Kirjoittaja Aihe: Gotham: Papaijansiemeniä verilammikossa | K-11, Jason (The Ogre)  (Luettu 1749 kertaa)

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 233
Nimi: Papaijansiemeniä verilammikossa
Kirjoittaja: Ronen
Ikäraja: K-11
Fandom: Gotham
Genre: verinen draama
Hahmot: Jason (The Ogre)
Vastuuvapaus: En omista, en tienaa.
Haasteet: Hedelmähaaste (papaija), Ficlet300 sanalla 254. Veri

A/N: Julkaistu alun perin Finin joulukalenterissa 2017. Ja erikseen julkaisu tapahtuu haasteiden takia. :>




Jason iski veitsen papaijan heleänvihreästä kuoresta läpi. Näppärillä liikkeillä hän pyöräytti hedelmän avoimeksi, paljasti sen oranssin hedelmälihan ja syvänmustat siemenet. Veitsen kärki sukelsi siementen sekaan ja näppäili niitä papaijan sisältä lattialle. Ne tipahtelivat verilammikkoon, ja Jason huokaisi syvään.

”Voi saatanan saatana mikä sotku. Miksi, oi miksi teidän pitää olla niin kauniita, mutta jättää jälkeenne… tällaista? Ettekö te sellaista armoa voi minulle suoda rakkauteni vuoksi?”

Hänen jalkojensa juurella lepäsi kuollut vaalea nainen, jonka rinnassa törrötti verinen veitsi. Jason pyöritti päätään, tuhahti ja jatkoi hedelmän pilkkomista. Pian lautasella oli siisti kasa papaijaviipaleita. Jason pyyhkäisi suupieltään, virnisti toispuolisen kylmästi ja asteli varovasti ulos huoneesta. Olohuoneen puolella valkoisella ja hopealla koristeltu joulukuusi seisoi nurkassa, ja Jason siirtyi ikkunaseinän suurien lasipaneelien ääreen katsomaan lumisadetta ja syömään papaijaa. Hedelmän maku oli vaimea, kuin meloni mutta vähemmän voimakas.

”Gotham City… mikä teissä on vialla?”

Lumisade jatkui yhä, kun Jason siirtyi keittiön saarekkeelle piirtämään karkeaa kuvaa haljenneesta sydämestä.

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 643
Minnehän mä oon sit kommentoinut tätä aiemmin vai sekoilenko nyt oikein urakalla (eipä ois ihme), koska mulla on niin vahva muistikuva, että kyllä tätä kommasin! No, hyvä vaan jos se kommentti on vain omassa päässäni, eipähän tuu tuplia minnekään \o/

Mä nyt jotenkin fiksaannuin näihin papaijansiemeniin siellä....veri... lammikossa. Verilammikossa. Se oli verta. Kyllä. Jotenkin puhuttaessa papaijasta ensi kerran irkin ihmeellisissä syövereissä sain päähäni, että niitä syljeskeltäisiin. Mutta tykkään suoraan sanottuna enemmän tästä veitsellä neppaamisesta! Edelleenkään ei pienintäkään haisua, paitsi arkkityypin kannalta, että kuka/keitä nämä hahmot ovat, mutta ei se juurikaan lukemista ja siitä nauttimista haittaa. Tykkään tästä skenaariosta, kuinka tappaminen on niin arkipäiväistä, mutta kuitenkin samalla kiksauttavaa, koska sitä pitää joka tapauksessa tehdä, oli siivoaminen miten ärsyttävää tahansa. Niin ja samaan syssyyn ihkuttelen papaijan mausta nauttimista, sen maun kylmäpäistä analysointia ja vertailua meloniin. Sellaista, mm, sanat! Sana sana sana sana! Kysyisin sulta, mitä tarkoitan, mut tää kommentit on sulle niin vaikeaa :F

oooOOOooOOOoooOOOoooOOOoooOOOoooOOOoooOOOoooOOOooOOOOoooOOOooooOOOOooo

Mä tiäks lähdin pyörittämään päässäni skenaariota, että "mitäs valitat, palkkaa siivooja, selvästi sulla on massia!" ja sit mietin, että se siivoojahan pitäisi sitten "poistaa" sen jälkeen, ettei se paljastaisi näkemäänsä. Ja taas olisi sotkua. Ja taas pitäisi palkata siivooja. Näetkö tän kierteen? En päässyt ajatuksesta kuitenkaan yli, ja nyt huomaan miettiväni, että moneskohan siivooja tämä vaalea nainen oli x)


Tää ficletti jäi päähän! Ja pisti miettimään! En tiedä miten tämän anteeksi antaa voin x)


Mut kiitos kokemuksesta <3
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain