Bbuttis: Ihanaa aws kiitos kommentista taas. Keittiön siivouksesta ei tarina kerro, saati sitten siitä saatiinko kaksikko kiinni kepposestaan vielä myöhemmin. Tässä vähän lisää ja sinä
Piraatti: Aws iso kiitos sinullekin kommentista. Minullekin tuli ihan sinä mieleen kun sinusta kirjoitin:D Kiva että ajattelin samalla tavalla
Crysted: Ihanaa kiitos kommentista. En tiedä voinko sitoutua tuohon päivittäiseen joulukalenteriin, mutta ainakin tämä on osittainen joulukalenteri:D Tässä pieni pala (joka edelleen leikkii olevansa ficlet) jatkoa teille kaikille
Lumisota
Tylypahkan pihamaa oli yön aikana peittynyt valkoiseen lumeen. Lunta oli tupruttanut läpi yön aina aamiaisaikaan asti, joten kun Bbuttis ryntäsi ulos pihalle, oli siellä jo melkein kahden jalan verran lunta. Hän kävi tarkistamassa, että lumi varmasti oli sellaista, että siitä saattoi tehdä lumipalloja - vaikka taikomalla lumipalloja olisi voinut tehdä vaikka millaisesta lumesta, piti Bbuttis tietynlaisesta vanhanaikaisuudesta. Sen jälkeen hän hypellen siirtyi suureen saliin syömään aamupalaa.
Koko sali oli oikeastaan aika tyhjä, mutta joukko viidennen vuosikurssin oppilaita istui rohkelikkojen tupapöydässä syömässä. Välittämättä vuoden ikäerosta ja toisesta tuvasta - ja siitä ettei oikeastaan ollut puhunut ryhmän jäsenille noin kolmea kertaa enempää - Bbuttis liittyi seuraan. Hän sai muutaman väsyneen huomenen tervehdykseksi ja sitten hän alkoi koota lautaselleen jotakin syötävää.
Pienen hämmennyksen jälkeen neljä tyttöä jatkoi keskustelua siitä mihin olivat jääneet, ennen Bbuttiksen saapumista.
“Mutta tosiaan”, sanoi tyttö, jonka nimen Bbuttis hatarasti muisti Lyraksi. “Aion vielä saada sen paholaisen vuohen kiinni ennen joulua.” Yksi tytöistä tyrskähti ja kurottautui heti ottamaan itselleen paperia.
“Oletko aivan varma?” kysyi Nominal. Nominalin Bbuttis muisti puolestaan varsin hyvin. He olivat olleet yhdessä jälki-istunnossa useampaan otteeseen.
“Ainakin minun lahjani tulee olemaan uniikki”, Lyra sanoi ylpeästi ja haukkasi palan leivästään. Bbuttis muisti myös oman aamupalansa ja hetken he kaikki söivät hiljaisuuden vallitessa.
“Kenelle sinä edes aiot sen vuohen antaa?” kysyi toinen tytöistä, jonka nimeä Bbuttis ei tiennyt, tai muistanut. Tyttö, joka oli puhunut aiemmin vuohesta, nosti katseensa lautasesta ja hymyili ilkikurisesti.
“Se on salaisuus.”
“Aiotko sinä antaa vuohen joululahjaksi?” Bbuttis kysyi nyt. Oli varsin hämmentävä ajatus antaa vuohi joululahjaksi.
“Kyllä”, Lyra vastasi päätään tarmokkaasti nyökäten.
Että rohkelikot olivatkin outoja, Bbuttis ajatteli ja söi leipänsä muutamalla haukkauksella loppuun.
“Minä aion aloittaa lumisodan pihalla”, hän ilmoitti sitten. “Kai te kaikki tulette mukaan?” Neljä rohkelikko tyttöä katsoi toisiinsa ja kohautti hartioitaan täsmälleen samaan aikaan.
“Mikäs siinä”, Nominal vastasi. “Käydään laittamassa kunnon vaatetta vain päälle ensin.” He nousivat pöydästä samaan aikaan ja poistuivat suuresta salista iloisesti rupatellen. Bbuttiksellekin tuli kiire, sillä hänen täytyi vielä herättää Rimps ja Piraatti, jotta suuri lumisota voisi alkaa.
Puolta tuntia myöhemmin kolme puuskupuhia ja neljä rohkelikkoa seisoi keskellä lumista pihaa. He olivat luovasti päättäneet jakautua puuskupuhit toiseen joukkueeseen ja rohkelikot toiseen. Koska toisia oli yksi vähemmän oli Bbuttis kovaan ääneen mankunut, että he saisivat rakentaa oman linnansa siihen, mihin tuuli oli kasannut suuren kasan lunta ja rohkelikot joutuisivat tyytymään pienempään lumimäärään. Pian he olivat kaikki työn touhussa kasaamassa omaa linnakettaan, jotta lumisota pääsisi alkamaan.
Rohkelikkojen muurin takana, oli jakauduttu niin, että Lyra ja Ränts parhaillaan pyörittelivät kiireessä lumisodassa tarvittavia palloja ja Nominal Lasikeijun pienellä avustuksella rakensi yhä korkeampaa ja paksumpaa muuria.
“Nämä pallot ovat epätasaisia”, Lasikeiju valitti ja tökkäsi yhtä Räntsin palloista, joka halkesi keskeltä. Vastaukseksi Ränts tökkäsi kohtaa, jota Lasikeiju oli äsken rakentanut ja muurista lohkesi pala.
“Lapset, lapset”, Nominal rauhoitteli kiireesti. “Me emme ikinä voita tätä sotaa, jos ette tee yhteistyötä.”
Puuskupuhien muurin takana Rimps ja Piraatti kokosivat muuria ja Bbuttis rauhassa pyöritteli lumipalloja. Niitä oli koossa vasta muutama, mutta ainakin ne olivat kaikki ihanan pyöreitä.
“Ei tästä tule mitään”, Rimps tuhahti ja katsoi ystäväänsä, jonka edessä oli vasta viisi lumipalloa. Hän kaivoi taikasauvan viittansa uumenista ja huitaisi sitä epämääräisesti. Pian muurin takana oli röykkiöittäin lumipalloja. Hymyillen Rimps työnsi sauvan takaisin viittansa kätköihin.
“Joko te olette valmiita!” Lasikeiju karjui pihan toiselta puolelta. Piraatti koristeli heidän muurinsa lisäämällä kirkkaan pinkin lipun sen sisäpuolelle liehumaan.
“Joo”, Rimps karjui takaisin. “Aloitetaanko me?” Vastauksena tuli karjuttu joo. Hetkeen ei tapahtunut mitään. Sitten Rimps lähti armottomaan hyökkäykseen kohti vastapuolta mukanaan vain muutama lumipallo. Aivan pian tyttö kuitenkin kiljui, kun muutama kova ja märkä lumipallo osui häntä kasvoille. Piraatti heitteli muutaman lumipallon muurin yli ja sai vastaukseksi muutaman kiljaisun. Bbuttiskin hyökkäsi seisomaan ja heitti muutaman lumipallon. Ensimmäinen osui muuriin, eikä toinen edes lentänyt sinne saakka.
“Höh”, Bbuttis huudahti ja jäi vahingossa seisomaan, niin että Nominalin tarkkaan heitetty lumipallo osui häntä olkapäähän.
Lumisota jatkui pitkään niin, että kumpikaan joukkue ei uskaltautunut oman muurinsa takaa. Aina silloin tällöin Bbuttiskin pääsi heittämään ja pian kuuluikin kovaäänistä valitusta, kun tyttö ei taaskaan osunut kohteeseensa.
“Eikö meidän pitänyt voittaa tämä sota?” Rimps kyseli ystäviltään, kun kolmikko nojasi muuriin hengitystään tasaten. Piraatti nyökkäsi ylpeänä.
“Ei me voida hävitä viidesluokkalaisille.” Bbuttis ei kuitenkaan liittynyt hyökkäykseen, kun Rimps ja Piraatti lähtivät muurin suojista.
Hetken kuluttua, kun kiljaisut olivat siirtyneet kauemmas Bbuttiksesta ja lähemmäs rohkelikkojen muuria, Bbuttis ajatteli, että hän voisi vielä kerran yrittää osua johonkin. Koko lumisota oli ihan tyhmä, jos ei voisi lounaalla kehua osuneensa. Hän nappasi yhden lumipallon ja oi sitä riemua, kun joku oli parhaillaan juoksemassa häntä kohti, kun hän nousi ylös. Bbuttis tähtäsi ja tähtäsi vielä vähän lisää, että varmasti tuo lumipallo ei menisi ohi. Ja sitten hän heitti. Lumipallo lensi kauniissa kaaressa ja osui juuri siihen mihin Bbuttis oli sen tarkoittanu. Tyttö hyppäsi iloissaan ilmaan ja huusi:
“Minä osuin, minä osuin. Näittekö kaikki? Minä osuin!” Ilo olisi kuitenkin voinut loppua lyhyeen, kun paljastui, että henkilö, johon Bbuttis oli osunut, olikin Rimps, joka rohkelikkojen lippu käsissään oli ollut palaamassa takaisin oman muurin suojiin. Viimeistään silloin, kun Nominal salakavalasti kävi Bbuttiksen vierestä pihistämässä heidän oman kirkkaan pinkkin lippunsa ja rohkelikot julistettiin voittajiksi, olisi luullut Bbuttiksen ilon haihtuvan. Silti vielä lounaalla saattoi puuskupuhien pöydästä kuulla Bbuttiksen ilon, kun hän kertoi kaikille, kuinka oli lumisodassa heittänyt ratkaisevan lumipallon.
