Mustien suvun joulu | Sallittu | Piccidutan joulukalenteri 2017

[Lunalotta]

Mietin aivan samaa kuin Crysted. Musta on tosi kivaa että kirjoitat Andromedasta - kirjoissa hän jää vähän etäiseksi vaikka mukavalta hahmolta vaikuttaakin. Ja koska harrastan yöllisiä pohdintoja niin osaako joku vastata minkä takia Andromeda ei ole niin kiinnostunut (jos ollenkaan?) pimeyden voimista ja menee jästisyntyisen kanssa naimisiin puhdasverisyyssäännöstä huolimatta, kun taas Bellatrix suunnilleen palvoo pimeyden Lordia ja voimia ja omistaa lähes koko elämänsä niille, ja vaikuttaa jokseenkin läpikotaisin pahalta ihmiseltä? Molemmat on saanu kuitenkin saman kasvatuksen, mutta ne on suhtautumiseltaan silti niiin erilaisia!

[Picciduta]

Crysted: Kyllä minuakin harmittaisi... Kiitos kommentista!
Lunalotta: Hmm, pohdin tätä pitkään ja tulin siihen tulokseen, että ehkä he vain ovat erilaisia ihmisiä luonteeltaan. Bellatrix on enemmän tunteeton ja julma, ehkä helpommin aivopestävissä kuin Andromeda. Andromedan taas olen aina mieltänyt kiltiksi ja muita ajattelevaksi. Se on niin yksilöllistä, että miten niihin pimeyden voimiin suhtautuu, toiset on faneja ja toiset vieroksuu. Ja oon myös varma, että Bellalla on jotain mielenterveysongelmia, se on oikeesti ihan sekasin.


Kolmastoista luukku

Walburga hätkähti kuullessaan vaimean poksahduksen, joka palautti hänet takaisin maan pinnalle ajatuksista. Nainen kääntyi salamannopeasti katsomaan tulijaa, jonka joutui pettymyksekseen toteamaan vain kotitontuksi, Heldaksi. Toisaalta Walburga muisti, miksi Orion oli lähettänyt tontun matkoihinsa, joten hänen mielenkiintonsa heräsi.

“No, löysitkö sen?” nainen kysyi pieni malttamattomuus äänessään.
“Olen pahoillani, rouva, mutta Helda ei pystynyt hankkimaan sitä pulloa”, pieni kotitonttu vikisi uskaltamatta katsoa omistajaansa silmiin. Walburga tunsi hermostuksen ja raivon hiipivän ylemmäs hänen kehossaan.
“Ja miten niin?”
“Pulloa ei yksinkertaisesti ollut missään. Helda kävi kyllä jokaisen kaupan läpi, mutta missään ei ollut sitä. Pyydän anteeksi, rouva”, Helda sanoi surkeasti, mutta se ei sulattanut Walburgan kylmää sydäntä. Hän muutenkin inhosi sitä, kun kotitontuilla oli tapana puhua itsestään kolmannessa persoonassa. Sitä paitsi Helda oli yksi surkeimmista kotitontuista palvelemaan, joten Walburga oli melkein valmis antamaan sille vaatekappaleen. Vapauttaminen palveluksesta olisi Heldalle katastrofi.

“Kuules, tonttu”, nainen aloitti pehmeällä äänellä, jolla ei kuitenkaan ollut mitään hyvää tarkoitusta. “Jos sinä et löydä sitä kirottua pulloa, niin saat minulta henkilökohtaisena joululahjana joko mestauksen tai vapauttamisen. Saat aivan itse valita”, Walburga kuiskasi hiljaa Heldan korvaan. Pieni tonttui seisoi hänen edessään kyyneleet silmissä täristen, sillä se oli säikähtänyt jo naisen kumartuessa sen korvan juureen. Walburga vain nauroi ivallisesti tontulle, hän ei tuntenut sääliä.

[Crys]

Voi Helda parka! Näinkö se kohtaa loppunsa! Mahtaa Walburgaa kismittää, eikä varmaan Pimeyden Lordikaan ole kauhean iloisella tuulella jos ei halua kaipaamaansa pulloa Ja Bellatrix pettyy varmasti

-Crys

[Picciduta]

Crysted: Pidetään siis peukkuja Mustille, että he löytävät pullon ajoissa!


Neljästoista luukku

Orion Musta tunsi painostavan hiljaisuuden niskassaan, kun jokaisen huoneessa olijan katseet nauliintuivat häneen. Kylmä hiki nousi miehen iholle aiheuttaen pelon värähdyksiä.

“Orion, oletan sinulla olevan jonkinlainen suunnitelma sen pullon löytämiseksi, eikö vain?” Pimeyden lordi kysyi hiljaisella äänellä, joka hädin tuskin kantautui huoneen toiselle puolelle, vaikka ympärillä olikin täydellinen hiljaisuus. Kukaan ei uskaltanut äännellä hengitystä kuuluvammin.
“Totta kai, herrani. Perheeni ja kotitonttuni tekevät kaikkensa, jotta pullo löytyy jouluksi. Käännämme jokaisen kiven ja kolon, joten voitte olla täysin huoleti, herrani”, Orion naurahti yrittäen peitota hermostuneisuuttaan. Hän oli pari minuuttia sitten kertonut Voldemortille, että pullo oli edelleen kateissa, eikä tämä ollut varsinaisesti pitänyt asiasta. Orion oli kuitenkin erittäin kiitollinen, että hän oli edelleenkin elossa sen sijaan, että olisi maannut kylmällä kivilattialla kuolleena.

“Toivottavasti te muut olette jo hankkineet pyytämäni lahjat”, Voldemort sanoi hitaasti katsomatta ketään silmiin. Ympärillä olevat kuolonsyöjät nyökyttelivät kiivaasti ja olivat jo avaamassa suutaan saadakseen mielistellä herraansa, kun hän kohotti kätensä vaitiolon merkiksi.
“Huomaatkos Orion, kaikki muut ovat jo toteuttaneet toiveeni. Sinulle saattaa tulla hieman kiire”, Voldemort sanoi kylmän ivallisesti.

Orion tuijotti eteensä suu tiukkana viivana. Pullo täytyisi löytää.

[Crys]

Ounou Orion parka Mutta Voldepas on vaativa! Mitäs mitäs, eikös hän aio hankkia itse mitään muille No se on kai kuuluu melkein yksinvaltian työpaikkaetuihin Nyt täytyy kääriä hihat ja lähettää lapsetkin matkaan että pullo löytyy!

(Harvinaisen epäpätevä kommentti mutta )
-Crys

[Picciduta]

Crysted: Hah, se olisikin jo vuosisadan ihme, jos Volde hankkisi jollekin joululahjan. Olisi kyllä näkemisen arvoinen juttu!


Viidestoista luukku

Sirius juoksi kiireesti omaan huoneeseensa kirjoituspöydän ääreen ja kaivoi laatikostaan pienen pergamentin palan, sulkakynän ja mustetta. Sitten hän alkoi nopeaan tahtiin raapustamaan paperille kirjettä, joka oli suunnattu hänen serkulleen, Andromedalle.

Hei, Dromeda!

Varmistathan, että kukaan ei pääse lukemaan tätä kirjettä. Polta tämä vaikka, kun olet vastaanottanut ja lukenut kokonaan.

Olisiko mitenkään mahdollista, että pääsisit tulemaan tänne? Minulla on hieman pahoja aavistuksia, että niin ihana perheemme on taas juonimassa jotain, sillä näin siskosi, Bellatrixin, ja äitini keskustelemassa meidän olohuoneessamme. Kuulin osan keskustelusta, ja he mainitsivat Pimeyden lordin ja jonkin pullon. Ruokapöydässä isä puhui myöskin jostakin pullosta, joka on osoitettu lahjaksi Tiedät-kai-kenelle. Meidän kotitonttummekin, Helda, lähetettiin etsimään sitä pulloa, joten sen täytyy olla jotakin tärkeää. Koska se on tarkoitus antaa Tiedät-kai-kenelle, niin se ei voi olla mitään hyvää. Meidän on pakko selvittää, mitä asia koskee.

Yritäthän päästä mahdollisimman pian.

Terveisin, Sirius

Sitten poika taitteli pergamentin kahteen kertaan ja kutsui pöllöään, Meggyä, joka nukkui sikeästi omalla orrellaan. Se ei selvästikään pitänyt herätyksestä, sillä mulkoili Siriusta vihaisesti, mutta lensi silti kirjoituspöydän luo.
“Vie tämä Andromedalle ja varmista, ettei kukaan muu saa sitä käsiinsä”, Sirius sanoi ojentaessaan kirjettä pöllön jalkaan. Poika avasi mahdollisimman hiljaa narisevan ikkunansa, jota kukaan ei ollut jaksanut taikuudella korjata, ja päästi Meggyn vapaaksi taivaalle. Kirje olisi perillä oikealla vastaanottajalla todennäköisesti seuraavana päivänä.

[Fairy tale]

Tää homma alkaa mennä jännäksi.
Olen etuoikeutettu, kun tällä tavalla pääsen seuraamaan Musien joulutapahtumia. Avaat koko ajan hahmoista lisää. Helda-tonttu vaikuttaa symppikseltä, harmi kun on päätynyt noin ikävään perheeseen palvelemaan. Ja Voldemort on kiero kusipäinen itsensä. Mietinkin että hyvin usein hän jakaa tehtäviä, joista se mahdottomin annetaan sille perheelle tai yksilölle, jota vastaan Voldella on jotain hampaankolossa ja saa siitä hyvän verukkeen "antaa piiskaa."

Pidin tuosta kymppiluukusta ihan eri tavalla kuin näistä muista. Pidän siitä näkökulmasta ja ajatuksesta, että Narcissa ja Lucius eivät ole pakotettuja olemaan yhdessä, vaan että he ovat oikeasti löytäneet toisensa ja tykästyneet aidosti toisiinsa. Vaikuttivat kovin ihastuneelta nuorelta parilta tuossa. Sellaisestahan se Narcissan lojaalisuus ja arvostus Luciusta kohtaan nousee. Hänhän on myöhemmin hyvin vahva nainen. Tietysti erilailla mitä Bellatrix.

[Picciduta]

Fairy tale: Voi kiitos, olen otettu sanoistasi! Mukavaa kuulla, että olen onnistunut.


Kuudestoista luukku

Helda ilmiintyi kumean poksahduksen saattelemana Hirttovaarakujalle, joka oli pienen pieni tie Tylyahon vieressä. Se oli käynyt sillä viikolla aivan jokaisessa kaupassa, jossa myytiin jotakin pimeyden voimiin liittyvää. Viimeinen oljenkorsi oli enää vain Greldin pimeyspuoti, jonka varassa riippui myös Heldan henki.

Kujalla oli kylmä ja kolkko ilmapiiri, mutta se saattoi myös johtua lämpötilasta, joka lähenteli melkein kymmentä astetta pakkasta. Heldalla oli yllään vain kotitontuille tavallinen vanhasta tyynyliinasta solmittu asu, ei mitään muuta. Erityisesti jalkoja paleli kovasti, mutta urheasti Helda ponnisteli täristen kauppaan asti.

Pieni tonttu huokaisi hieman helpotuksesta, kun lämmin ilmavirta otti sen ystävällisesti syleilyynsä. Kylmyys haihtui lähes heti, ja Helda pystyi taas hetken keskittymään tehtäväänsä etsiä se pullo. Se kaivoi tyynyliina-asunsa taskusta pienen mainoksen, jossa oli kuva herra ja rouva Mustan tarvitsemasta esineestä. Sitten tonttu alkoi vertailla kuvaa ja kaupan pulloja toisiinsa.

“Voinko auttaa jotenkin?” Helda kuuli yhtäkkiä takaansa. Se käänsi epäluonnollisen isot silmänsä kohti kysyjää, joka oli pimeyspuodin omistaja, herra Greld.
“Kyllä kiitos, herra. Olen Mustan suvun kotitonttu ja etsin tällaista pulloa.” Helda sanoi varovaisesti ja ojensi mainosta herra Greldille. Mies otti paperilappusen käteensä ja katsoi sitä silmälasiensa yli tutkaillen.
“Taidatkin olla onnekas tonttu, meillä on yksi pullo tätä ainetta varastossamme”, hän sanoi lopulta ja kääntyi sitten nopeasti ympäri mennäkseen kassapöydän taakse toiseen huoneeseen. Kotitonttu oletti sen olevan Greldin mainitsema varasto.

Helda ei olisi voinut olla onnellisempi sillä hetkellä. Se oli suuren etsinnän ja uurastuksen jälkeen vihdoin löytänyt pullon, jonka pian saisi ojentaa sen omistajilleen. Herra ja rouva Musta tulevat olemaan niin ylpeitä minusta, Helda ajatteli iloisena.

[Crys]

Voi Helda <3 u deserve better! No eipähän siltä katkasta päätä epäonnistumisesta. Mahtaa olla Walburga iloinen

[Picciduta]

Crysted: Mulle tuli niin paha mieli itellekin, kun kirjotin tota. Helda on ihana! <3


Seitsemästoista luukku

Andromeda ja Sirius istuivat Siriuksen tummanpunaisella päiväpeitolla selaillen kirjoja, jotka Andromeda oli tuonut saapuessaan serkkunsa luokse. Jokainen kirja kertoi kaikista mahdollisista taikaliemistä- ja juomista, joten tällä kertaa Sirius oli varma, että etsinnöissä tärppäisi.

“Mitä sen pullon etiketissä pitäisi lukea? En ikinä muista sitä”, Andromeda kysyi tutkiessaan tarkasti jokaista yksityiskohtaa.
“Interficio lutum getih, tai jotain sinne päin”, Sirius sanoi kaiveltuaan mielensä syövereitä.
“Ei se ainakaan englantia ole. Me voisimme kokeilla selvittää aluksi, mitä se tarkoittaa”, Andromeda sanoi kohottaen katseensa serkkuunsa.
“No, kerropa mistä saamme jonkin tulkin meille?” Sirius tokaisi turhautuneena.
“Kas tässä, serkku”, Andromeda virnisti kaivaessaan laukkunsa pohjalta mustan kovakantisen kirjan, jossa luki Käännöksien ABC.
“Täällä pitäisi olla kaikki harvinaiset kielet aakkosittain. Kokeillaan ensin hakemistosta sanaa interficio.”

Andromeda selasi hetken sivuja, kunnes saapui oikealle aukeamalle. Kului vielä pari sekuntia, kun silmät etsivät oikeaa sanaa. Lopulta Andromeda henkäisi järkyttyneenä.
“Tämä ei kuulosta lupaavalta. Interficio tarkoittaa tappamista.”
“Entäs ne kaksi muuta sanaa?” Sirius kysyi haluamatta tietää vastausta.
“Täällä mainitaan vain yhdyssana, joka koostuu molemmista sanoista eli lutumgetih. Sen merkitys on kuraverinen”, Andromeda sanoi katsoen epäuskoisena kirjaa kuin toivoen, että se pian huutaisi kaiken olevan vain pilaa.
“Tappaa kuraverinen? Aikovatko he hävittää kaikki jästisyntyiset jollakin myrkyllä?” Sirius nielaisi kuuluvasti.

Andromeda katsoi serkkuaan ja kohautti olkapäitään toivottomana.
“Se on pakko estää.”

[Crys]

No sehän on sitten mahtilahja Voldelle, ei ihme että sitä raivostuttaa kun pulloa ei ollut löytynyt nopeasti. Mitenköhän kyseinen aine toimii,  heitetäänkö sitä vaan ilmaan ja kaikki kuolla kupsahtaa, vai joutuuko sitä juottamaan tyypille? No toivottavasti Sirius ja Andromeda saavat suunnitelman toimimaan!

-Crys

[Picciduta]

Crysted: Enpäs kerrokaan, malta vielä hetki odottaa...


Kahdeksastoista luukku

Orion ja Walburga katsoivat tarkkaan pulloa, jonka Helda oli juuri heille ojentanut. Kaksikko käsitteli sitä kuin maailman haurainta esinettä, joka saattaisi särkyä pienestäkin kosketuksesta. Walburgan teki melkein mieli loitsia kaikki mahdolliset suojausloitsut pullon ympärille, mutta hän tiesi, että niin oli jo kaupassa tehty. Se oli tavallinen tapa velhomaailmassa, kun käsiteltiin arvokkaita esineitä, joten Walburgan ei enää tarvinnut tehdä sitä uudestaan.

“Onko se varmasti oikea pullo? Emme varmaankaan halua tuottaa herralle pettymystä”, nainen kysyi hiljaisella äänellä. Orion nyökkäsi päättäväisen oloisena, mutta kaivoi silti vielä taskustaan kirjasta revityn sivun tarkistaakseen asian.
“Täysin identtinen”, hän sanoi lopulta näyttäen Walburgallekin kuvaa pullosta, joka sisälsi kellertävää nestettä. Nainen nyökkäsi hyväksyvästi ja kääntyi sitten Heldan puoleen.
“Ala laputtaa siitä. Mene vaikka puhdistamaan niitä juhla-astioita. Kaiken täytyy olla täydellistä herran saapuessa, ja pidä aivottoman pääsi avulla huolta siitä ettet epäonnistu. Muuten voit olla varma, että saat juhlia jouluasi haudassa.”

[Fairy tale]

Olen iloinen Heldan puolesta, että tuo paljon kysymyksiä herättävä "pahan ilman pullo" löytyi. Odotan myös mielenkiinnolla ehtiikö joku vielä heittää henkensä vai ehtiikö Sirius väliin tai jotain sen suuntaista. En tiedä kenelle pitäisi peukkuja onnistumisessa koska kaikki vaihtoehdot kutkuttavat.

[Picciduta]

Fairy tale: Se jääkin nähtäväksi!


Yhdeksästoista luukku

Andromeda vetäisi vielä kerran henkeä hermostuneesti ja nykäisi sitten äitiään hihasta.
“Tuota, äiti… Minulla olisi yksi kysymys.”
“Nopeasti sitten, meillä on tässä Bellan kanssa hieman kiire, kuten varmasti huomaat”, rouva Musta sanoi katsomatta tytärtään silmiin. Hän oli liian keskittynyt sovittamaan asua Bellatrixin ylle.
“Voisiko Ted tulla meille vaikka joulun jälkeen?”
“Kuka ihmeen Ted? Onko hän joku sinun poikaystäväsi?” rouva Musta kysyi kuivasti, jolloin Andromeda nielaisi.
“No, tavallaan. Ei se ole mitään virallista. Ja hänen sukunimensä on Tonks”, Andromeda sanoi varovaisesti aavistaen jo äitinsä ja siskonsa reaktion.

“Tonks? Se ei ainakaan ole mikään puhdasverinen suku”, rouva Musta vastasi. Silloin Bellatrix henkäisi kiihtyneenä ja alkoi huitoa käsillään ilmaa. Hänen äitinsä yritti pitää raajat kurissa, mutta epäonnistui melko hyvin.
“Siskosta on tullut oikea verenpetturi! Tonksit ovat niitä kuraverisiä!” Bellatrix huudasti saaden rouva Mustan katsomaan nyt ensimmäisen kerran Andromedaa.
“Mitä me olemme sinulle opettaneet? Pidä huoli, ettet enää pitkällä tikullakaan koske siihen poikaan, onko selvä?” hän saarnasi tuimasti.

Andromeda huokaisi, muttei jaksanut vaivautua väittämään vastaan äidilleen. Hän ei edes varmaankaan kuuntelisi, sillä oli niin Bellatrixin lumoissa. He olivat juuri ostaneet tälle uuden puvun joulua varten. Andromeda oli niin kyllästynyt perheeseensä.

[Picciduta]

Kahdeskymmenes luukku

Joulukuun kahdentenakymmenentenä päivänä Bellatrix ei enää pystynyt peittämään innostustaan. Jouluun oli vain neljä yötä, ja sen jälkeen hänestä voisi tulla Pimeyden lordin yksi suosikeista. Nuori nainen oli jo päättänyt jollakin keinolla luikerrella hyvään valoon herran silmissä, ja pullon antaminen lahjaksi antoi siihen oivan mahdollisuuden alkuun.

19-vuotias Bellatrix ei vielä ollut liittynyt kuolonsyöjiin, vaikka polte olikin kova. Hän oli kuitenkin pimeyden voimien pesunkestävä kannattaja ja oli varma, että Voldemortkin huomaisi sen neljän yön päästä. Bellatrixillä oli jo tarkka ja varmasti toimiva suunnitelma Pimeyden lordin hyväksynnän saavuttamikseksi.

Kenties hän saisi vastalahjaksi Voldemortilta pimeyden piirron käteensä. Siitä Bellatrix oli pienestä tytöstä asti haaveillut.

[Picciduta]

Kahdeskymmenesensimmäinen luukku

Yö oli jo pimentynyt, kun Sirius hiipi aivan hiljaa kohti kotinsa kirjastosalia, taas kerran. Edellinen etsintäretki oli epäonnistunut hänen äitinsä keskeytettyä puuhat, mutta nyt kaikkien nukkuessa Siriuksella oli loistava tilaisuus toimia rauhassa. Mukanaan pojalla oli taskulamppu, joka juuri ja juuri valaisi kirjastosalin. Oli oikeastaan onni, että valo ei ollut liian kirkas, sillä muuten Helda olisi saattanut herätä siihen. Sen jälkeen kotitonttu olisi varmasti mennyt kertomaan herra ja rouva Mustalle Siriuksen puuhista.

Tottuneesti poika suuntasi askeleensa kohti kiellettyjen kirjojen osastoa, jossa sijaitsi myös taikaliemien ja -juomien kirjat. Jos Sirius ei onnistuisi löytämään edes niistä tietoa pullon sisällöstä, ei hän varmasti löytäisi sitä mistään muualtakaan. He olivat jo yhdessä Andromedan kanssa etsineet useista kirjoista, mutta missäkään ei ollut mainintaa siitä tietystä. Nyt jotakin olisi pakko löytyä.

Sirius veti hyllystä ensimmäisen kirjan, joka mainitsi jotain liemistä. Ilokseen hän huomasi sen olevan paksu, joten se todennäköisesti sisältäisi paljon tietoa. Poika ei voinut myöskään olla huomaamatta sitä, että kirja ei näyttänyt pölyyntyneeltä niin kuin muut kirjat. Siitä saattoi päätellä, että joku oli käynyt häntä ennen tutkimassa kirjaa.

Hakemistosta oli etsiä pulloa, sillä kaikki oli järjestetty aakkosjärjestykseen. Sirius joutui hetken hämärässä valossa siristelemään silmiään, mutta pian hänen sydämensä hyppäsi innostuksesta, kun silmät tavoittivat oikean juoman nimen. Tärisevin käsin poika selasi oikealle aukeamalle painavassa kirjassa ja oli jo henkisesti valmistautunut lukemaan jostakin erittäin vaarallisesta, kunnes joutui pettymyksekseen tajuamaan, että sivut oli juuri siltä kohdalta revitty irti.

Pettymys oli suuri, mutta Siriuksen oli pakko niellä häviönsä. Ainakin nyt hän tiesi, että pullo varmasti oli vaarallinen, ja että Siriuksen olisi pakko pelastaa joulu.

[Crys]

Joulunalus on niin hetkistä aikaa, että kiirettä on pitänyt. Hui, olen missannut monta lukua!

Kiitostahan on kotitontun turha odottaa ;( Helda parka. No sentään sai pitää päänsä. Voi Andromeda parka, mutta pointit sille rohkeudesta että se sentään uskalsi kysyä, vaikka vanhemmat onkin tuollaisia. Siskon lyttäys tuskin tekee asiasta helpompaa

Jotkut pienet tytöt haaveilee prinsessana olemisesta tai häistään, mutta Bellatrix pimeydenpiirrosta Ihanaa! Niin Bellatrixmaista

Joulun pelastamisessa Siriuksella tosiaan on työtä. Pitää pojan kuitenkin varoa, ettei hän jää kiinni ja menetä päätään Heldan sijasta

Vielä kolme lukua (kaiketi) huiii jännitys tihenee!
-Crys

[Picciduta]

Crysted: Haha, ei se mitään! Kiitos kommentista, ja kyllä vielä kaksi luukkua tämänkin jälkeen.


Kahdeskymmenestoinen luukku

Taas kerran Siriuksen sulkakynä lähes lensi pergamentilla, kun hän kirjoitti kirjettä. Käsiala oli nopean tahdin takia suttuista, ja muste levisi helposti, mutta Andromeda kyllä saisi siitä selvää. Kirjoittamista vaikeutti Siriuksen huoneen hämärä valaistus, sillä oli yö. Sirius oli juuri palannut tutkimusretkeltään kirjastosta, ja saanut selville tietoja, jotka piti välittää heti Andromedalle.

Hei taas, Dromeda!

Kävin siellä kirjastossa niin kuin lupasin, ja et ikinä arvaa, mitä löysin! Tai no, periaatteessa en löytänyt yhtikäs mitään, sillä eräästä kirjasta oli revitty irti juuri se sivu, jossa kerrottiin siitä pullosta, mutta ainakin nyt voimme olla varmoja, että se on jotain hyvin salaista. Se todennäköisesti revittiin irti sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran kävin siellä, ja äiti näki minut. Nyt he varmasti haluavat salata asian minulta, sillä tietävät, että sabotoisin suunnitelman.

Minulla on idea, jolla voisimme vielä saada tietoa siitä pullosta; voisitko mitenkään yrittää urkkia tietoa Bellatrixiltä? Olen varma, että hänellä on jotain tekemistä tämän asian kanssa, sillä hän oli täällä silloin keskustelemassa äitini kanssa siitä myrkystä. Bellatrix ei ehkä luovuta suoraan tietoja sinulle, mutta yritä leikkiä jotakin jästien salapoliisia ja saada tietoja irti.

Terveisin, Sirius

[Picciduta]

Kahdeskymmeneskolmas luukku

Sirius sai heti seuraavana päivänä vastauksen serkultaan, sillä hän laittanut huippuluokan pöllön toimittamaan kirjettä. Niillä pöllöillä oli erityistaito lentää todella nopeasti, ja siitä Sirius oli tyytyväinen, sillä joulu oli jo aivan ovella, ja asia oli kiireellinen.

Hei, Sirius!

Olen erittäin pahoillani, mutta Bellatrix ja kaikki muutkin ovat peittäneet jälkensä todella taitavasti. En saanut mitään irti pelkällä tutkailulla, mutta en myöskään kehdannut kysyä suoraan Bellalta. Hän olisi heti arvannut jotakin olevan meneillään, sillä en minä normaalia olisi kiinnostunut hänen asioistaan tai pimeyden voimista.

Olen pahoillani, meidän on keksittävä jokin muu keino huomisen kaaoksen estämiseksi.

Terveisin, Dromeda

Sirius huokaisi pettyneesti luettuaan kirjeen. Andromeda ei ollut saanut mitään selville, joten kaikki paineet jäisivät huomiselle joulupäivälle. Ei jäänyt enää muita vaihtoehtoja kuin löytää ja tuhota pullo.

[Picciduta]

A/N: No niin, viimeistä luukkua viedään! Kiitos jokaiselle lukijalle, olette ihania ja hyvää joulua kaikille! <3


Kahdeskymmenesneljäs luukku

Oli viimein saapunut joulukuun kahdeskymmenesneljäs päivä, tarkalleen ottaen ilta. Jouluruoka oli jo syöty aiemmin, eikä kukaan tänäkään vuonna joutunut pettymään; pöydät oli katettu täyteen kaikenlaisia ruokia ja valinnanvaraa oli runsain mitoin. Jokainen sai mahansa täyteen, ja ruokaa jäi vielä ylikin, vaikka melkein koko Mustan suku oli kutsuttu koolle jouluksi.

Jäljellä oli enää vain joululahjojen jako, jota suurinosa odotti pelonsekaisin tuntein. Ainoastaan Bellatrix näytti räjähtävänsä innostuksesta. Illan pelätty kunniavieras ja Bellatrixin idoli, Pimeyden lordi, ei ollut vielä saapunut, mutta kaikki tiesivät, että kellon lyödessä tasan kahdeksan hän saapuisi. Jännittynyt ilmapiiri roikkui koko ajan vain painavampana olohuoneen yllä, eikä sitä keventänyt Bellatrixin yksinäinen hihittely. Sirius sen sijaan kertasi mielessään suunnitelmaansa pelastaa joulu, ja mulkoili välillä vaivihkaa perhettään sekä kuusen alla lojuvia lahjoja, joista jokin sisälsi sen kirotun pullon. Poika ei ollut vielä aivan varma, miten tuhoaisi pullon ennen sen päätymistä Voldemortille, mutta jotakin oli keksittävä.

Pian seinäkello ilmoitti kellon olevan kahdeksan, eikä kellekään ollut yllätys, että Voldemort astui juuri silloin huoneeseen. Kukaan ei ollut kuullut hänen tuloaan, sillä tämä osasi ilmiintyä äänettömästi, joten muutamat hieman hätkähtivät äkillistä saapumista. Olohuoneen viimeisetkin äänet hiljenivät täysin kuuntelemaan Voldemortia.
“Iltaa, täällä näemmä alkaa lahjojen jako pian.”
“Kyllä, herrani, tietysti”, Walburga nyökytteli kiivaasti ääni hieman täristen.
“Itse asiassa voisimmekin aloittaa juuri nyt. Tietenkin annamme kunniavieraallemme ensimmäisenä lahjan”, Orion virkkoi nopeasti tarkkaillen Voldemortia kulmiensa alta. Hänen ilmeensä ei värähtänytkään.

Sirius tunsi pienen vihlaisun mahassaan, kun Bellatrix  asteli silmät innosta kiiluen kuusen luokse noutamaan lahjaa. Nuoren naisen ei tarvinnut sekuntiakaan miettiä, että mikä lahja oli Voldemortille, sillä se oli erilailla paketoitu kuin muut lahjat. Lisäksi se oli tarkoituksella päällimmäisenä.

Kun Bellatrix kääntyi takaisin mennäkseen Pimeyden lordin luokse, Sirius päätti toimia hetken mielijohteessa. Poika ei edelleenkään ollut varma suunnitelmansa toimivuudesta, ja häntä pelotti Voldemortin läsnäolo, sillä Sirius oli varma, että tappokirous lentäisi pian ilmassa häntä kohden joko itse Voldemortin, hänen äitinsä tai Bellatrixin toimesta. Kaikki tapahtui kuitenkin aivan sekunneissa, ja pian Bellatrix makasi maassa täysin ymmällään Siriuksen tönäisyn takia. Lahja taas lojui hänen vieressään, josta Sirius sen nopeasti nappasi ja mietti toiset pari sekuntia vaihtoehtojaan. Hän voisi yksinkertaisesti tuhota pullon siinä kaikkien keskellä loitsulla, mutta toisaalta hän ei välttämättä olisi tarpeeksi nopea Voldemortia vastaan. Lisäksi pullo sisälsi myrkkyä, eikä Sirius halunnut kenenkään kuolevan jouluna. Niinpä hän nopean pohdinnan jälkeen heitti pullon takkatulen liekkeihin. Tuli reagoi vieraaseen iloisesti räiskyen, mutta se ei peittänyt alleen järkyttyneitä henkäyksiä.

“Mitä helvettiä sinä poika juuri teit?” Walburga kuiskasi kiivaasti. Hän ei pystynyt huutamaan järkytykseltään.
“Pelastin juuri joulun teidän käsistänne! Tappaa kuraverinen, vai mitä siinä pullon etiketissä lukikaan?” Sirius vastasi silmät leimuten. Hän tunsi niskassaan Voldemortin myrkyllisen katseen, muttei uskaltanut kohdata sitä.
“Mitä sinä oikein höpötät?” Orion liittyi keskusteluun raivoissaan.
“Te aioitte tappaa jästisyntyiset tuolla myrkyllä!”
“Myrkyllä? Merlinin parrat, se oli vain tonttuviinin kaltaista juomaa!” Walburga huudahti.
“Ei muuten varmasti ollut. Miksi sen etiketti viittasi sitten jästisyntyisten tappamiseen?” Sirius kysyi vaativasti. Silloin Voldemort puuttui puheeseen hiljaisella äänellä.
“Se aine, jonka äsken heiti takkaan, oli pimeyden voimien muunnelma tonttuviinistä. Vaaraton, mutta velhomaailmassa laitonta. Sille haluttiin vain antaa jokin hieno nimi. Luuletko tosissasi, että tappaisin kuraveriset jonkin juoman avulla? Voi poika, sinulla on paljon oppimista.”

“Olen niin pahoillani serkkuni puolesta, hän on aina ollut häpeäksi meille”, Bellatrix sanoi kärsivällä äänellä, mutta Voldemort viittasi hänet hiljaiseksi.
“Saat kiittää onneasi, ettei pullo ollut niin kovin tärkeä”, hän sanoi hiljaa tuijottaen Siriusta herkeämättä. Sirius tunsi olonsa erittäin epämukavaksi niiden halveksuvien katseiden alla.
“Nyt sinä verenpetturi kakara menet omaan huoneeseesi, etkä poistu sieltä ennen kuin annan luvan”, Walburga sanoi myrkyllisellä äänellä. Siriuksen ei auttanut kuin totella, sillä hän tiesi, että Walburgalla oli jo muutenkin vaikeaa estää itseään hyökkäämästä poikansa kimppuun. Sirius tiesi, että joulun jälkeen hän saisi kunnon läksytyksen.

***

Myöhemmin illalla Sirius kuuli vaimean koputuksen oveltaan ennen kuin se avattiin. Hänen yllätyksekseen sisääntulija oli Regulus, joka oli jo yövaatteissaan. Sirius kohotti kysyvästi kulmakarvaansa, jolloin Regulus sanoi:

“Sinä olet hurjan rohkea. Vaikka ne muut vihaavat sinua, niin minä silti pidän sinusta. Olet hyvä isoveli, vaikka aina kiusaatkin minua. Hyvää joulua, Sirius.”