Title: Kampuksen feminatsi
Author: Myötätuuli
Genre: Draama
Rating: S
Pairing: Janice Rand/Nyota Uhura
Fandom: Star Trek TOS
Disclaimer: En omista Star Trekkiä millään tavoin, vaan kaikki kunnia Gene Roddenberrylle. Tämä on vain mielikuvitukseni tuotetta enkä saa tästä rahaa.
Summary:
Yhtäkkiä hänestä oli tullut kampuksen johtava 'feminatsi'.A/N: Viimeinkin julkaisen ensimmäisen Star Trek-fikkini täällä! Toivottavasti pidätte
Ja ainiin
osallistuu haasteeseen FF100 sanalla alku!
Kampuksen feminatsiNyota Uhuraa ei ärsyttänyt mikään niin paljon kuin ylimielisyys. Tähtilaivaston akatemiassa sitä harjoittivat enemmän kuin tarpeeksi hänen miespuoliset kollegansa. Nyota oli huomannut sen heti ensimmäisellä tunnilla, jossa he käsittelivät aliavaruuslaitteiston käyttämistä olentojen välisessä kommunikaatiossa. Hänen lisäkseen tunnilla oli ollut viisi naista ja heille kaikille oli tehty selväksi, etteivät he ole muuta kuin nättejä kasvoja vailla oikeanlaisia aivoja. Nyota huomasi alentavan kohtelun myös tuntien ulkopuolella. Käytävillä nuoret kadetit läpsivät naispuolisia kanssaopiskelijoitaan takapuolelle ja luulivat sen olevan osoitus kunnioituksesta. Nyotaa he eivät enää uskaltaneet läpsäistä sen takia, koska hän oli kerran sanonut heille suorat sanat ja yhtäkkiä hänestä oli tullut kampuksen johtava ’feminatsi’.
Nyotaa ärsytti yhtä paljon oman sukupuolensa edustajien vähäinen vastarinta. Jotkut ensimmäisen vuoden opiskelijoista olivat niin ujoja, että punastuivat vain pahan päiväisesti kuullessaan halventavan, härskin kommentin. Toiset taas todella ottivat kähmimiset ja kommentit kehuina. He kikattelivat keskenään ja joskus vinkkasivat silmää konepuolen opiskelijoille. Nyota pyöritteli silmiään molemmille reaktioille ja suorapuheisuutensa vuoksi olikin saanut miesten keskuudessa heidän mielestään halventavan liikanimensä. Nyotaa ei se oikeastaan kiinnostanut pätkääkään. Hän olisi vain halunnut nähdä muidenkin kohtalotovereidensa arvostavan itseään ja kertovansa tuollaisen lapsellisen käytöksen olevan väärin.
Nyota käveli eräänä iltapäivänä Tähtilaivaston päärakennuksen suuresta tietopankkisalista takaisin huoneeseensa täysin ajatuksissaan viimeisestä klingonin kielen tunnista. Saapuessaan naisten asuintilan ovelle, hän kuuli sisältä väittelyä. Hän tahtoi jopa spekuloida sen verran, että olisi voinut sanoa sitä jopa riitelyksi. Pian automaattiovet liukuivat auki ja niistä astui ulos nuori, vaaleahiuksinen nainen, joka oli kasvojensa ilmeestä päätellen ärtynyt. Hänen mekkonsa väristä saattoi päätellä pääaineeksi konepuolta, johon kuului myös Nyotan opiskelema lingvistiikka. Nyota ei ollut ennen nähnyt naista ja se häntä ihmetyttikin. Toisen naisen kasvojen vihaisesti katseesta huolimatta hän oli Nyotan mielestä yksi kampuksen kauneimmista.
Naista oli seurannut nuori pojankloppi, joka oli paitansa kullankellertävän värinsä mukaan opiskelemassa johtamista. Häntäkään Nyota ei tuntenut. Hän ei olisi ihmetellyt sitä, jos oli pahaisen nähnyt liikkuvan yhdessä koko Tähtilaivaston kapinallisen, Jim Kirkin, kanssa.
”Hei Jan, älä nyt ota leikkiä noin vakavasti!”, mies naurahti ja kiirehti naisen kiinni. Seuraavaksi hän teki oletetun liikkeen, ehkäpä osoittaakseen miehisyyttään tai toimiessaan vain yksinkertaisesti Tähtilaivaston mieskadettien kunnian puolesta, ja läimäytti naista leikkimielinen virne kasvoillaan takapuolelle. Reaktio, jonka se aiheutti naisessa, ei ollut sellainen mitä Nyota oli tottunut näkemään.
Nainen kääntyi nopeasti ja hänen silmissään välkehti suoranainen inho.
”Tiedätkö mitä Wilkes? Sinun käytöksesi on ollut kaikin puolin varsin loogista, kun ottaa huomioon elämäntapasi. Ja se on se, että annat miehisen viettisi viedä itseäsi eteenpäin”, nainen aloitti ja katsoi kulmaansa nostaen kadettia.
”Harmi vain, ettet saa sille koskaan tyydytystä, sillä tätä lähemmäksi et tule koskaan pääsemään naista. Olisi todennäköisempää, että saisit enemmin asteroidin kiinni kuin yhden naisen ainoastakaan universumista”, nainen laukoi loukkaukset hienostuneella sarkasmilla ja hänen huulilleen nousi tyytyväinen virne huomatessaan kadetin nolostuvan. Kadetti Wilkes haroi nolostuneena hiuksiaan, mutta kokosi itsensä sitten ja röyhisti rintaansa. Hän nosti päänsä pystyyn ja sanoi omasta mielestään pahimman mahdollisen loukkauksen:
”Helvetin lesbo.”
Wilkesin astellessa pois selkä suorassa ja takaraivossaan usko siitä, että oli onnistunut loukkaamaan tämän nuoren naisen tunteita, sai hän kuulla vain naurunremakan. Siihen osallistui sekä Nyota, että tämä sanavalmis nuori nainen. Nyotasta tuntui, että tänä iltana heistä puhuttaisiin miesten keskuudessa vähemmän arvostavia adjektiiveja käyttäen. Häntä se ei haitannut, sillä hän tiesi, että oli viimein tavannut jonkun, jota oli pitkään kaivannut.
