Multifandom | Satumestarin tarinoita, S, joulukalenteri 2017, 24/24

[Avaruuspiraatti]

Etenkin silloin kun piti keksiä joululahja henkilölle, jolla oli jo se kaikista tärkein, eli hänet.

Pff

Draco-parka. Mitenköhän hän voi enää koskaan ylittää tuota joululahjaa tulevina vuosina?? Hänen olisi kannattanut aloittaa vaikka sukista ja siitä vuosien varrella vähän nostaa rimaa. Minäkin olen ehdottomasti sitä mieltä, että alastonkuvakalenteri olisi ollut Harrylle mieleen. Toisaalta: miksi katsella kalenteria, kun voi katsella ihan sitä itseään ;-)

[Saappaaton]

"Mä kommentoin vielä tänään!" Thing you should never say out loud. Mutta olen täällä taas!

Takkatulen äärellä oli söpöisä. Paras tyynyhän on tietenkin se toinen, ei sitä mitään höyhenpalleroita siihen enää kaivata tekemään asioita monimutkaisiksi vai miten se meni. Nää parisuhdehöttöilyt on kovin kivaisia, ihana, että olet näitä jaksanut kirjoittaa.

Sillä kyllähän Joululahjaongelmia jatkaa ihan samaa rataa. Se on jotenkin aika perusasetelma, että ei osata ostaa toiselle lahjaa, ja huvittavaa, millaisia ideoita kavereilta tulee. Piraatin kommentista poimin nyt takertumisen kalenteriin, koska minäkin olen sitä mieltä, että se olisi varmasti ollut hyvä (tai perinteisempi rusetti sen itsensä ympärillä, kröhöm).

Lutuja ovat, palajan taas. <3

[LillaMyy]

Crysted: Joo, Dracon lahja oli aika suloinen. Eikä Harry taatusti olisi sanonut ei:tä sille alastonkalenterillekaan! (; Kiitti kommentista! (:

Lunalotta: Hihih. <3 Minä en pelottele ketään, totesin vain, että joudut odottaa saadaksesi selville, että saatko jotain vai et. (; Kiitti kommentista! (:

Avaruuspiraatti: Musta jotenkin tuntuu, että Draco ei hirveästi ajatellut sen pidemmälle, piti vain saada joku kiva lahja tähän hetkeen. Voi olla, että vuoden päästä Dracoa jo kaduttaa tämä lahja, kun pitää yrittää keksiä joku parempi. Se on kyllä hyvä pointti, että miksi katsella kalenteria, jos voi katsella samaa livenä, ehkä Draco sen takia jättikin sen ostamatta? Kiitoksia kommentista! (:

Saappaaton: Noo, eipä tässä nyt mitään katastrofia sattunut kuitenkaan. Hahah, joo höyhenpallerot vain vaikeuttaa sitä oloa, kyllä sitä siihen toiseen paljon mieluummin nojaa. Kyllä mulla aina jaksamista piisaa hötöille, oli se sitten millaista höttöä tahansa! (; En usko, että oikein mikään minun ideoistani täällä on kovinkaan ”uniikki lumihiutale”, vaan menen aika perussetti-linjalla. :’D Rusetti ympärillä -jutun tein viime vuonna, toki se taisi olla koko miehen, eikä vaan sen ympärillä, mutta tänä vuonna lähdin sitten vähän toisille urille. Kiitos kommentista! (:

5.12.

”Eiköhän tämä riitä jo tältä illalta”, Iain tuumaa, kun Catriònan silmät alkavat lupsahdella umpeen.
”Ei vielä isä, ei minua vielä…” tyttö aloittaa ja haukottelee sitten erityisen makeasti.
”…väsytä”, Catriòna lopettaa lauseensa saatuaan suunsa taas hallintaansa.
”Huijari”, Iain sanoo ja kutittaa pientä tyttöään leuan alta. Catriòna kiemurtelee miehen sylissä ja nauraa hersyvää nauruaan.

”Isä, ole kiltti, vielä yksi tarina”, Catriòna pyytää kuitenkin taas kohta.
”Hyvä on, yksi vielä, mutta sitten menet jo nukkumaan”, Iain myöntyy tietäen, että lopulta hän kuitenkin joutuu myöntymään, koska ei osaa kieltäytyäkään. Catriòna vain nyökkää ottaessaan taas paremman asennon isänsä sylissä.

”Satumestarin tarinoita, neljäs luku, Tapaaminen mökissä.”

[Lunalotta]

Oi, jälleen suloista originaalia. :3 Catriona on niin suloinen! Ja sen nimikin on tosi erikoinen ja kaunis. :3 Voin niin kuvitella kuinka pienet lapset haluu vaan koko ajan kuulla lisää, itekin taisin sellainen olla Kiitos tästäkin luukusta, ja minä jään odottelemaan lisää tekstejä! (: Oot ihana! <3

[Saappaaton]

En kestä tätä isä-tytär-suhdetta tässä, tännehän sulaa. <3_<3 Lukaisin tän taas jo aiemmin päivällä, ja nyt uudestaan ja olen ihan aivomössöä ja tuitui.

(Eikä niiden ideoiden tarvi olla mitään uniikkeja lumihiutaleita, riittää että niissä on hyvä ja hattarainen toteutus. <3)

Ei tän järkevämpää tänään, sori.

[Odo]

En olekaan kerennyt (tai no, olen viime aikoina ollut vähän huono) kommentoimaan, mutta täällä taas! Lyhyesti virsi kaunis, sanotaan, joten tulin vain kertomaan, että seurailen edelleen ja ficit ovat olleet vallan kivaisia. Eniten oon tykännyt noista originaaliosuuksista, kun satukirjaa luetaan, mutta vallan mainiota muutkin! <3

[Avaruuspiraatti]

Taitaa Iainin loppuilta/-yö mennä "Isi vielä yksi! – "Ei" – "Pliis" – "Okei" -merkeissä :-D

[LillaMyy]

Lunalotta: Catriòna on kyllä tosi söpö, sekä nimenä että ihmisenä! (: Eiköhän aika lailla kaikki lapset halua vaan lisää tarinoita, kun kerran aloittaa lukemisen. Kiitos kommentista! <3

Saappaaton: Mun olisi varmaan pitänyt laittaa varoituksiin, että ”sulamisvaara”. Hyvä, että se hattarainen toteutus riittää, muutoin olisin pulassa tämän kanssa. Kiitti kommentista! (:

Odo: No worries, en odotakaan, että aina ehtisi kommentoida, koska näitä uusia tulee kuitenkin joka päivä! Kiitoksia kommentista ja kehuista, hienoa että satuhetket on kelvanneet! ((:

Avaruuspiraatti: Hahah, en yhtään ihmettelisi, vaikka joku ilta menisikin siinä, että isä yrittää lopettaa, mutta tyttö haluaa aina vaan lisää. Kiitti kommentista! (:

Tapaaminen mökissä
Fandom: Hobitti
Pairing: Bard/Thranduil
A/N: Hyvää joulua Secu! <3

Bard istui pienessä mökissä metsän keskellä ja työnsi lisää puita valkeaan. Hän ei ymmärtänyt yhtään, miksi heidän piti tavata näin syrjässä, mutta Thranduil oli vaatinut sitä.

Mökin hiljalleen lämmetessä jousimies astui peremmälle ja kiskoi raskaat talvisaappaat jaloistaan. Ainoa merkki haltiakuninkaan saapumisesta oli oven narahdus ja viileä tuulahdus.
”Sinä tulit”, Bard sanoi aivan kuin olisi olettanut muuta.
”Tietenkin”, Thranduil vastasi pehmeästi.

Pari pitkää askelta riitti tuomaan haltiakuninkaan jousimiehen selän taakse. Bard seisoi hiljaa paikoillaan, kun Thranduilin viileät huulet koskettivat hänen niskaansa. Värähdys kulki ihmismiehen koko kehon läpi tämän kääntyessä katsomaan haltiakuningasta.

”Auta minua unohtamaan.”
”Mielelläni”, Thranduil vastasi kaataessaan jousimiehen mökin lattialle.

[Beelsebutt]

Oooh, vaikuttaa mielenkiintoiselta kalenterilta! Thranduil/Bard-paritus minut tänne veti mutta päätinkin sitten lukea kaikki järjestyksessä

Veikeä alku! Tämmöinen riimukirja, jossa luvataan alussa ihmeellisiä asioita ja astumista ulos omasta todellisuudesta. Kuulostaa must-jutulta omaan kirjahyllyyn, mulle kans! O.O

Onneksi Antero ei ole tyhmä, koska paljas pää on pahinta, mitä voi aivoilleen tehdä, koska pipot ja lämpimät korvat on vain <3 ja saman tietää myös mysteerimies! koska on talvilippalakein varusteltu! Plus hyvä, että joku sentään muisti, että junaanhan tässä oltiin menossa. Mut hei, siellä saattoi juttu jatkua, kun kerta sama määränpääkin oli poikasilla \o/ komppaan Saapsia, ehdottomasti näistä voi jatkaakin!

Awww, onpas suloista takkatulen tuijottelua Luna/Ginnyllä [mulla ääniefektien kanssa, piraattikiitos!] <3 Lunan käytännölliset vinkit kaikuu kuin kuuroille korville, koska mikä parempi lököttelualusta Ginnylle kuin Luna itse \o/

OOOH, mikä lahja Dracolta! Kyllä varmasti kelpaa Harrylle, onhan tuo nyt suurensuuri luottamuksen ja jatkuvuuden osoitus <3 vaikka ei Harrya varmaan ois haitannut se alastonkalenterikaan (parturin lahjakortista ois voinut tulla kylmää kyytiä Dracolle )

Suloinen Catriòna <3

Oooh, tosiaankin paritus oli jotenkin jännä! Olen mielessäni parittanut Bardia jollekulle muulle, kauhea aivopieru/ajatusblokki tuli plus Hobittien katsomisesta on liikaa aikaa. Thorinille? Legolasille? Mut tooodella jännää ja varsin canoninmukainen ajatus, että nämä kaksi salatapaavat pienessä mökissä metsän keskellä. Vähän jänskätti toi kohta, kun Bard ei tajunnut, miksi heidän piti tavata niin syrjässä. Ilmeisesti kyseessä ei olekaan mikään salasuhde? Hmm! Ehkä Bard on vain kova pitämään ääntä \o/ mutta joka tapauksessa, viileä tuulahdus ja viileät huulet, mainiosti kuvastavat jääkylmää Thranduilia <3


Jee, joka päivä tätä nannaa luvassa \o/

[Lunalotta]

Miksiköhän ketussa tämä teksti ei ollut viimeisimmissä viesteissä. No jaa, löysinpäs tieni tänne kuitenkin. o/ Hobitti on mulle (edelleen) vieras fandom, mutta tää lyhyt tekstinpätkä onnistui silti lämmittämään mieltä, koska eihän haltiakuninkaan ja ihmismiehen välinen rakkaus voi olla muuta kuin söpöä kuviteltavaa <3

[Odo]

Ooooh,  Bard/Thranduil <3 Olipas kiva pätkä ja pidin siitä, ettei tämä ollut kuitenkaan ihan niin fluffuinen, vaikka herkkää olikin. Sellaista sopivaa draamaa ja hyvä fiilis, vaikka olikin lyhyt!

[Saappaaton]

En oikein tiedä lämpesinkö tälle paritukselle, koska en vain näe sitä. Bard on kyllä ihana, ja kyllä minullekin Bard jossain syrjäisessä mökissä kelpaisi.

Kohtauksena oikein toimiva ja kivaisa, mutta paritus tosiaan haraa vastaan (mikä on musta tosi hassua, koska olen lähes kaikkiruokainen). Sitten jotenkin kiinnitin huomiota noihin ihmismies/haltiakuningas/mitä näitä sanoja sulla nyt oli, millä olit pitänyt kovin selkeänä sen, kummasta on kyse milloinkin.

Jep, kyllä sä kirjottaa osaat. <3

[LillaMyy]

Beelsebutt: En voi luvata sulle ihan samanlaista riimukirjaa kuin Catriònalla on, mutta ehkä tästä saisi hienon joululahjavinkin ensi vuodelle. (; Antero ja mysteerimies on kyllä fiksuja, koska hyiset korvat on kamalinta ikinä! Ehkä jatkoakin voisi olla luvassa jossain kohtaa, jos saan kivoja ideoita… Kuka mitään käytännöllisyyttä kaipaa, jos voi nojailla siihen toiseen? Joo, eiköhän Harry ollut ihan O_O lahjastaan, vaikka varmasti se kalenterikin olisi saanut kivan vastaanoton. Kertokaa nyt hei joku, please, että mikä tässä Barduilissa on niin hienoa, että puolet porukasta shippaa sitä, kun minä en tajua? :’D Kenties tämä ei tosiaankaan ole salasuhde, tai sitten se on salasuhde, mutta Bard ei haluaisi salata sitä? (; Kiitoksia kehuista ja kommentista! ((:

Lunalotta: En tiedä, Fini varmaan jekkuili vaan jotain? Sun selkeästi pitää nyt kyllä tutustua Hobittiin muutenkin kun vain mun ficcien kautta, että saat jotain kosketuspohjaa niihin! Kiitti kommentista kuitenkin! ((:

Odo: Barduil-fluffy ei nyt vaan jotenkin lähtenyt, kun en muutenkaan oikein osaa kirjoittaa näitä kahta yhteen. :’D Kiva kuitenkin, että siitä pidettiin ja kiitos kommentista! (:

Saappaaton: Hallelujaa, joku toinenkin on kummissaan näistä, koska en vaan tajua tämän parin lumoa. :’D Secun toiveiden takia päätin kuitenkin kokeilla… Olisikohan seuraavaksi sitten vuorossa Bard/Saapas..? xD Kiva, että pidit vaikka paritus ei oikein iskenytkään, ja kiitoksia kommentista! (:

7.12.

Iain sulkee kirjan nopeasti neljännen luvun jälkeen, sillä sellainen ei ole sopivaa kuultavaa pienille tytöille. Hänen järkytyksensä on kuitenkin aivan turhaa, koska Catriòna on nukahtanut hänen syliinsä, eikä tajua enää mistään mitään.

Mies laskee paksun kirjan vieressään olevalle pöydälle varoen herättämästä sylissään nukkuvaa tytärtään. Hyvin varovaisesti hän nostaa sitten viisivuotiaan tytön syliinsä ja lähtee kantamaan tätä vuoteeseen. Catriòna vain tuhisee isänsä sylissä.

Iain laskee tytön hellästi vuoteeseen ja peittelee tämän paksulla täkillä. Hän asettelee vielä vanhan ja kuluneen nallen Catriònan kainaloon, ennen kuin poistuu huoneesta.

”Nukkuuko hän?” Ailios kysyy mieheltä tämän palatessa takan äärelle.
”Kuin tukki”, mies vastaa vaimolleen istuessaan keinutuoliinsa.
”Hyvä, sitten on minun vuoroni istua sylissäsi”, Ailios naurahtaa.
”Mitä ihmettä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän?” Iain nauraa Ailioksen toteuttaessa lupauksensa.
”Olet olemassa?” nainen ehdottaa.
”Olin olemassa eilenkin, eikä kukaan eilen istunut sylissäni”, Iain vastaa.
”Voin minä kyllä noustakin, jos et halua minua syliisi”, Ailios toteaa ja on jo liikahtamassa kauemmas.
”Ei, en minä niin sanonut”, Iain sanoo hätäisenä ja vetää naisen tiukemmin itseään vasten. Ailios vain nauraa painautuessaan miehen tuttua rintakehää vasten.

Lasten mentyä nukkumaan voivat Ailios ja Iain hetken aikaa olla aivan kuin he olisivat taas talossa vain kahden kesken, eikä tarvitsisi pelätä lasten heräävän kesken kaiken.

[Beelsebutt]

(höö, voi Bard-parkaa, siinähän tulee aivan alemmuuskompleksi, jos haltiakunkku ei halua muiden itsestään tietävän... no, ehkäpä Bardin ego kestää sen, Thranduil on varmasti sen arvoinen ja joo! Mä lukisin kyllä Bard/Saapastakin XDDD)

Hahaa, mä mietinkin että mitäs sitten tapahtuu kun luukussa parisuhteillaan ja lukuja luetaan kuitenkin pikkulapselle x) mutta joo, hienosti selitetty tilanne plus mitäpä harmia siitäkään on, että vihjaistaan henkilöiden x ja y tykkäävän toisistaan ja pussaavan niin kuin aikuiset pussaa <3

AWWWW, onpa ihana vanhempien yhteinen hetki lopussa, miltei haistan mausteisen piparihaisun ja tunnen takkatulen lämmön omalla ihollani ja ah, ihastuttavaa! <3

Kiitos tästä ja lisää!

[Fairy tale]

Erityisen kaunis tämän päivän luukku. Sellainen sopivan suloinen ja pehmeä.
Mahtavaa lukea näitä teemaltaan laidasta laidasta vaihtelevia tekstejä. Kiitokset. 

[Lunalotta]

Okei, ehkä mä luen ne Hobitit jossain vaiheessa! xD TSH:ssa on tietääkseni kolme kirjaa (?) mut oliko Hobitti-sarjasta erikseen omia kirjoja vai oliko niistä vaan joku elokuva? Vai muistelenko omiani? Mukava kuitenkin taas tämä tän päivän luukku. (: Ihanaa, että aikuisetkin saa välillä kahdenkeskisiä hetkiä <3

[Secu]

Oi jestas, joululahja, minulle, vieläpä Bard/Thranduilia! <3

Olen vaivihkaa tonttuillut tätä joulukalenteria, vaikken olekaan jättänyt kommenttia aiemmin. Tämän idea on kerrassaan ihana! Pidän siitä, että vaikka originaalipätkät ovat selkeästi sijoittuneet vanhaan aikaan, niin tarinoita kerrotaan kuitenkin useilta eri aikakausilta menneestä nykyhetkeen/tulevaan. Tuollainen satukirja olisi mukava omistaa omassakin hyllyssä ^^ Ajattelin ensin joulukalenterin otsikon perusteella, että Iain olisi tarinankertoja ja varsinainen kirja olisi vain rekvisiittaa, jolloin tarinat tulisivat Iainin omasta mielikuvituksesta ja mielenmaailmoista, mutta todella kutkuttava ja monitahoinen idea näinkin ^^ Seuraan ehdottomasti loputkin luukut :3

Nyt Hobitin pariin: Suuri kiitos yllätyslahjasta, pidin siitä kovasti! Lyhykäisyydestään huolimatta siihen oli saatu mahdutettua paljon tunteita ja mystiikkaa. Luulin ensin, että herroilla on virallinen tapaaminen, mutta onhan se ymmärrettävää, ettei Thranduil halua joutua pelkäämään paljastumista, siispä syrjäinen sijainti Pidin siitä, ettei avattu sen enempää, oliko näillä tunteita pelissä ja miten tilanteeseen oli päädytty. Vähän kyllä säälitti Bardin yritykset saada mökki lämpimäksi, kun Thranduil sitten tuo talven tuulahduksen sisään - tuli vähän jääkuningatar ja Muumien Mörkö mieleen, apua ^^" Jäin miettimään myös sitä, minkä Bard haluaa unohtaa? Vaimonsa menetyksen tuoman tuskan, yksinäisyyden, onko jotain lukijalle tuntematonta tapahtunut? Kaiken kaikkiaan kiehtova pieni pätkä.

Kiitos vielä paljon lahjasta <3

[LillaMyy]

Beelsebutt: (Niin varmasti tuleekin, ehkä tässä olisi ainesta pidemmällekin ficcille? ) Joo, pussailussa ei ole mitään ongelmaa pienen Catriònan kanssa, mutta sitten kun tarina meinaa lähteä muille urille, niin sitten tulee isällä kiire sulkea kirja.   Kiitoksia kehuista ja kommentista! (:

Fairy tale: Kiitoksia kehuista ja kommentista, kiva että tykkäilet näistä! ((:

Lunalotta: Hobitti on yksi kirja, kolme elokuvaa, ja TSH on yksi kirja, jossa on kolme osaa. Kiitti kommentista, kiva että pidät näistä! (:

Secu: Joo, nuo tarinat nyt on valikoituneet vähän sen mukaan, että mitä ihmiset on toivoneet, mutta se oli aikomuskin, että ne on vähän sieltä sun täältä ajallisesti. (: Nyt kun sanoit, niin tuo olisi voinutkin olla kivampi idea, että Iain olisi vetänyt nämä tarinat hatustaan, mutta meni jo. Mä tykkään jättää juttujani tosi avoimiksi, joten siksi tuossa sun luukussa ei ollutkaan sen erityisemmin avattu, että mitä herrojen välillä oli, vaan jokainen saa miettiä sitä itse. (: Hups, ei Thranduilista sentään pitänyt ihan noin viileät ajatukset tulla mieleen. :’D Kiitoksia kommentista, hienoa että pidit yllätyslahjastasi! <3

Luminen poni
A/N: Hyvää joulua Isfet! <3

Catrìonan punaiset letit heiluvat tuulessa, kun hän yrittää pysyä Seòsaidhin tahdissa. Isoveljen suuret saappaat liikkuvat niin nopeasti, että tytön pitää ottaa melkein kolme askelta yhtä veljen omaa kohti.

”Älä juokse niin kovaa”, Catrìona pyytää. Seòsaidh ei vastaa, kääntyy vain ympäri ja nostaa kymmenen vuotta nuoremman siskon reppuselkäänsä. Nopeasti tyttö kietoo kätensä veljen kaulaan ja yrittää olla puristamatta liikaa.

Jonkin matkaa kuljettuaan Seòsaidh pysähtyy ja laskee viisivuotiaan tytön taas omille jaloilleen. Catrìonan pienet saappaat uppoavat oitis kinokseen, kun hän katselee ihmeissään ympäristöään. Kaikkialla on valkoista, niin paljon valkoista! Silmiä häikäisee auringon heijastuessa lumelta, mutta Catrìona on liian ihmeissään valittaakseen.

”Tein sen sinulle”, Seòsaidh sanoo, ja Catrìona ihmettelee, miten veli on tehnyt lunta, kunnes hän huomaa veljen osoittavan pientä lumesta muovattua ponia. Tyttö ilahtuu niin paljon, että sanat pettävät hänet, joten hän vain halaa veljeään tiukasti.

”Haluatko ratsastaa sillä?” Seòsaidh kysyy, ja Catrìona nyökkää haltioituneena. Isoveli nostaa pikkusiskon lumisen ponin selkään, jotta Catrìonakin voi leikkiä ratsastavansa. Oikeasti hän on liian pieni ratsastamaan ponilla, joten lumiponin on riitettävä vielä hetkeksi.

Kohta on kuitenkin aika palata mökille, ettei Catrìona jäädy ulkona talvipakkasessa. Tyttö kuitenkin alkaa vastustella heti, kun veli nostaa hänet ponin selästä.
”Tulemme huomenna taas ratsastamaan”, Seòsaidh lupaa. Vasta sitten tyttö suostuu lähtemään.

[Isfet]

Voi, kiitoskiitos! Olipas ihana hyvänmielenpalanen!

Sisarusjutut on aina kivaa luettavaa, ja Catriona (tyhmä puhelin ei anna heittomerkkiä) on tosi suloinen tenava  <3 Ihana isoveli teki lumiponin!

Kiitos paljon lahjasta, edelleen tätä seuraillen <3

[Avaruuspiraatti]

Oikein suloisia ja mieltä lämmittäviä osia jälleen!

Iain sulkee kirjan nopeasti neljännen luvun jälkeen, sillä sellainen ei ole sopivaa kuultavaa pienille tytöille.

Ha, uskaltaakohan Iain enää Satumestarin kirjaa lukea enää tämän jälkeen Saa myös pohtimaan, millainen rouva tahi herra tahi joku muu tuon kirjan takana on tässä universumissa näiden tarinoiden perusteella!