Nimi: Syysilta riemukas
Kirjoittaja: tirsu
Genre: Slice of life, femme & one-shot
Henkilöt: Janni, Maikki, Asta, Tinja, Nita, Silva ja Ilmatar
Ikäraja: K-11
Summary: Se ei ollut täysin helppoa, se vaati rohkeutta, mutta hän ei aikonut jäädä toiseksi MaikilleVaroitus: Nakuilua, alkoholia ja maininta insestistä
Disclaimer: Hahmot ovat ylivilkkaan mielikuvitukseni tuotetta kera kaiken muun. Idea tyttöjen iltaan lähti
Violetun toiveesta.
A/N: Eli tosiaan, kuten tuossa ylempänä sanoin, tämä on kirjoitettu
Violetun toiveeseen perustuen. Toivottavasti pidät!
Mulla oli vähän ongelmia saada tää aluilleen. Kolmisen tai nelisen kertaa tuli aloitettua alusta, ennen kuin olin tyytyväinen siihen mitä oli kirjoittanut. Alun takkuilun jälkeen loppu sujui hyvin!
Tästä tuli aika dialogipainotteinen vaikka kuinka yritin lisätä kuvailuakin mukaan.
Niin ja, tuo
Violetun toivehan oli Potter-haasteen puolelta, mutta tarkoituksellisesti tämä on nyt ei-Potteria ja originaali.
Syysilta riemukas>> No vittu kai nyt, kun se pesi tukkansa!
>>Janni vilkaisi televisiota, jolle Ilmatar huusi ärsyyntyneenä. Hän ehti juuri näkemään vilauksen hiusten kuntoa kohottavasta mainoksesta ennen kuin se vaihtui toiseen. Hän puristi huulensa tiukasti yhteen, jottei nauraisi. Ilmatar suhtautui toisinaan mainoksiin turhan kiihkeästi.
>> Kuka pesi tukkansa?
>> kuului keittiöstä, jossa Maikki valmisti salaattia.
>> Nainen mainoksessa
>>, Janni huikkasi.
>> Ai
se mainos
>>, Maikki huusi takaisin – Ilmatar oli näemmä tehnyt tunteensa
Priorin Extra -mainosta kohtaan selväksi tällekin.
Silva tuli olohuoneeseen puista tarjotinta kantaen. Tarjottimella oli viisi mukia, keksi lautanen ja kermakko. Ja toivon mukaan myös sokeria.
Ovikello soi ennen kuin Janni ehti saada kahvimukin käteensä. Hän vilkaisi noustessaan kukkasen muotoista kelloa, joka osoitti yli viittä. Tulija olisi Tinja, sillä hän oli ainoa joka puuttui joukosta. Jostain syystä tämä oli myöhässä. Nainen oli lähettänyt hätäisen viestin, jossa kertoi luultavasti myöhästyvänsä, mutta syytä tämä ei ollut maininnut.
>> Anteeksi!
>> Tinja huudahti heti, kun Janni sai avattua oven.
>> Anteeksi että olen myöhässä, mutta äidillä tuli töissä viivytys, joten minun oli pakko odottaa häntä ja…
>>>> Rauhoitu. Ei ole mitään syytä pahoitella. Totta kai odotit äitiäsi; et kai sinä nyt lapsiasi olisi voinut yksin jättää
>>, Janni sanoi.
Tinja hymyili lammasmaisesti ja halasi ystäväänsä ennen kuin astui sisemmälle mökkiin. Janni otti ystävänsä takin ripustaakseen sen tämän puolesta naulakkoon. Tinja kävi viemässä reppunsa yhteen vierashuoneista, jonka jälkeen he yhdessä suuntasivat olohuoneen puolelle.
Maikkikin oli siirtynyt olohuoneeseen saatuaan salaatin valmiiksi. Tämä istui jalat sohvalla ja piteli autuaan näköisenä kahvikuppia käsissään. Silvakin oli käynyt istumaan.
Sohvapöydällä odotti kaksi kahvimukia, Silva oli käynyt hakemassa yhden lisää Tinjan saavuttua. Janni meni pöydän luokse, jossa mukit seisoivat keksilautasen ja melkein tyhjän kermakon vieressä. Sokeria ei kuitenkaan näkynyt missään, mikä sai hänet mutristamaan huuliaan. Hänen täytyisi siis käydä hakemassa sokeria itse keittiöstä.
>> Sokerisi ovat jo mukissasi – kaksi makusi mukaan
>>, Silva ilmoitti, kun Janni kääntyi mennäkseen keittiöön.
>> Kermakkoa lähempänä on sinun mukisi, toinen on Tinjan.
>>>> Ah, ihanaa. Kiitos
>>, Janni sanoi ja otti toisen mukeista.
>> Ei kestä kiittää, sitä varten ystävät ovat
>>, Silva hymyili.
>> Mikä se sellainen ystävä olisikaan, joka ei huolehtisi toisen kahvin sokerista
>>, Maikki lausui vakavana.
>> Mauton
>>, Ilmatar vastasi saaden muut nauramaan.
Nita nousi keinusta.
>> Minä menen lämmittämään saunan.
>>>> Minä tulen seuraksesi!
>> Asta ilmoitti pompahtaen nojatuolista pystyyn.
Asta laski kahvimukinsa pöydälle, mutta Nita otti omansa mukaan kun kaksikko poistui olohuoneesta. Jannin vieressä pallilla istunut Tinja pyyhälsi valloittamaan keinutuolin itselleen.
>> Aikooko joku mennä uimaan?
>> Ilmatar kysyi.
>> Vesi on aika kylmää, joten tuskin
>>, Silva pohti.
>> Saunan jälkeen se voisi tehdä mukavaa
>>, Maikki huomautti.
>> Ja pääseehän sitä heti saunaan takaisin lämmittelemään
>>, Janni totesi ottaessaan toisen keksin itselleen.
>> Olette oikeassa, mutta minä olen kyllä sellainen vilukissa, että hui!
>> Silva sanoi nousten pystyyn.
Tämä meni hakemaan pallin, jolla Tinja oli hetki sitten istunut, ja kantoi sen sitten nojatuolin luo. Vaaleapää laski pallin alas, istui nojatuolille ja nosti jalkansa pallille.
>> Muistanko oikein, jos väitän että kylmä vesi tekee verenkierrolle hyvää?
>> Janni kysyi.
>> Avantouinnin sanotaan olevan terveydelle hyvää, joten kyllä
>>, Ilmatar sanoi.
>> Mutta emme mene avantoon
>>, Maikki virnisti.
>> No kylmää se vesi on, oli se avanto tai ei
>>, Ilmatar tuhahti.
>> Onhan sillä haittansakin
>>, Silva huomautti.
>> Tietysti. Eiköhän aika lailla kaikella ole hyvät että huonot puolensa
>>, Maikki sanoi.
>> Se on totta
>>, Janni nyökkäsi.
>> Haluaako joku lisää kahvia?
>>Ainoastaan Maikki halusi lisää kahvia, mutta varmuudeksi Janni keitti hieman enemmän kuin yhdelle olisi tarpeen. Eihän sitä tiennyt, jos vaikka Nita tai Asta takaisin tultuaan haluaisivat vielä kupposet juodakseen. Varsinkin kun ulkona tuiversi kylmäävästi, niin lämmin juoma tekisi terää.
Janni vilkaisi ikkunasta ulos. Värikkäät lehdet tanssahtelivat pyörien tuulen mukana. Sitä oli jotenkin lumoavaa katsella, hän voisi hyvin unohtua seisomaan toviksi jos toiseksi siihen ikkunan eteen tuijottamaan. Mikähän jossain niin yksinkertaisessa ja luonnollisessa asiassa oli lumoavaa? Varmaankin värit sekä lehtien liikerata niiden leijuessa maahan.
Kahvin poristua Janni kävi kaatamassa kahvia Maikille, joka kinasteli Silvan kanssa. Hän jäi hetkeksi kuuntelemaan kaksikon argumentteja toisilleen siitä pitäisikö kirkollisveroista luopua. Aihe oli sinänsä mielenkiintoinen, koska kumpikaan kaksikosta ei kuulunut kirkkoon tai mihinkään uskoon. Maikki (luopumisen kannalla) oli ollut ateisti lapsuudestaan asti ja Silva (puolestapuhuja) oli lakannut uskomasta jumaliin sen jälkeen mitä hänen siskolleen oli käynyt.
Janni ehti takaisin keittiöön, kun Nita ja Asta tulivat sisälle.
>> Haluaako jompikumpi teistä toisen kupillisen?
>>>> Kiitos kyllä
>>, Nita sanoi ojentaen mukiaan.
>> Minä passaan
>>, Asta kieltäytyi ennen kuin marssi olohuoneeseen.
>> Joku kymmenisen minuuttia, sitten sauna on lämmin
>>, Nita kertoi.
>> Kiitos kun kävit lämmittämässä sen
>>, Janni sanoi sammuttaessaan kahvinkeittimen.
Nita pudisti päätään.
>> Ei kiittämistä. Puita on sitten tarpeeksi, joten teidän ei tarvitse käydä hakemassa niitä lisää, jos tulee tarve.
>>>> Hyvä
>>, Janni sanoi.
He menivät peräkanaan olohuoneeseen, jossa Asta oli ottanut osaa myös kirkollisverosta kinasteluun. Maikki pärjäsi kinassa oikein hyvin kahden asiaa puoltavan kanssa. Janni kuunteli kolmikkoa jonkin aikaa ennen kuin syventyi keskusteluun Tinjan kanssa.
Tinja kertoi pikkuistensa kuulumisia ja kuinka hektistä elämä näiden kanssa oli. Aikakin kului tästä entistä nopeammin, kun piti pysyä pikkuisten perässä.
>> Voisin sanoa, että kyllä se siitä helpottaa, kun he vanhenevat, mutta silloin valehtelisin
>>, Janni totesi.
>> Kiitos paljon sanoistasi, nyt pelkään teini-ikää entistä enemmän!
>> Tinja huudahti.
>> Toivottavasti heistä ei tule kauhean rasavillejä. En pärjäisi, jos heistä jompikumpi tulisi olemaan kuin Linnea.
>>>> Linnea?
>> Silva puuttui puheeseen.
>> Muistan kuinka ihailin häntä nuorempana. Hän oli niin räväkkä ja villi. Halusin olla samanlainen kuin hän.
>>>> Onneksi et ollut
>>, Tinja lausui ääni täynnä kiitollisuutta.
>> Minun oli niin kiire opiskella, etten kerinnyt olemaan
>>, Silva nauroi.
>> Huomattavasti parempi niin. Linnea melkein reputti kahdeksannen luokan, kun hän lintsasi niin paljon
>>, Tinja totesi.
>> Mitä hänelle kuuluu nykyään?
>> Janni kysyi.
>> Ihan hyvää. Tapasimme viime viikolla, kun hän oli käymässä kotikulmilla. Hänen yrityksensä kukoistaa oikein hyvin. Suunnitelmissa on kuulemma laajentaa pikku hiljaa muillekin alueille
>>, Tinja kertoi ylpeänä.
>> Niinkö? Sehän on upeaa!
>> Janni iloitsi.
>> Todellakin on. Aikooko hän laajentaa tännekin vai oliko hän muuten vain käymässä täällä?
>> Silva uteli.
>> Muuten vain
>>, Tinja vastasi.
>> Voi harmi. Olisi niin hienoa, jos yksi hänen toimipisteistään tulisi tänne. Ei tarvitsisi aina netistä tilailla
>>, Silvaa harmitti silminnähden.
Tinja taputti ystävänsä käsivartta.
>> Älä huoli. Minä uskon, että jonain päivänä
Vanamo rantautuu tänne meillekin.
>>>> Se olisi mukavaa
>>, Janni totesi vilkaisten kelloa.
>> Hei, sauna alkaa olla lämmin. Voimme kerätä kimpsumme ja kampsumme ja suunnata nauttimaan löylyistä.
>>Kaikki muut paitsi Nita nousivat ylös mennäkseen hakemaan saunatarvikkeensa. Nita nousi vain sen verran paikaltaan, jotta sai haettu kaukosäätimen ja linnoittautui sitten sohvalle istumaan.
>> Pitäkää hauskaa!
>> tämä huusi muiden perään.
Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Janni istahti Silvan viereen lauteille. Hän oli hieronut vartaloonsa saunahunajaa ennen saunan puolelle tuloa. Hän ei ollut kuitenkaan viimeinen, Ilmatar oli yhä pukuhuoneessa.
Maikki heitti vettä kiukaille, joka sihahti komeasti. Kuumuus tuntui viileää ihoa vasten taivaalliselta. Lämpö tunkeutui kehoon ja rentoutti jokaisen lihaksen hiljalleen.
Saunassa tuoksui tervalle, sillä joku oli sekoittanut löylyveden joukkoon saunatuoksua. Sen tuoksu oli vahva ja se tunkeutui nenään. Janni tykkäsi sen tuoksusta, mutta hän tiesi, ettei se ollut kaikkien mieleen. Siksi hän toivoikin, että se kuka saunatuoksua löylyveteen oli lisännyt, oli kysynyt, että se sopi kaikille sillä hetkellä saunassa olleilta. Ja oli toivottavaa, että tuoksu ei vaivaisi Ilmatarta. Kukaan löylyn puolella olevista ei ainakaan valittanut ääneen, joten nämä vaikuttivat olevan sinut asian kanssa.
Janni otti selkänsä takaa saunatyynyn, jossa oli Muumipeikon kuva, ja asetti sen niskansa taakse. Sillä kertaa hänen täytyi olla ilman saunapipoa, sillä se keikkui Silvan päässä. Asta oli tuonut oman saunapiponsa mukanaan ja tämä keskusteli Silvan kanssa niiden hyödystä saunassa että paljussa. Janni ei kuullut ihan kaikkea, sillä Maikki ja Tinja olivat alkaneet laulaa.
Saunan ovi aukeni ja Ilmatar tuli peremmälle. Tämä ei sulkenut ovea vaan otti padasta kauhallisen vettä ja kaatoi sen ämpäriin. Sen jälkeen Ilmatar käväisi kauhan kanssa pukuhuoneen puolella. Tultuaan takaisin saunan puolelle, tämä sulki oven ennen kuin kaatoi jälleen kauhallisen vettä ämpäriin.
Janni katsoi hieman järkyttyneenä, kun tämä ei kokeillut veden lämpötilaa kädellään vaan nosti ämpärin ja käänsi sen ylösalaisin päänsä yläpuolella. Näyttävästi vesi oli sopivan lämpöistä, sillä tuskan huutoja ei kuulunut.
>> Ah! Se teki gutaa
>>, Ilmatar sanoi laskien ämpärin takaisin keskimmäiselle lauteelle.
>> Vastahan sinä tulit saunaan
>>, Maikki huomautti.
>> Silti se teki gutaa
>>, Ilmatar totesi.
>> Harmi ettei Nita tullut
>>, Asta totesi hivenen yllättäen.
>> Niin on
>>, Janni myönsi,
>> mutta hän ei ole vielä sinut itsensä kanssa.
>>>> Toivottavasti jonain päivänä hän istuu täällä seuranamme
>>, Silva lausui.
>> Eiköhän. Olenhan minäkin tässä nyt
>>, Ilmatar sanoi keikutellen kehoaan estoitta.
Ilmattarella oli ollut aikoinaan ongelma kehonsa suhteen kuten Nitalla nyt – tosin eri syystä. Ilmatar oli tukeva ja tällä oli mennyt aikansa hyväksyä kokonsa. Tämä oli puhunut hyvin avoimesti siitä, kuinka paljon inhosi vartaloaan ja kaikkea sitä ylimääräistä painoa sekä miten vaikea siitä oli päästä eroon vaikka kuinka yritti.
Sitten Ilmatar oli aloittanut opistolla kurssin nimeltä ”Näin opit rakastamaan itseäsi” ja se oli ilmiselvästi toiminut. Ilmatar oli pikku hiljaa ruvennut pitämään kehostaan. Oli hienoa nähdä rakas ystävä niin ylpeänä omasta vartalostaan. Se kun tuskin oli kenellekään niin helppoa. Aivan varmasti jokainen löysi itsestään jonkin piirteen, josta ei pidä.
Janni toivoi kovasti, että sama olisi edessä jonain päivänä Nitallakin. Sillä itsensä rakastaminen olo tunne, jonka jokaisen pitäisi saada kokea.
>> Niin, ehkä sitten kun viimeinen leikkaus on ohitse
>>, Tinja sanoi toiveikkaasti.
>> Se voi olla, mutta epäilen että siihen tarvitaan vielä muutakin
>>, Maikki ilmaisi mielipiteensä.
Janni kurtisti kulmiaan.
>> Saatat olla oikeassa.
>>>> No, emmeköhän me saa sen selville, sitten kun sen aika tulee
>>, Ilmatar kipusi istumaan Jannin vierelle.
Kaikki muut nyökkäsivät yhteisestä ymmärryksestä, jonka jälkeen he jättivät asiasta puimisen siihen. Maikki heitti vettä jälleen kiukaalle keskustelun lipuessa saippuasarjan juonen puimiseen. He laskivat raskauden kulumista ja sitä voisiko isäksi väitetty hahmo oikeasti olla lapsen isä. Todisteiden valossa – ja ihan järjenkäytön mukaan – isä oli varmasti joku muu.
>> Ja sehän oli silloin muualla, joten miten se muka voisi olla isä?
>> Tinja muistutti.
>> Näissä sarjoissa ollaan monesti yhtä aikaa monessa paikkaa samaan aikaan
>>, Silva nauroi.
>> Eilisessäkin jaksossa se uusi hahmo, se punapää, oli kahvilassa, mutta sitten seuraavaksi se oli jo talleilla vakoilemassa Dania. Naurettavaa!
>>>> Siitä tulikin mieleeni, mitä ajatuksia teillä on siitä uudesta hahmosta? Aikeista, ynnä muusta?
>> Ilmatar kysyi.
>> Se tuotiin ilmiselvästi mukaan kuvioihin sekoittamaan Danin ja Susun suhdetta
>>, Tinja sanoi.
>> Niillä kahdella on yhteinen menneisyys
>>, Maikki kertoi oman mielipiteensä.
>> Veikkaan jotain synkkää, ehkä kiusaamista tai huumehöyryistä elämää.
>>Ilmatar pudisti päätänsä.
>> Minä uskon, ettei kyseessä ole mitään synkkää. Joku sukulaissuhde heidän välillänsä on.
>>>> Hei! Muistan lukeneeni jostain, että sarjaan olisi tulossa mukaan jotain kiellettyjä aiheita. Suuri tabu tai jotain sellaista se oli. Luuletteko, että se voisi olla insestiä?
>> Asta kysyi.
>> Toivottavasti ei
>>, Janni irvisti.
>> Sitä paitsi viimeksi oli se juonikuvio, jossa Sonja ja Markus eivät tienneet olevansa sisarpuolia ennen kuin hääpäivänään! Se oli järkyttävää!
>>>> Totta, mutta pakko antaa sarjalle pisteitä siitä, että he pitivät sen katsojilta salassa. Se vasta oli yllätys, jota en osannut odottaa
>>, Maikki totesi.
>> Siinä olet oikeassa, myönnän sen
>>, Janni nyökytti päätään.
>> Se sai suuret otsikot iltapäivän lehdissä.
>>>> Näin jälkeenpäin olen koettanut miettiä, että oliko siitä jotain vinkkejä, jotka jäivät vain suurimmalta osalta huomaamatta?
>> Silva pohti.
>> Sama homma täällä
>>, Asta sanoi.
>> Minä en ole jaksanut vaivaa päätäni sillä
>>, Maikki ilmoitti,
>> mutta en laita pahakseni, jos joku haluaa kertoa huomiostaan minulle ja näyttää löytämiään vihjeitä. Se on oikein hauskaa hupia.
>>>> Laitetaan korvan taakse! Mutta nyt, tehkää tilaa, minä haluan vilvoittelemaan
>>, Asta pyysi.
>> Minä tulen kanssa
>>, Tinja huudahti.
Janni nousi pystyyn myös.
>> Saatte minusta seuraa.
>>>> Aikooko joku pulahtaa järveen?
>> Maikki uteli.
>> Hui, en!
>> Silva kauhistui.
>> Minä voisin kokeilla
>>, Janni lupautui.
>> Sitten minäkin tulen vilvoittelemaan
>>, Maikki sanoi ja ojensi löylykauhan Ilmattarelle.
>> Aivan, jättäkää minut vain yksin saunomaan!
>> Ilmatar nauroi.
Silva kietoi kylpytakin päällensä Astan pohtiessa uskaltaisiko hänkin pulahtaa järveen toisten seurana. Maikki otti hörpyn vesipullostaan ja Janni teki samoin. Kylmä vesi tuntui oikein mainiolta saunomisen jälkeen. Vielä parempaa se olisi, jos mukana olisi jäitä.
>> Olkaa varovaisia, älkää juosko, jotta ette liukastu lehtiin ja satuta itseänne
>>, Tinja muistutti.
>> Kyllä, oi oma fysioterapeuttimme
>>, Maikki lupasi kunniaa tehden.
Ulkona oli hiton kylmää, varsinkin kun he astuivat aika lailla juuri ulos saunasta. Maa paljaiden jalkojen alla sai Jannin tuntemaan halua juosta tai edes hölkätä järvelle, mutta Tinjaa totellen hän ei tehnyt niin. He eivät kukaan kävelleet normaalia vauhtia vaan enemminkin pikavauhtia.
Silva jäi seisomaan rannalle Jannin, Tinjan ja Astan kahlatessa veteen. Maikki meni laiturille ja käveli sen päähään. Hetkeäkään empimättä tämä hyppäsi hyytävän kylmään veteen. Tullessaan pinnalle Maikki kirkaisi, mutta jäi kuitenkin uimaan ympyrää.
Päästyään tarpeeksi syvälle Janni veti syvään henkeä ja pulahti veden alle. Se ei ollut täysin helppoa, se vaati rohkeutta, mutta hän ei aikonut jäädä toiseksi Maikille. Vesi oli ihan helvetin kylmää ja päästyään pinnalle hänen hampaansa löivät yhtä.
Asta teki tiensä takaisin rannalle kiroillen ja käsivarsiaan hieroskellen. Janni ei ollut varma siitä, oliko tämä kastautunut. Hänen vieressään Tinja pulpahti pintaan henkeään haukkoen.
>> Hyi vittu kuinka kylmää
>>, tämä sanoi ääni täristen.
>> Täytyy olla hullu tätä harrastaakseen!
>>Janni naurahti ystävänsä sanoille.
>> Saatat olla oikeassa.
>>>> Te olette kyllä hulluja! Minä menen takaisin saunalle, tänne jäätyy jo rannalle!
>> Silva huusi, mikä sai Jannin nauramaan entistä enemmän.
>> Älä viitsi, Silva! Tämä on mukavaa, tule kokeilemaan!
>> Maikki huusi uidessaan Tinjan ja Jannin luokse.
>> No en varmasti!
>> Silva käänsi selkänsä heille.
>> Hullut!
>>>> En tiedä teistä kahdesta, mutta minulle tässä oli tarpeeksi uimista
>>, Janni lausui.
>> Sinähän vain kastauduit
>>, Maikki huomautti.
>> Sinä uit meidänkin puolesta
>>, Janni heitti alkaen kahlata kohti rantaa, joka oli tyhjä Astan lähdettyä Silvan perässä kohti saunaa.
Tinja seurasi perässä, mutta Maikki jäi vielä uimaan ympyrää ja sukeltelemaan. Uhkarohkeaa. Toivottavasti tämä ei vain vilustu.
Päästyään rantaan Tinja unohti oman neuvonsa ja lähti juoksemaan saunaa kohti. Janni päätti seurata perässä ja toivoa parasta. Hän ei voisi kuitenkaan syyttää Tinjaa, jos hän liukastuisi, sillä kukaan ei pakottanut häntä matkimaan. Mutta kylmän veden jälkeen ilma tuntui ihan hemmetin jäätävältä ja iho tuntui jäävän ikuisesti kananlihalle, joten mieluummin hän juoksi kuin käveli.
Pukuhuone tuntui lämpimältä, mutta Janni halusi kovasti vain saunan puolelle, jossa olisi vielä lämpimämpää. Saunan lämpö häätäisi kylmyyden hänen jokaisesta sopukastaan. Se olisi niin tervetullutta!
>> Oliko virkistävää?
>> Ilmatar kysyi ennen kuin otti hörpyn vesipullostaan.
>> Erittäin, hampaat kalisevat yhä
>>, Janni naurahti.
>> Ei enää ikinä
>>, Tinja lausui pyhästi.
Ilmatar nauraa hekotti.
>> Niin kamalaa?
>>>> Kyllä!
>> Astan ääni huusi saunan puolelta.
>> Maikki tosin näyttää nauttivan
>>, Janni kertoi.
>> Jäi vielä polskimaan.
>>>> Kunhan ei liioittelisi
>>, Tinja huolehti.
>> Kyllähän te Maikin tunnette, ei mitään syytä huoleen
>>, Ilmatar sanoi.
>> Onko meillä mitään muita saunajuomia kuin ihana vesi?
>>Janni nyökkäsi.
>> Tietty. Tuon kohta niitä saunan puolelle.
>>>> Loisto homma
>>, Ilmatar sanoi nousten ylös.
Janni yllättyi hieman, kun Ilmatar ei mennytkään takaisin saunaan vaan pujahti ulos. Meinasiko tämäkin mennä kokeilemaan järviveden lämpöä?
>> Tarvitsetko apua saunajuomien kanssa?
>> Tinjan kysymys keskeytti Jannin ihmettelyn.
>> Kyllä kiitos
>>, hän sanoi ja meni kylmälaukun luo, joka kyhjötti yksinään penkillä.
Suurikokoinen kylmälaukku oli täynnä olutta ja siideriä. Janni otti kaksi olutpulloa ja neljä siideripulloa, joista hän antoi kolme Tinjalle.
>> Korkinavaaja?
>> Tinja kysyi.
>> Pitäisi roikkua omalla paikallaan, siinä oven vieressä
>>, Janni selitti.
>> Ah, se oli jäänyt pyyheliinan taakse piiloon
>>, Tinja totesi.
Ovi aukeni ja Ilmatar astui sisälle Maikki vanavedessään. Jälkimmäisen huulet sinersivät ja tämä tärisi aika lailla. Tämä oli ilmiselvästi liioitellut pulikointinsa kanssa. Nyt piti vain toivoa, ettei se kostautuisi.
>> Mitäs te siinä juoruatte?
>> Ilmatar kysyi.
>> Saunajuomia tässä yritämme tarjoilla
>>, Tinja sanoi avaten saunan oven.
>> Ihanaa. Se tekee hapen haukkaamisen lisäksi upeaa
>>, Ilmatar iloitsi.
>> Hop hop, Maikki, saunaan!
>>Maikki totteli kiltisti saamaansa käskyä. Janni pudisti päätänsä hieman huvittuneena, mutta seurasi muiden perässä takaisin saunan syleilevään lämpöön. Tinja oli ehtinyt jakamaan siiderit Astalla ja Silvalle, viimeisen tämä oli pitänyt itsellään, joten Janni antoi olutpullot Maikille ja Ilmattarelle.
Kun he kaikki olivat saaneet juomansa auki, he skoolasivat kolistamalla pullojen kauloja yhteen. Maikki oli vallannut löylykauhan jälleen itselleen ja heitti vettä kiukaalle. Suhina täytti saunan, Janni huokaisi tyytyväisenä. Kylmä alkoi pikku hiljaa väistyä hänen kehostaan lämmön tieltä.
Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Keittiössä oli kova tohina päällä. Rupattelu ja nauru raikuivat huoneessa, ruokailuvälineet kilisivät. Taustalla soljui musiikki hiljaisella.
Sillä aikaa, kun muut olivat olleet saunassa, Nita oli kattanut pöydän ja ottanut tarjottavat esille. Tämä oli myös sytyttänyt kaksi tuikkua palamaan. Tunnelma oli erittäin riemastuttava ja katossa.
Nitaa lukuun ottamatta kaikilla oli yhä yllään kylpytakki tai kiedottavapyyheliina. Hiukset oli piilotettu pyyheturbaanin alle. Nita oli vaihtanut ylleen Halinallein kuvioidun onesien. Sen pehmeys oli saanut kaikki hipelöimään sitä ja kehumaan kilpaa kuinka ihanalta se tuntuikaan.
Heidän puheenaiheensa vaihtelivat edestakaisin kepeästä vakavaan. He olivat palaneet takaisin keskustelemaan Tinjan isosiskon, Linnean, yrityksestä. Siitä he olivat helposti siirtyneet keskustelemaan yrityksistä yleisesti ja kuinka kannattavaa oman yrityksen perustaminen todella oli sekä kuinka ratkaiseva ensimmäinen vuosi saattoi olla yrityksen tulevaisuudelle.
Käynnissä oli parhaillaan keskustelu siitä pitäisikö presidentin valtaa lisätä vai vähentää enemmän, kun aihe vaihtui yllättäen Nitan toimesta. Tämä selosti katsoneensa heidän muiden ollessa saunassa televisiosta tullutta elokuvaa.
>> Ajatelkaa nyt kuinka epäkäytännöllinen hologramminäyttö, vai miksi niitä kutsutaankaan, on. Kaikki näkevät mitä teet koneella ollessasi – tai mitä laitetta sitten ikinä käytätkään. Se ei tunnu minusta kovin houkuttelevalta!
>> Nita arvosteli.
Maikki kurtisti kulmiaan.
>> Pakko myöntää, etten ole tullut miettineeksi tuota aikaisemmin. Huomioni on ollut enemmän siinä kuinka upealta ja futuristiselta se näyttää.
>>>> Ne kyllä näyttävät cooleilta
>>, Janni sanoi,
>> mutta Nita on oikeassa. Eivät ne ole kovin käytännöllisiä, jos kaikki näkevät mitä on tekemässä. Jos sitä käyttäisi ainoastaan jossain yksinään, niin sitten…
>>>> Ajatelkaa, jos niissä olisi samanlainen näppäimistö kuin esimerkiksi tableteissa tai älypuhelimissa on. Kaikki näkisivät, mikä salasanasi on! Se helpottaisi hakkereiden elämää huomattavasti
>>, Tinja huudahti järkyttyneesti.
>> Älkää nyt noin tuomiko. Järkihän sen jo sanoo, ettei sitä yleisellä paikoilla kannatakaan käydä aroilla ja vastaavilla, kuten salasanaa vaativilla, sivustoilla. Yleisillä paikoilla voisi lukea artikkeleita ja muuta. Sähköpostit, somet sekä muut jätetään oman kodin suojaan
>>, Silva huomautti.
>> Tuossa on pointtia, mutta sitä saattaa ajatuksissaan mennä sellaiselle sivustolle, jolle ei kannata
>>, Ilmatar ilmaisi mielipiteensä.
>> Ehkä ensi alkuun, mutta sitten sitä tottuisi että käytäntö on muuttunut
>>, Silva väitti.
>> Ei millään pahalla, Silva, mutta minä en ainakaan haluaisi sellaista laitetta, jota en voi käyttää vapaasti kaikkialla, jossa olen
>>, Nita totesi.
>> Uskotteko te, että joskus meillä tulee olemaan oikeasti sellaiset hologramminäytöt?
>> Asta kysyi.
>> Miksei? Nykyaikana kaikki on mahdollista
>>, Silva sanoi.
>> Jossain niitä saattaa olla jo, prototyyppejä.
>>>> Hmm… Ne eivät kyllä kuulosta kivalta. Ellei niihin saisi sitten jotain yksityisyyttä takaavaa
>>, Asta sanoi hitaasti.
>> Se olisikin hyvä. Voisi itse valita, että hologrammi vai ei. Ja hologrammissa voisi olla koko vaihtoehdotkin
>>, Ilmatar lausahti.
>> Onko näitä vielä lisää?
>> Maikki pisti väliin osoittaen täytettyjä paprikoita Silvan lautasella.
>> Ne taisivat loppua
>>, Janni sanoi pahoittelevasti.
>> No, saisinko sitten nachoja ja salsaa?
>> Maikki pyysi.
>> Jos haluat, voin antaa toisen paprikoista sinulle
>>, Silva tarjosi.
>> Ei kiitos, ne ovat sinun
>>, Maikki sanoi ottaessaan vastaan Astan ojentaman salsakulhon.
>> Nachot ovat loppu, niitä täytyy hakea lisää
>>, Ilmatar ilmoitti.
Janni nousi pystyyn ja meni hakemaan uuden nachopussin. Hän vei koko pussin Maikille. Ennen paikalleen palaamistaan hän otti tyhjän kulhon ja vei sen tiskialtaaseen odottamaan.
>> Eihän me kulhoa enää sille tarvita
>>, Janni sanoi istuutuessaan.
>> Ei
>>, Maikki myönsi dipatessaan nachoa salsaan.
>> Hei pelataanko
mieluummin -peliä?
>> Asta kysyi.
Ilmatar nyökkäsi.
>> Kyllähän se käy. Kuka aloittaa?
>>>> Minä tietysti, kun ehdotinkin
>>, Asta sanoi välittämättä siitä, kun muut purskahtivat nauruun.
>> Nita, kumman valitsisit näistä mieluummin: vuoden ilman nettiä tai käsien laittamisen kiehuvaan veteen?
>>>> Auts, aika sadistinen kysymys
>>, Silva irvisti.
>> En nyt tiedä siitä sadistisesta
>>, Maikki totesi kohottaen kulmaansa punapään reaktiolle.
>> Taidan olla mieluummin ilman nettiä vuoden
>>, Nita vastasi pienen pohdinnan jälkeen,
>> en halua kolmannen asteen palovammoja, kiitosta vain.
>>>> Selvä. Se on sitten sinun vuorosi kysyä
>>, Asta hymyili.
>> Niin, tiedän. Maikki, söisitkö mieluummin lautasellisen maksaa vai kulhollisen rapsakoita hyönteisiä?
>> Nita esitti kysymyksensä.
Maikki yökkäsi ja katsoi silmät viiruina ystäväänsä.
>> Sinä olet julma! Julma, kuulitko?
>>Nita virnisti vain viattomasti.
Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Sohvapöytä oli tungettu täyteen herkkuja: irtokarkkeja, sipsejä, suolapähkinöitä, vaahtokarkkeja, tikkareita (joita Maikki veti kuin liukuhihnalta), suolakeksejä, cocktail pizzapaloja, itse tehtyjä suklaakeksejä, popcornia (joita Asta vaatimalla vaati), dippilautanen porkkanoilla, tuorekurkuilla että viinirypäleillä, nakkipiiloja sekä cocktailtikkuja, joissa oli juustoa, lihapullia, prinssinakkeja, viinirypäleitä, omenan palasia tai tomaattia.
Taustalla radiosta kantautui musiikkia Suomipopilta. Jossain vaiheessa joku, Janni ei ollut varma että kuka, oli avannut television. Kukaan ei erityisemmin vaikuttanut seuraavaan mitä sieltä tuli (
Leijonan luola-maraton), mikä saattoi johtua siitä, että syystä tai toisesta äänet olivat poissa päältä.
Ilmatattaren ehdotuksesta he olivat pelanneet seitsemän kierroksen verran rikkinäistä puhelinta, mikä oli aiheuttanut monia naurunpuuskia. Erityisesti älyvapaan muuttuminen käly salpaan -muotoon oli saanut heidät nauraa räkättämään turhankin innokkaasti. Johtui aivan varmasti alkoholista.
Rikkinäisen puhelimen jälkeen heidän aikomuksensa oli ollut pelata Trivial Pursuit’a, mutta he eivät olleet onnistuneet löytämään peliä mistään, joten se oli tyssännyt siihen sitten. Silva oli vetänyt korttipakan esille ja parin Maija-erän jälkeen, johon he kaikki olivat osallistuneet, tämä pelasi parhaillaan Nitan kanssa Paskahousua. Asta nojasi päätään Nitan olkapäähän ja seurasi peliä leikkien samalla omilla hiuksillaan.
Ilmatar istui lattialla lakkaamassa Maikin, joka naposteli popcornia, varpaita. Samalla kaksikko kisasi enemmän vakavissaan kuin leikkimielisesti laiva on lastattua.
Vessasta tuleva Tinja istahti takaisin Jannin vieressä olevalle pallille. Tämä oli letittänyt vaaleat hiuksensa vessareissullaan yhdelle sivuletille. Kaiketi tällä oli ollut tylsää vessassa.
>> Mitä luulet
>>, Tinja puhui hiljaisella äänellä nojautuen lähemmäs,
>> mahtaakohan Asta kertoa joskus tunteistaan Nitalle?
>>Janni katsahti sohvalla istuvaa kaksikkoa.
>> Ehkä – jos hän saa kerättyä tarpeeksi rohkeutta siihen. Tai varmistuksen, että tunteet ovat molemminpuoliset.
>>>> Mitä mieltä olet?
>> Tinja kysyi.
>> Minkä suhteen?
>> Janni varmisti vaikka uskoi tietävänsä mitä hänen ystävänsä tarkoitti.
>> Ovatko ne molemmanpuoleiset? Astasta näkee jo kilometrin päähän, että hänellä on vahvoja tunteita Nitaa kohtaan, mutta Nitasta en tiedä
>>, Tinja tarkensi.
>> En minäkään mitään varmasti tiedä, mutta minulla on sellainen kuvitelma, että Nitalla ei ole tunteita Astaa kohtaan
>>, Janni aloitti hitaasti.
>> Ja vaikka olisikin, niin en usko Nitan tekevän asialle mitään. Hänellä on paljon muuta ajateltavaa nyt, leikkauksiakin edessä.
>>>> Mutta rakkaan tuki tulisi varmaan tarpeen silloin
>>, Tinja pohti.
>> Toki, mutten usko Nitan jaksavan suhteen mukanaan tuomia hyviä että huonoja puolia. Enkä usko hänen olevan vielä valmis seurustelemaan yhtään kenenkään kanssa. Hänen ajatuksensa ovat edessä olevissa toimenpiteissä ja siinä, että hän on lopultakin sataprosenttisesti oma itsensä
>>, Janni selitti.
>> Hmm, voipi olla
>>, Tinja mutisi vaipuen mietteisiinsä.
Janni vilkaisi toistamiseen Astaa ja Nitaa. Nita kurtisti kulmiaan katse korteissaan, kun Asta taas oli kietonut tähän kiinni kuin, no paremman sanan puutteessa, takiainen. Tämän vihertävissä silmissä oli katse, jota kirjoissa kuvattaisiin lemmenkipeäksi. Toisaalta sitä voisi hyvin kuvailla imeläksikin.
Janni ei ollut täysin varma koska hän oli huomannut Astan lämpimät tunteet Nitaa kohtaa. Varmaan alusta asti, sillä tämä ei ollut mitenkään erityisen hyvä piilottamaan tunteitaan. Ne kävivät kaikille selviksi, jos vain kiinnitti huomiota. Janni ei osannut sanoa, että oliko Nita Astan tunteista tietoinen. Hänestä tuntui, että Nitalla ei ollut aikaa kiinnittää huomiota muihin ihmisiin sillä tavalla, katsoa josko joku olisi kiinnostunut hänestä. Tämä oli yhdessä vaiheessa tosin pohtinut asiaa: voisiko kukaan kiinnostua hänestä, koska hän oli erilainen kuin muut. He olivat koettaneet vakuuttaa tummaverikön siitä, että jossain oli joku häntäkin varten, mutta Jannille oli jäänyt epäilys siitä, ettei Nita ollut uskonut heitä.
Oli vaikea sanoa, että miltä Nitan kohtaamat vaikeudet ja esteet tuntuivat. Janni oli itse päässyt kohtalaisen helpolla. Häntä ei ollut koskaan kiusattu (muttei hän ollut erityisemmin suosittukaan ollut), hänellä ei ollut koskaan ollut mitään erikoisempaa ongelmaa tai estettä tiellään. Ainoa vastoinkäyminen oli ollut oikeastaan se (jos unohdettiin se, kun hän venäytti nilkkansa koulun yleiskisoissa), kun hän oli ollut työttömänä melkein kaksi ja puoli kuukautta valmistumisen jälkeen. Se ei loppujen lopuksi ollut paljoa eikä sitä todellakaan voinut verrata siihen mitä Nita kohtasi että koki. Hän pystyi jotenkin kuvittelemaan, miltä se kaikki kamaluus ja vääryys tästä tuntui, mutta hän ei tulisi koskaan, ei todella, tietämään miltä se kaikki oikeasti tuntui ja kuinka rankkaa se oli.
Janni pudisti pienesti päätään. Hän ajatteli turhan surumielisiä iltana jona oli tarkoitus pitää hauskaa. Hänen pitäisi kysyä Tinjalta tulisiko tämä auttamaan häntä kaakaoiden kanssa. Kukaan tuskin vastustelisi ideaa vaikka tarjolla oli myös viiniä ja olutta.
Janni ei ehtinyt esittämään ehdotustaan, kun Maikki veti kaikkien huomion itseensä, enempi tai vähempi.
>> Hei, me voidaan sittenkin pelata Trivial Pursuit’a, jos te haluatte!
>>>> Ai?
>> Silva kuulosti epäilevältä, mutta samalla kiinnostuneelta.
>> Joo, haloo ihmiset, meillähän on nämä
>>, Maikki heilutteli oranssia puhelintaan.
>> Joku etsii netistä jotain mielenkiintoista ja kysyy siitä sitten. Kuka on mukana?
>>>> Joo
>>, kuului kaikkien muiden suista aika lailla yhtenä kuorona.
>> Pelataanko pareittain vai yksittäin?
>> Maikki kysyi.
>> Pareittain
>>, Ilmatar päätti ja sai hyväksyvää muminaa.
>> Valitkaa parinne, minä olen tuomari!
>> Maikki ilmoitti alkaen selaamaan puhelimensa nettiä.
Astan harmistukseksi Silva ehti varaamaan Nitan parikseen. Jannin mielessä välkähti ilkeähkö ajatus siitä, että Nita saattoi olla tyytyväinen päästessään eroon iilimadostaan. Soimaten itseään mielessään Janni nyökkäsi Tinjalle, joka kysyi häntä parikseen.
>> No niin! Ensimmäinen kysymys kuuluu, juhlavuoden kunniaksi, kuka oli Suomen ihka ensimmäinen presidentti?
>> Maikki esitti visaohjelman juontajaa.
>> Kuka nostaa ensimmäisenä kätensä pystyyn, saa vastausvuoron.
>>Ilmatar heilautti kätensä ensimmäisenä pystyyn.
>> Se oli se sika… Mikä se sen nimi oli… Se kuulostaa tosi ruotsalaiselta… Svinhuud, ei kun Svinhufvud! Etunimeä en muista.
>>>> Eip, väärä vastaus. Muita arvauksia?
>> Maikki pudisti päätänsä.
>> Mannerheim!
>> Tinja huusi käsi pystyssä.
>> Ei!
>> Janni huudahti samalla, kun Maikki julisti vastauksen vääräksi.
>> Mannerheim oli kuudes.
>>>> Ai. Kuka ensimmäinen sitten oli?
>> Tinja ihmetteli.
>> Nyt kun sain viimeinkin vastausvuoron, niin K.J. Ståhlberg. Mutta ei Tinja kovin kaukana ollut, Mannerheim oli hänen vastaehdokkaansa ja Mannerheimin sankaruus varjosti Ståhlbergin asemaa kisassa
>>, Silva tiesi kertoa.
>> Niinkö? Mielenkiintoista
>>, Tinja sanoi pohtivaan sävyyn.
>> Hirstorianörttimme on oikeassa, Ståhlberg oli ensimmäinen presidenttimme. Piste teille. Seuraava kysymys on helpompi
>>, Maikki vakuutti.
>> Minkä laulun suomenkielinen versio on
Avaruus?
>>>> Avaruus? En ole kuullutkaan ennen
>>, Asta kummasteli.
>> Oh, minä tiedän tämän!
>> Tinja heilutti kättään innokkaasti.
>> Se on
Walking in the Air, siitä
Lumiukosta! >>
>> Aivan oikein!
>> Maikki julisti.
>> Mitä? Mutta sehän on jouluinen laulu, miten avaruus liittyy mihinkään?
>> Asta kysyi äimistyneenä.
>> Älä muuta viserrä, samaa olen minäkin miettinyt
>>, Silva totesi suu mutrussa.
>> No, kyllä siinä mainitaan lumi
>>, Janni huomautti,
>> mutta muuten se on aika kaukana alkuperäisestä versiosta.
>>>> En sanoisi sen alkuperäisenkään olevan kovin jouluinen. Se mielletään varmaan joululauluksi sen vuoksi, koska Lumiukon tapahtumat keskittyivät jouluaattoon
>>, Nita kertoi mielipiteensä.
>> No niin, no niin. Unohdetaan se
Lumiukko nyt, alan katua koko kysymystä kohta. Kuka tietää tämän vastauksen? Jos yksi tiili painaa kilon ja puoli tiiltä, niin kuinka paljon painaa kaksi tiiltä?
>> Maikki toppuutteli keskustelua.
Hiljaisuus vajosi huoneeseen. Moni rypisti kulmiaan yrittäessään keksiä vastausta. Janni muisteli kuulleensa kysymyksen aikaisemminkin, mutta oikea vastaus ei millään tullut hänen mieleensä.
>> Siis odotas nyt
>>, Silva sanoi tovin päästä.
>> Kuinka paljon painaa kaksi tiiltä, jos yksi tiili painaa kilon ja puoli tiiltä? Eli siis puolen tiilin verran?
>>>> Niin kysymys kuului
>>, Maikki sanoi ainoastaan.
>> Jos se on niin, niin eikös yksi tiili paina silloin puolitoista kiloa?
>> Silva pohti ääneen.
>> En sano muuta kuin, että älä pohdi ääneen
>>, Maikki virnuili.
>> Ei vittu, ei ole mitään hajua
>>, Tinja luovutti.
>> Päätä alkaa sattua, kun yritän laskea.
>>>> Onko se kaksi?
>> Nita kysyi epävarmana.
>> Ei ole
>>, Maikki pudisti päätänsä.
>> Että minä inhoan tällaisia tehtäviä, tulee ihan koulu mieleen
>>, Janni puhisi.
>> Veikkaan kuutta.
>>>> Veikkauksesi on
>>, Maikki piti dramaattisen tauon,
>> väärin. Pahoitteluni.
>>>> Kolme, sen on pakko olla kolme
>>, Ilmatar julisti.
>> Ikävä kyllä, vastauksenne on myös väärin
>>, Maikki sanoi.
>> En minäkään tiedä, jos kolme ei ollut oikein. Kerro vastaus, ei kukaan meistä kuitenkaan tiedä
>>, Silva kuulosti närkästyneeltä.
>> Jos se sopii kaikille
>>, Maikki varmisti.
>> Sopii se, usko pois
>>, Asta vakuutti.
>> Hyvä on. Arvon naiset ja naiset, oikea vastaus on neljä
>>, Maikki kertoi.
>> Neljä? Millä ihmeen ilveellä?
>> Silva ihmetteli.
>> En tajua minäkään. Jos yksi tiili painaa kilon ja puoli tiiltä, niin eikö se muka ole silloin puolitoista?
>> Tinja ihmetteli.
>> Ei tietenkään. Antakaas kun minä selvennän
>>, Maikki sanoi.
>> Tehtävänanto kuului siis, että yksi tiili painaa kilon ja puoli tiiltä. Koska me emme tiedä kuinka paljon se yksi tiili painaa, se on siis X. Ensin lasketaan yhteen yksi ja puolikas, josta vähennetään puolet. Viimeiseksi sitten jaetaan puolella, jolloin vastaukseksi tulee kaksi.
>>>> Siis mitä häh?
>> Asta ihmetteli.
>> Joo, ei, en pysynyt kärryillä
>>, Silva totesi.
>> Aivoon sattuu
>>, Nita mumisi.
>> Se ei ole yhtään järjetöntä vaan matematiikkaa
>>, Maikki selitti.
>> Helppo sinun on sanoa, kun näet vastauksen sieltä
>>, Asta mutisi.
>> Höh, kyllä minä nyt tuollaisen osaan laskea. Mutta unohdetaanpas se kysymys nyt ja jatketaan. Kuinka monta lasta Catherine Zeta-Jonesilla on?
>> Maikki esitti uuden kysymyksen.
>> Tämä on helppo!
>> Silva heilutti kättään.
>> Kaksi!
>>>> Vastauksesi on aivan oikein, onneksi olkoon!
>> Maikki antoi pienet aplodit.
>> Jes, me johdetaan!
>> Silva tuuletti.
>> Pidetäänkö pieni tauko? Voisin käydä keittämässä meille kaakaota
>>, Janni ehdotti.
>> Oh, todellakin!
>> Maikki huudahti.
Janni nousi ylös.
>> Hyvä. Tinja, tulisitko auttamaan?
>>>> Toki
>>, Tinja vastasi nousten ylös myös.
>> Kuka haluaa kermavaahtoa ja kuka vaahtokarkkeja? Tai miksei molempiakin
>>, Janni kysyi.
Laskettuaan kermavaahdon ja vaahtokarkin haluajat, Janni siirtyi keittiöön Tinja seuranaan.
Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Σ◎Tietokilpailu imaisi heidät mukaansa ja he pelasivatkin sitä melkein puolentoista tunnin verran. Maikki toimi koko pelin ajan tuomarina kysyen helppoja että vaikeita kysymyksiä, jotkut kysymyksistä olivat aivan hullunkurisia ja muutamat olivat aiheuttaneet pientä pohdintaa ja keskustelua. Voiton vei lopulta Nita ja Silva huomattavalla pistesaldolla (Janni ei ollut varma, miten Maikki oli pysynyt niissä hyvin kärryillä). Lyhimmän korren vetivät Asta ja Ilmatar, tosin tiukasti; Jannilla ja Tinjalla oli vain yksi piste heitä enemmän.
Maikki yritti valjastaa voittajat tiskauspuuhiin, turhaan. Nita oli luvannut lopulta hoitaa tiskit aamulla. Janni oli katsonut tarpeeksi huomauttaa, että mökissä oli toimiva tiskikone, joten kenenkään ei tarvitsisi tiskata.
Ennen nukkumaan suuntaamista he olivat päätyneet pelaamaan pari erää Possua. Tarkoituksena oli ollut pelata vielä kolmaskin kerta, mutta Ilmatar oli alkanut nuokkua korttien jaon aikana.
Kello oli lähemmäs kaksi, kun Jannikin päätti käydä lopulta yöpuulle - Ilmatar, Silva, Tinja ja Asta olivat painuneet pehkuihin kolme varttituntia sitten. Maikki ja Nita olivat jääneet vielä olohuoneeseen keskustelemaan edessä olevista presidentinvaaleista.
Janni oli kuvitellut, että kaksikko olisi viipynyt keskustelunsa parissa kauemmin, mutta hän oli ehtinyt vain pesemään hampaansa, kun nämä tulivat jo ylös.
>> Jokos Nukkumatti tavoitti teidätkin?
>>>> Tavoitti
>>, Nita myönsi.
>> Minä tulen sinun jälkeesi vessaan.
>>>> Ihan rauhassa vain, minä haen pesuvälineeni ja menen alakerran vessaan
>>, Maikki totesi.
>> Minulla ei kestä kauan
>>, Janni sanoi ja sulki oven sitten.
>> Ota aikasi vain
>>, Maikki huusi.
Janni naurahti pudistaen samalla päätään. Maikki oli kyllä vain niin, no, Maikki.
Vedettyään vessan ja pestyään hampaansa Janni harjasi vielä hiuksensa nopeasti. Hän letittäisi ne vasta makuuhuoneessa. Yleensä hän teki senkin vessan puolella, mutta koska Nita odotti ulkopuolella, hän vain nappasi pompulan mukaansa.
Avatessaan vessan oven Janni kohtasi jotain, mitä ei olisi kuunaan osannut odottaa kohtaavansa. Samalla hän sai huomata olleensa väärässä ajatuksiensa kanssa.
Sen sijaan, että Nita olisi ollut yksin oven takana odottamassa ja Maikki alakerran vessassa, löytyivät kumpainenkin oven takaa, kiinni toisissaan. Janni oli valmis vannomaan, että Maikin kieli oli Nitan kurkussa asti.
Kaksikko ei näemmä kuullut hänen tuloaan (ja vessan oven saranat vinkuivat, koska Janni oli unohtanut öljyltä ne), siitä päätellen suutelusessio oli erittäin kiihkeä. Hän pohti hetken palaisiko takaisin vessaan ja tulisi ulos uudelleen, äänekkäämmin, vai rykäisisikö hän vain kohteliaasti ja tekisi läsnäolonsa selväksi. Hän kallistui vahvasti ensimmäisen vaihtoehdon puolelle, sillä Maikki ja Nita halusivat ilmiselvästi pitää suhteensa (tai mitä ikinä heidän välillään olikaan) salassa heiltä muilta. Muuten nämä olisivat jo kertoneet asiasta.
Janni ei kuitenkaan ehtinyt tehdä päätöstä, kun Maikki sattui huomaamaan hänet. Hän heilautti kättään pienesti ja hymyili uteliaasti. Maikki vetäytyi kauemmas Nitasta ja kun Nita huomasi Jannin, tämä naurahti kiusaantuneesti.
>> Vessa on vapaa
>>, Janni sanoi kun ei keksinyt muutakaan – ei hän ainakaan aikonut ruveta hiillostamaan eikä kyselemään kaksikolta mitään näiden erittäin läheisistä väleistä.
>> Kiva, kiva
>>, Nita mutisi työntyen hänen ohitseen vessaan.
>> Joo. Sellaista sitten. Nuku hyvin, Janni
>>, Maikki virnisti suunnaten rappusten luo.
>> Samoin! Öitä!
>> Janni huikkasi ystävänsä perään.
Hän sulki oven päästyään makuuhuoneeseensa. Hän istahti sängylle ja päätti hiuksiaan letittäessään, ettei aikonut puhua asiasta mitään, ellei Maikki tai Nita ottanut asiaa esille. Kaksikolla oli syynsä pitää asia heiltä muilta salassa, joten hän aikoi kunnioittaa sitä. Ja sama koski myös muille kertomista, se ei kuulunut hänelle. Hän ei juoruisi asioista muille.
Kömpiessään peiton alle Jannin mieleen tuli Asta. Kun asia tulisi julki, tämän sydän särkyisi. Se olisi surullista, mutta ajan kanssa tämä pääsisi asiasta yli. Sellaista elämä oli, se heitti eteen kaikkea mahdollista, iloisista asioista surullisiin. Maikille ja Nitalle se olisi iloista, mutta Astalle surullista.
Oven takaa kuului askelia ja supinaa. Janni hymyili leveästi. Hän oli onnellinen ystäviensä puolesta. Sekä utelias siitä, miten se kaikki oli tapahtunut ja kuinka vakavaa se oli.
Mutta se kaikki selviäisi aikanaan, Janni ajatteli sammuttaessaan yöpöydällä olevan pilvenmallisen yövalon ja päänsä tyynylle laskien. Ja hän jaksaisi odottaa.
