvaa, ettei se voi jättää kaikkea. Edes Mattin takia

Hang on there, big guy! Kyllä vielä on valoisampia päiviä <3


Ahh, ihana raapis! Suloista ajatella, että Lance siellä soimaa Keithiä ja toruu sitä ja sit samalla varmaan pyyhkii desinfektillä sen haavoja ja suukottaa mustelmia ja huuletkin mutruaa kun Keith olis voinut vaikka kuolla eikä Lance ollut edes suojaamassa selustaa.

Hei! Mun pitäis nyt varmaan kirjoittaa joku S5-au jossa Keith tulee takas, Allura tyytyy ohjastamaan Linnaa ja kaikki on niin kuin ennenkin. Matt kulkee Pidgen kans Vihreässä ja avustaa (ja kertoilee 2-mielisiä insidevitsejä paladiineille kesken taisteluiden ja Shiro punastelee kun se lentää, mut tekee kaiken paremmin siksi koska tietää, että Matt on kans siellä menossa mukana). Pahuus voitetaan ja Voltron muodostuu vain ja ainoastaan paraatitarkoituksiin \o/ Joo! Kuulostaa kivalta


Niin! Jatkoa odotellen! o7

[Odo]

bbuttis, no Shiro on onneksi vastuuntuntoinen mies, eikä lähtenyt minnekään! Ja välittääkin niin paljon muista, ettei se onnistuisi, vaikka kävisikin vähän mielessä. Olisipa kyllä iloinen AU! Allura hiiteen Sinisestä! Ja Keith takaisin punaiseen, voi kyllä. S5AU:sta tulee aina vaan mieleen se mun ficletsarjansuunnitelma, mikä pitäisi aloittaa. Pitäsi kyl varmaan katsoa S4 uudestaan, kun oon vähän pökkelö ja tuntuu, etten muista mitään tärkeää : D Se tosin ei ole onnellinen... Kiitos kommentista <3

III

Pidge oli löytänyt Mattin. Linnassa oli kevyempi tunnelma kuin aikoihin, kun Matt oli liittynyt porukkaan ja sai muutkin nauramaan mukanaan. Shiro ei voinut kuvailla, miten helpottunut ja onnellinen oli siitä, että Matt oli hengissä.

Linnassa kävi kohina, kun Pidge, Hunk ja Matt suunnittelivat keinoja saada Galra satimeen ja heikentää sen mahtia. Kaiken lisäksi Matt tuntui olevan kaikkialla, minne Shiro katsoi, mutta silti niin kaukana. Hän oli saanut halata Mattia tämän saavuttua linnaan, mutta pian hän oli huomannut, että Matt oli liian kiireinen hänelle.

Shiro ei tietenkään syyttänyt Mattia mistään tai ollut kateellinen huomion puutteesta. Silti hän halusi ottaa Mattin vain hetkeksi itselleen ja kietoa kädet tämän ympärille tietääkseen, että Matt oli oikeasti kunnossa. Pelkkä näkeminen ei tuntunut riittävän, vaikka Shiro kuinka yritti uskotella itselleen muuta.

Keithin lähtöä seuranneena iltana Shiro huomasi, miten Lance oli hakeutunut hänen seuraansa ja odottanut hetkeä, että hän olisi Shiron kanssa kahden. Kun Shiro sai järjestettyä heille illan tullen hetken poissa muiden katseilta, Lance näytti vaivaantuneelta. Poika vaihteli painoaan jalalta toiselle, haroi lyhyitä hiuksiaan ja tuijotti lattiaa. Shiro odotti, että Lance saisi purettua sydäntään ja antoi tälle kaivatun hetken, minkä aikana Lance koetti kerätä rohkeuttaan ottaakseen asiansa puheeksi.

”Hei, Shiro… Mä haluiaisin kysyä yhtä juttua”, Lance aloitti ja Shiro kehotti jatkamaan.

”Mitä mä teen Keithin kanssa? Se taas vaan lähti…” Lance mutisi ja kasvoille kohosi puna, mutta samaan aikaan tietynlainen epätoivo. Keith oli lähtenyt taas sanaakaan sanomatta.

Shiron rintaa pisti ja hänen olisi tehnyt mieli kysyä joltakin: ”Mitä mä teen Mattin kanssa?”

Hän ei kuitenkaan voinut.

[Odo]

A/N: Taistelin tämän kanssa. Aluksi se venähti viiteensataan sanaan, sitten en saanut pudotettua neljästä sadasta, aloitin alusta. Sitten se tuntui liian erilaiselta muihin raapaleisiin ja liian fluffilta. Ja sitten jätin sen hautumaan ja olin varma, että deletoin. Mutta, tässä tämä nyt on, kun sain sen mahtumaan 350 sanaan ja vaikka onkin fluffinen. Uusi vuosi, uudet kujeet. Olkoon sitten vuoden viimeinen julkaisuni herttaista. Hyvää uutta vuotta!

IV

Shiro ei ollut osannut odottaa Mattia, kun tämä tuli hänen huoneeseensa ja istui vuoteelle Shiron viereen.

”Sinulla on pitänyt kiirettä”, Shiro naurahti. ”Olen iloinen, että olet palannut.”

”Minäkin. On ollut mahtavaa olla taas Pidgen kanssa, mutta nyt on sinun vuorosi”, Matt virnisti ja se pyyhki Shiron mielestä ne kaikki ikävät tunteet, jotka olivat vaivanneet häntä.

Matt siirtyi istumaan lähemmäs Shiroa ja alkoi puhumaan kaikesta, mitä he olivat suunnitelleet ja vähän muustakin. Shiro kuunteli ja hänestä tuntui kuin heidän välissään ei olisi ollut lainkaan vuosia. Matt oli kuten ennenkin, naurava ja elämänjanoinen.

Shiro kietoi kätensä Mattin ympärille ja toinen painoi päänsä vasten hänen rintaansa. Shiroon iski samaan aikaan muisto epätoivosta, kun Matt oli ollut kadoksissa ja onnellisuus siitä, että Matt oli nyt läsnä. Tuntui, kuin kaikki olisi ollut taas, kuten ennenkin. Vuodet olivat erottaneet heidät ja molemmille oli tapahtunut paljon. Shiro oli kantanut taakkaa harteillaan, ja Matt oli vaeltanut universumissa.

Ajattelematta mitään, Shiro suuteli Mattia. Pian hän kuitenkin ajatteli, että se oli liian pian ja etääntyi suudelmasta, mutta Matt veti hänet takaisin ja Shiro tunsi tutun virnistyksen vasten huuliaan.

”Sinulla taisi olla ikävä”, Matt nauroi ja nousi Shiron syliin kuin aika ei olisi koskaan erottanut heitä. Shiron kuullessa Keithin askeleet, jotka veivät taas Lancen huoneeseen, mies ei pystynyt pitämään itseään enää erossa Mattista, joka oli niin lähellä. Hän oli saanut takaisin sen, minkä pojat olivat vasta löytäneet.

Matt vastasi kosketuksiin ja antoi Shiron suudella ikäväänsä iholleen. Tutut virnistykset, kiusoittelu ja vihjailut Mattin huulilta olivat kuin suoraan menneestä. Shiron rintaa puristi kaipaus, eikä hän pidätellyt itseään kaataessaan Mattin alleen ja vetäessään paidan tämän pään yli.

Syvenevät suudelmat ja intohimo saivat kaipauksen tuomat haavat paranemaan ja pitkän yön jälkeen, Shiro saattoi nukahtaa ensimmäistä kertaa aikoihin levollisesti.

Aamulla hänen mieleensä kuitenkin nousi kysymys, oliko kaikki tapahtunut liian äkkiä – ja liian spontaanisti. Kysymys kuitenkin karkasi mielestä, kun Matt aloitti päivän kaksimielisellä vitsillä pikapanoista, ja Shiro vannoi, ettei Matt seuraavalla kerralla saisi kiusoiteltua sanallakaan nopeudesta.

Päivän odottava taakka tuntui kevyemmältä kuin aikoihin ja suukotettuaan ennen lähtöään Mattia, Shirosta tuntui, että he olisivat kulkeneet ajassa taaksepäin. Kaikki tuntui helpommalta, kun Matt oli taas läsnä ja hänen kanssaan.

[Avaruuspiraatti]

Aww, onpa ihana! Tai no siis, ei nuo kolme ensimmäistä välttämättä, mutta tämä viimoinen <3 Shiro parka joutuu kamppailemaan yksin kaipuunsa kanssa ja samaan aikaan kuitenkin pitämään tiimiä kasassa :/ Kauhean surku myös Lancen puolesta, kun tuo typerä Keith vain huitelee menemään Terän kanssa! Sydäntäsärkevää, kun Lance menee pyytämään neuvoa Shirolta, joka ei oikein osaa olla edes omien kurjien tuntemustensa kanssa.

Minä en kyllä yhtään valita, että viimeinen osa on silkkaa fluffia ^.^ Oli siinä tarpeeksi pientä melankolista alavirettä, ettei se ollut kuin suoraan toisesta raapalesarjasta! Minisarjahan tämä oli, mutta tuntui silti kuin olisin Shiron kanssa odottanut ikuisuuden, että hän pääsi taas Mattin iholle! Toivottavasti Keith ja Lancekin saa tässä versessä asiansa kuntoon :c

[Odo]

Avaruuspiraatti, kiitos kommentista. <3 Minusta tuntuu edelleen, että tämä viimeisin oli kokonaan eri taajuudella, kun nämä kaikki muut. Mut hyvä, jos se ei ihan niin pahasti siltä tuntunut. Olin jo aloittaessa suunnitellut, että Matt tulee Shiron huoneeseen ja käy tuota dialogia, mutta se ei sitten ihan sopinutkaan siihen, mistä tämä lähti... Mutta kiva, että sarja on kuitenkin maistunut ja eiköhän Keith ja Lance saanut hommat kuntoon. Sinne se Keith kuitenkin taas hiipi ja luuli, ettei kukaan huomaa. Jälkikäteen ajateltuna, olisin ehkä halunnut loppuun enemmän myös Keith/Lancea, mutta no. Ehkä ne saa oman ficcinsä sitten joskus!

[Beelsebutt]

Aw, tää tokavika kyllä särkee sydämen. Matt on hengissä, mutta edelleen Shiro joutuu odottaan, koska elämä. Ja taistelut. Ja sitten pitää vielä leikkiä iskää Lancelle, koska, no, totta kai Shiro haluaa auttaa, mutta onhan se vaan niin perkeleen vaikeaa :F kuka auttaisi Shiroa?

Mutta vöeeeeeeeeeeee kun sitten vikassa raapiksessa sydämeni sulaa ja ihqqq kun ne on nyt vihdoin yhdessä ja äwäwäwäwäwä <333 kaikki on kuin ennenkin eikä mikään oo ollut liian nopeeta vaan juuri sitä mitä pitikin! Ihanaa lukea tuommoisesta epävarmemmasta Shirosta

Varmasti Klanceki siellä välinsä paikkaili, parempihan se on nähdä ees joskus kuin ei ikinä! Ja jos joku saa Lancen turvan tukittua (kun se alkaa nillittää Keithin pitkästä poissaolosta) niin Keith! Veikkaan että siihen riittää se, että Keith ottaa paidan pois


Jei! Kivaa! Ihanaa että voltronoit <3 voltronoi lisää! >: )

[Odo]

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eihän tässä kommenttivastauksessa mennyt kuin alle vuosi (päivää vaille)! Mutta luin sen aikanaan ja ilahdun suuresti kommenteista ja niihin on kiva palata. Tänä vuonna aion palata vanhoihin kommentteihin, ilahtua ja hymyillä hömelösti, kuten tämänkin kohdalla. Bbuttis, sinua ei ole näkynyt aikoihin, mutta kiitän ja toivon, että sinulle kuuluu hyvää! Kivaa kuulla, että oot tykännyt!