Author Ingrid
Fandom Muumit
Rating K-11
Pairing Ninni/Aliisa
Disclaimer Hahmot © Tove Jansson
Summary Tulipesä rätisi hiljaa ja Saunatontun hiljainen töpötys kantautui heidän korviinsa puusijan takaa.
A/N Osallistuin tällä tekstillä SUOMI100 -turnajaisiin. Tahdoin julkaista tämän vielä foorumin puolelle ja kiittää kaikkia tekstiäni äänestäneitä sekä toivottaa kaikille tunnelmallista itsenäisyyspäivää. ♥
Höyrykylvyssä taikoja (ja iho vain vaikenee)
Hirsiovi aukesi narahtaen Ninnin astuessa sisään pieneen eteiseen. Hän puisteli talven ensimmäiset pakkaslumet töppösistään ja sulki sitten oven sukkelaan, jottei Pakkaspeikko ehtisi loikata kynnyksen yli. Helakanpunaisten poskien ja nenänpään yhä nipistellessä pirtin lämmössä tyttö riisui villasukkansa, puuhkansa ja verasta valmistetun lenkinkinsä värikkäälle räsymatolle, ja avasi sitten savusaunan noesta tummuneen oven.
Aliisa istui hämärän tilan perällä korkeimmilla kuusipuusta veistetyillä lauteilla. Hänen silmänsä tuikkivat tummina hämyisessä kalveessa, kuin taivaankannen aamutähdet alankoöiden helmoissa. Hän sipaisi hunajaiset suortuvat kasvoiltaan punahuulten kaartuessa kutsuvaan hymyyn. Ninni seisoi hänen uteliaan katseensa alla kauniine kaarineen ja smaragdisilmineen, tuoksunsa tuulahti lempeänä hänen kasvoilleen.
Ninni punastui hieman. Hänen katseensa harhaili noen mustaamilla hirsiseinillä ja mukulakivin kehystetyssä tulipesässä.
Kyllähän Aliisa katsoa sai. Niin paljon kuin mieli halaji.
Noita liikahti hitaasti Ninnin maidonvaalean kehon alkaessa omaksua ympäröivien seinien tummuutta itseensä, ja ojensi sitten kätensä.
”Tule tänne. Varpaasi paleltuvat siellä kynnyksellä.”
Ninni tarttui häntä kädestä ja kapusi jyrkät tikkaat ylös lauteille. Hänen miltei piileväksi muuttunut kehonsa hohki ympärille talven raikkautta, joka kietoutui Aliisan lempeänä hehkuvaan lämpöön. Noita kietoi kätensä Ninnin ympärille, ja hiljalleen tytön neitseellisen vaalea keho löysi jälleen pehmeät muotonsa. Ninnin huulille kohosi vieno hymy. Hän kääntyi Aliisan puoleen ja katsoi, kuinka kirkkaat hikikarpalot vierivät verkkaisesti pitkin noidan kapeita solisluita ja rintojen kaaria.
Tulipesä rätisi hiljaa ja Saunatontun hiljainen töpötys kantautui heidän korviinsa puusijan takaa.
Aliisan huulilta karkasi korkea vihellys, minkä seurauksena naulakossa roikkunut oksakimppu lennähti pienen tilan halki. Aliisa nappasi sen käteensä ja pehmeällä kosketuksellaan siirsi Ninnin selkää nuolevia hiussuortuvia, liu’uttaen sitten vastan syvänvihreitä lehtiä pitkin tytön maidonvaaleaa ihoa. Ninni laski katseensa lehtien kutitellessa miellyttävästi herkkää ihoa. Hän katseli kiulun vedestä heijastuvaa kuvajaistaan ja hengitti syvään koivun tuoksua.
”Yhäti ne tuoksuvat keskikesältä”, Ninni sitten kuiskasi hymyillen.
Aliisa hymähti lempeästi ja hipaisi vastalla tytön kapeaa kaulaa.
”Keräsin oksat juhannusaaton yönä istuttuani tuntikausia lammen äärellä.”
”Katselemassa vetehen heijastuvia kasvoja?” Ninni arvaili ja vilkaisi Aliisaa.
”Niin.”
Ninni suoristautui hieman ja kääntyi Aliisan puoleen. Noita laski vastan kädestään ja hänen huulillaan viipyi aavistuksen kaino hymynpoikanen. Ninni katsoi toisen tummia silmiä. Oliko ne verhottu kuvin nuorukaisesta pähkinänruskeine hiuksineen ja tummine silmineen, oliko Aliisa unohtunut huuliharpun ikisointuihin ja etelän kukkien tuoksuun?
Haihtuvan hetken Ninnin kasvoilla viipyvä epävarmuus sai Aliisan kumartumaan tytön puoleen.
Hän upotti sormensa Ninnin punaisiin hiuksiin ja veti tyttöä lähemmäs itseään. Tummat sielunpeilit kohtasivat smaragdisten helmyiden hohkan hämärän keskellä, kesakkoiset nenänpäät hipaisivat toisiaan ja hallan karhentamat hiussuortuvat hivuttautuivat toistensa ympärille. Ninni sulki silmänsä ja hengitti syvään.
Aliisa tuoksui havulta ja sammalmetsältä, ripaukselta minttua.
Noita painoi varovaisen suudelman Ninnin pehmeille huulille, mikä sai tytön hennon kehon jännittymään. Aliisan sormet sivelivät hänen olkavarttaan ja piirtelivät kuvioita hänen kalpeaan ihoonsa. Ne saivat Ninnin villinä hakkaavan sydämen tyyntymään. Pakkasen punertamilla huulilla viipyili kurjenpuolan raikas maku. Aliisan huulet kaartuivat hymyyn suudelman lomassa.
”Juhannusyö ehti kääntyä aamuksi, ennen kuin kasvosi tohtivat ilmestyä lammen pinnalle”, hän kuiskutti vasten Ninnin huulia, joilta karkasi yllättynyt henkäys. ”Et saisi pitää minua jännityksessä niin.” Ninni avasi ohikiitäväksi hetkeksi silmänsä kohdaten Aliisan leikkimielisesti tuikkivan katseen. Heidän naurunsa sekoittuivat toisiinsa hämyisessä ilmassa ja heidän kikattelunsa kantautui pirtin kynnykselle asti.
Aliisa suukotti Ninnin poskipäätä ja nousi sitten tarttuen tyttöä kädestä.
”Tulehan – meidän täytyy kiiruhtaa, jottei Mymmeli ennä aivan Möröksi muuttua avannon reunalla meitä vartoillessaan.”
