Vuoden viimeinen viikko, S, raapaleita 3/7

[Saappaaton]

Nimi: Vuoden viimeinen viikko
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: S
Genre: Drama, fluffy, slice-of-life
Paritus: Hannaleena/Markus

A/N: No ei pitänyt, mutta spurtti imaisi minut mukaansa, joten tarjoillaan tällainen rapsusarja sitten vuoden viimeistä viikkoa fiilistelemään. Pari on sama kuin täällä (S) ja öm. Nämä ovat tällaisia juonettomia tunnelmapaloja höttöisestä arjesta.
Haasteita haasteita: Spurttiraapale (kierros 15) Vuosi raapalehtien VI ja Otiskoinnin iloja (ideaotsikko)


Vuoden viimeinen viikko

25.12.

Pastellinväriset villasukat vaimentavat Hannaleenan askelia tämän hiippaillessa pitkin asuntoa. Makuuhuoneen suljetun oven takana Markus nukkuu vielä jouluaaton stressin ja reissaamisen väsymystä pois.

Hannaleena sytyttää senkin päällä olevan kynttilän ja käy lataamassa kahvinkeittimen. Hän käynnistää Netflixin, ja pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan, kuuluuko makuuhuoneen puolelta heräämisen ääniä. Kuunneltuaan hiljaisuutta hetken Hannaleena istahtaa sohvannurkkaan ja kääriytyy vilttiin.

Gossip Girl on ehtinyt pyöriä puolentoista jakson verran, kun Markus ilmestyy makuuhuoneesta hiukset pörrössä. Hannaleena painaa pausea ja nousee viltteineen päivineen sohvalta vain kävelläkseen suoraan toisen syliin.

”Huomenta”, hän hymisee pehmeästi ja suukottaa Markuksen leukaa.

”Hyvää huomenta.” Markus kietoo kätensä Hannaleenan ympärille ja rutistaa tämän aivan lähelle.

[Parris]

No voi hellanlettas nyt, onpas tämä SÖPÖÄ. Kaksi aikuista ihmistä hämmentävän rauhallisessa lomakuplassaan, paljon kivoja pikku yksityiskohtia pastellinvärisistä villasukista ja puoleentoista GG-jaksoon, ja pusuja ja haleja <33 Kiva että palailet näiden pariin, kiva että teemoitat tämän nyt spurttirapsun mukaisesti vuoden vikaan viikkoon ja kiva ylipäätään että on tämmöinen. Kiits!

[Neiti Syksy]

Vuoden viimeinen viikko ja arvaa, kuka on niin onnellinen, että meinaa hyppiä seinille? Oikea arvaus! Minä! Koska oi pojat! Minun lempiparitukseni ikinä ja kunnon fluffykuorrutteella jaja... Tämä viikko alkoi oikein mahtavasti, kiitos kysymästä. <3

Minä olen niin iloinen ja onnellinen ja haluan vain, että olisi huominen ja tämä jatkuisi! Myönnän olleeni hirvittävän surullinen, kun tämä edellinen sarja näistä loppui (ja tiedän, että kirjoitit epiloginkin mutta ehkä sitten, kun en ole enää niin harmistunut, voin kommentoida sitä. u_u) ja oikein itkinkin ja oi vitsit tätä nyt tuli ihanasti lisää! Markus on ihana ja Hannaleena on ihana ja Gossip Girlin katsominen aika söpöä ja se, että ei halua herättää toista. En osaa edes kommentoida mitään järkevää, koska juuri tämä fluffyhattara pelasti huonon päiväni.

Kiitos. <3

- Syksy

[Saappaaton]

Ronen, voi pus höntti. <3 Kiitos kommentista, ota lisää höpsöjä aikuisia onnellisessa kuplassa!

Syksy, varoituksen sanana, tämäkin tulee loppumaan aika nopeasti. ;o Kiitos sinullekin siitä, että eksyit tänne(kin) kommentoimaan. <3


26.12.

Tapaninpäivänä Hannaleena tekee pitsaa. Se on perinne, jonka hänen vanhempansa ovat aloittaneet, kun Hannaleena on ollut kahdentoista, ja yksi niistä harvoista, jotka Hannaleena on tuonut omaan parisuhteeseensa. Välillä on parempi vain luoda omat perinteet.

Mummin tekemässä kukallisessa esiliinassa on valkoisia kämmenenkuvia ja jauhot ovat osittain varisseet lattialle asti Hannaleenan vaivatessa pitsataikinaa Ikean halvassa muovikulhossa. Jätettyään taikinan kohoamaan hän löytää jauhotahran vielä kyynärpäästäänkin.

Taikinasta tulee kaksi epämääräistä kolmionkaltaista pohjaa, jotka mahtuvat sulassa sovussa samalle uunipellille. Markus kiusaa, että pitsaa riittäisi varmaan naapureillekin, ja kaappaa silmiään pyörittelevän Hannaleenan syliinsä hetkeksi ennen kuin malttaa jatkaa oman pohjansa täyttämistä.

”Sulla on muuten jauhoja nenänpäässä.”

[Saappaaton]

Mulle yritettiin vihjailla, että tämän voisi kirjoittaa joskus loppuunkin, niin yritetään nyt sitten. Välillä vähän dialogihassuttelua!


27.12.

“Meillä on kolmenlaista suklaata”, Markus toteaa tarkastellessaan heidän herkkuvarastojaan. “Ja punaviiniä.”

“Voitaisiin avata viinipullo. Ja siellä on vielä sitä valkohomejuustoa ja suolakeksejä, oi, ne menee hyvin viinin kanssa.”

“Ja toisella meistä on päävamma, koska homejuusto kuulostaa muka hyvältä.”

Hannaleena nyrpistää nenäänsä voimatta kuitenkaan hymylleen mitään.

“Enemmän herkkuja mulle.”

“Sä haluat syödä homehtumaan päästettyä maitotuotetta, mutta jos mä päästän leivän homehtumaan, sitä sä et enää suostu syömään.”

“Koska on täysin sama syödä turvalliseksi todettua homelajia, joka parantaa ruoan makua tai syödä jotain satunnaista sienikasvustoa, joka on löytänyt tiensä meidän leipäpussiin.”

“No siis, pidettiinhän tupakkaakin aikoinaan terveellisenä.”

“Homejuusto on ajalta ennen Kristusta!”