Ikäraja: S
Genre: fluffy, slash
Paritus: Harry/Draco
Vastuunvapaus: Hahmojen luomisesta kiitos kuuluu Rowlingille
A/N: Secret santailun merkeissä toivotan tällä pienellä ficillä erittäin hyvää joulua
Melodielle! ♥
Toivottavasti teksti on mieleesi
Ensimmäinen kerta kun Harry/Dracoa kirjoitan, mutta tämä teksti yllätti ja lähestulkoon kirjoitti itse itsensä.
Epäonnistunut jälkiruokayritys - vai oliko sittenkään?
Hän avasi heidän asuntonsa oven ja astui sisään. Ensimmäinen asia, jonka Harryn aistit toivat hänen tajuntaansa oli se, että jokin kärysi. Haju sai hänet rypistämään otsaansa ja hieraisemaan ohimoa, jossa tykytti jo valmiiksi.
Harrylla oli ollut pitkä päivä ministeriössä ja nuori mies olisi halunnut vain lojua lopun päivää sohvalla. Olihan hän oikeutettu siihen nyt kun hänen lyhyt, mutta tarpeellinen, joululomansa oli vihdoin alkanut. Seuraava päivä olisi joulupäivä ja Draco ja hän olivat luvanneet lähteä viettämään joulua Malfoyden kartanoon. (Kaikki olivat yllättyneet Narcissan ja Luciuksen kutsusta.) Teddynkin luona pitäisi käydä pyhien aikana. Pojasta oli tullut jo iso, hän lähtisi Tylypahkaan seuraavana syksynä.
Harry astui keittiöön, josta palaneen haju tuli. Uunin edessä hääri Draco Malfoy, platinanvaaleat hiukset sekaisin. Hän oli ripustanut ylleen naurettavan näköisen esiliinan, joka toi Harryn mieleen ne jästien pakolliset – ja usein rumat – joulujumpperit porokuvioineen. Parhaillaan Draco sekoitti kauhalla kattilaa, joka oli kärähtäneen hajun lähde. Harry kuuli, kuinka toinen päästi litanian kirosanoja suupielestään. Hän nojasi seinään ja antoi toisen suupielensä kohota hymyyn. Vaivihkaa hänen onnistui heilauttaa taikasauvaansa ja avata keittiön ikkunan, jotta haju huoneistosta hälvenisi nopeammin.
Draco havaitsi silmänurkastaan liikettä ja käänsi katseensa ovensuuhun.
”Ai, Harry, sinä tulit jo.”
”Mhm”, Harry hymisi. Nuoren miehen silmäkulmaan ilmestyi pilke. ”Mitä sinä oikein teet?”
Draco vilkaisi miestään ja sitten kattilaa. ”Öh, minä yritin tehdä meille jälkiruokaa, mutta tuota… taisin polttaa maidon pohjaan – Pääruoasta tuli kuitenkin syötävää.”
Harry naurahti ja kiri kiinni heidän välissään olevan matkan. Toinen käsi löysi tottuneesti pienen notkon Dracon selässä ja veti tämän lähemmäs. Harry painoi huulensa tämän huulille pikaiseen suukkoon. Sitten hän tuli vilkaisseeksi kattilaa – ja nauroi.
”Voi Draco -”
Draco pisti kätensä puuskaan ja kurtisti kulmiaan. ”Mitä?”
Harry sammutti lieden ja siirsi kattilan toiselle levylle koko ajan virnuillen. Dracoa hänen käytöksensä alkoi jo hieman ärsyttää.
”Rakas, käytitkö sinä tähän maitoa?”
”… Totta kai minä käyt-” Dracon katse osui pöytätasolle jääneeseen purkkiin, ”voi ei.” Draco painoi kasvonsa Harryn olkapäätä vasten. ”Se olikin piimää.”
”Niin, mutta minusta tuntuu, että keitit tätä liian kauan ja liian suurella lämmöllä.” Harry poimi kauhan ja tökkäsi ’suklaakiisseliä’ sillä. Hän yritti olla näyttämättä epäilyksen irvistystään.
”Minä kun olin ajatellut yllättää sinut”, Draco mutisi. Harry kääntyi ympäri ja kietoi kätensä Dracon ympärille.
”Johan minä yllätyin.”
Draco kohotti toista kulmaansa. ”Millä tavalla, Potter.”
Harry ei välittänyt piikikkäästä sävystä, jolla toinen sanoi hänen nimensä vaan oli kuin tämä ei olisi sanonutkaan mitään.
”Sinä olet keittiössä, ylläsi tämä todella kaunis essu”, Harry sormeili essun olkainta, ”teit ruokaa jästitapaan. Usko pois, olen yllättynyt.”
Draco pyöräytti silmiään, mutta hymyili kuitenkin. Hän nosti kätensä kummallekin puolelle Harryn kasvoja ja veti tämän suudelmaan, joka ei tuntunut loppuvan.
Lopulta he irtaantuivat toisistaan. Draco irrotti esiliinansa ja heitti sen tuolinkarmille. Harry poistui kamarin puolelle vaihtamaan vaatteensa mukavempiin – ilokseen, hän huomasi pääkipunsa hiipuneen.
Palattuaan keittiöön hän virnisti Dracolle.
”Puhuitko jotakin pääruoasta?”
Draco naurahti ja nosti padan uunista. ”Taidan sittenkin tietää, mitä on jälkiruoaksi.”
Harry hymähti myöntävästi ja kattoi pöydän.
”Draco.”
”Niin?”
”Hyvää joulua.”
Draco sipaisi miehensä hiuspehkoa. ”Hyvää joulua… kulta.”
Hyvää joulua!
