Nimi Värikäs ja monimutkainen Kirjoittaja LyraVaroitukset -Ikäraja K-11A/N Vihdoin ja viimein, pitkällisen työskentelyn tuloksena, tämä kaksikko kirjoittaa tarinaansa eteenpäin. Kyseessä on Jeanie ja Scar, mun rakkaat vampyyrisiskokset, jotka ovat tehneet ensiesiintymisensä täällä (K-11) ja joiden tarinaa on myös täällä (S). Mulla on näistä niin monta tekstiä, että nyt oli pakko jo irrottaa ote tästä, että voin hyvällä omatunnolla jatkaa seuraavan työstöä. Ja tässä se onVärikäs ja monimutkainen
“Scar laskee kymmeneen ja lyö viidennellä. Siitä se on nykyään tunnettu. Romanin saapumisen jälkeen vielä enemmän kuin ennen.” Jeanie pitää tauon ja antaa tytön edessään hengittää. On Jeanien vuoro pitää Scarin esittelypuhe. Uusi tyttö katsoo Jeanieta peloissaan. Tyttö ei edes vielä tiedä kenelle puhuu. Mutta Jeaniestakin on tullut vuosien saatossa ilkeämpi. Hän nauttii, kun voi pelotella tuon tytön aivan rajalle saadakseen tämän itkemään.
Uusi tyttö ei edes kysy kuka on Roman. Jeanien kasvoille nousee nukkemaisen täydellinen hymy. Tyttö kavahtaa taaksepäin ja Jeanie kääntyy mennäkseen. Hän ei kuitenkaan ehdi kauas, ennen kuin takaa kuuluu huuto.
“En minä pelkää tuollaisia tyttöjä!” uusi tyttö huutaa. Jeanien hymy muuttuu pelottavammaksi, mutta hän ei käänny ympäri. Hän näkee jo Scarin kiiruhtavan luokseen.
Scar ei edes näe uutta tyttöä, joka on hänen lähestyessä kutistunut niin pieneksi kuin vain mahdollista. Scar täyttää pihan pelkästään läsnäolollaan ja saa muut varomaan tarkkaan.
“Hei pikkusisko”, Scar tervehtii ja heittää toisen kätensä Jeanien hartioiden yli. Toisessa kädessä on tupakka ja Jeanie nyrpistää nenäänsä ihan vain tavan vuoksi.
Scar vetää tupakasta pitkän henkäisyn ja Jeanie mulkaisee siskoaan.
“Mitä?” Scar kysyy, aivan kuin ei käsittäisi mikä on vialla. Ja Jeanie tietää, että sisko ei oikeastaan käsitä.
“Tupakka on ihmiskunnan paras keksintö”, Scar tokaisee, mutta heittää sitten tupakan maahan ja tallaa sen kengän kärjellään.
“Uskon”, Jeanie sanoo ja pyörittelee silmiään. Roman on pihalla. Se on ainoa syy, joka saa Scarin heittämään tupakan pois. He molemmat tahtovat olla aistit valppaina Romanin ollessa lähistöllä.
Toistaiseksi Roman ei kuitenkaan ole tehnyt mitään. Kouluvuotta on kulunut jo muutama viikko, mutta Roman ei ole vielä tehnyt mitään lähestyäkseen siskoksia. Jeanien katse käväisee Scarin kasvoissa. Ainakin tyttö luulee, että Roman ei ole tehnyt mitään. Scar käyttäytyy aina välillä kummallisesti Romanin lähistöllä.
Heidän kuuluisi olla petoja; saalistajia. Heidän elimistönsä reagoi Romanin läsnäoloon; se tekee heistä hirviöitä, joita he eivät oikeasti ole. Kumpikaan heistä ei voi mitään keholleen, joka pettää heidät tilaisuuden tullen.
Mutta Jeanie tukee Scaria ja Scar tukee Jeanieta reunan partaalla. Ja yhdessä he selviävät.
Roman kävelee pihan poikki kaukana heistä, mutta Jeanie tuntee, kuinka hänen hampaansa pidentyvät. Tällä kertaa hänen elimistönsä ei kaipaa verta. Tänään hänen kehonsa haluaa repiä Romanin kappaleiksi. Pieniksi tunnistamattomiksi paloiksi. Jeanie vastustaa halua rynnätä siskonsa käsivarren alta kohti Romania. Scar jännittyy hänen vierellään.
“Älä”, Jeanie mutisee ja tarttuu siskonsa käteen. Scar on hetken kuin jossain muualla, mutta sitten hän palaa siihen hetkeen ja katsoo Jeanieta hymyillen. Hänen silmänsä ovat lämpimät. Jeanie tietää olevansa ainoa, jolla tuo hymy on tarkoitettu, mutta joskus hän luulee, että näkee sen hymyn Scarin kasvoilla, kun sisko vilkaisee Romania.
Elämä on kummallista. Sen Jeanie tietää. He kävelevät vierekkäin koulun ovista sisään.
“Näitkö kuinka se uusi tyttö järkyttyi”, Jeanie riemuitsee ja hyppii Scarin vierellä. Sisko katsoo häntä ja hymyilee rauhoittavasti.
“Näin.”
Jeanie hihkuu ja hyppii. Hän tuntee olonsa taas pikkulapseksi. Tyttö nauraa sydämensä pohjasta, eikä edes oikein tiedä miksi. Scar hymyilee, eikä edes havittele uutta tupakkaa takin taskusta vaan istuu alas oikean luokan edessä ja antaa pikkusiskonsa iloita.
Sellaisia päiviä on nykyään harvassa. Päiviä, joina he voivat vain olla. Jeanie nauttii siitä. Kun hän on iloinnut tarpeeksi, hän istahtaa Scarin syliin. Jeanie painaa päänsä vasten siskonsa hartiaa. Vaikka kehosta ei hehku lämpöä, hän tuntee olonsa kotoisaksi.
Siinä on hyvä olla niin pitkään, että kellot soivat. Oppilaat täyttävät käytävän. Kukaan ei katso kummissaan sisaruksia, jotka istuvat sylikkäin penkillä. He eivät uskalla katsoa. Jeanie tietää. Kukaan ei uskalla luoda pahaa katsetta heihin. Heitä pelätään ja pelko on valtaa. Jeanie antaa silmiensä valua kiinni ja hän viettää hetken poissa muun maailman ulottuvista.
Scar tulee hänen kanssaan tunnille, vaikka Scarin oma tunti on jossakin muualla. Kukaan ei kyseenalaista, opettaja katsoo Scarin läpi aivan kuin ei näkisi häntä, vieras tyttö antaa paikkansa Scarille. Jeanie näkee uuden tytön, jota on pelotellut välitunnilla ja väläyttää tälle hymyn. Tyttö kääntyy pois ja Jeanie virnistää siskolleen. Scar virnistää takaisin ja nostaa jalkansa pulpetille.
Jeanie katsoo ylpeänä isosiskoaan. Tämä on se sisko, joka rakastaa häntä ehdoitta. Tämä on se versio Scarista, jonka hän haluaa aina nähdä.
Scar viittoilee Jeanielle salaliittolaisen elkein ja kuiskaa uuden salaisuuden tytön korvaan. Jeanie kihertää siskolleen ja heidän molempien kasvoille on maalattu hymy. Aina aurinko ei kuitenkaan paista. Huonot päivät seuraavat hyviä. Ja jossakin vaiheessa huonoja on enemmän kuin hyviä. Jeanie tahtoo kuitenkin uskoa, että myrskypilvien takaa löytyy sateenkaari.
***
Seuraava päivä on kamalampi. Jeanie herää väärällä jalalla ja, vaikka Scarilla onkin hyvä päivä, se ehtii muuttua huonoksi, ennen kuin he lähtevät kouluun. Jeanie hieroo unen rippeitä silmistään ja pohtii taas, miksi hänen täytyy nukkua, mutta Scarin ei. Scar ei ole koskaan vastannut kysymykseen suoraan. Tänään se taas vähän harmittaa.
Scar ajaa heidän autonsa koulun parkkipaikan parhaalle paikalle, mutta Jeanie valittaa silti, että käveltävänä on liian pitkä matka. Siinä vaiheessa Scarinkin kestävyys murenee. Jeanie tietää jossain syvällä menneensä liian pitkälle, mutta sillä hetkellä hän ei välitä. He molemmat lähtevät autosta ovet paukkuen. Eri suuntiin tänään, vaikka heillä onkin sama tunti. Oppilaat väistävät heidän tieltään kuten aina. He eivät näe eroa normaaliin.
Mutta tänään Scar on vihainen Jeanielle ja Jeanie on vihainen Scarille. Jeanie näkee, kun Scar sytyttää ensimmäisen tupakan. Kello ei ole vielä edes kahdeksaa. Jeanie tahtoisi sanoa, että polttaminen ei tee hyvää Scarille, mutta mitä väliä on valehdella tällaisena päivänä. He molemmat tietävät, että tupakka ei vaikuta kuitenkaan. Ja he molemmat tietävät, että Scaria ei tänään kiinnosta Jeanien holhous.
Niin Jeanie menee tunnilleen yksin ja siellä on se sama uusi tyttö. Tyttö vilkuilee Jeanien suuntaan peloissaan, mutta uskaltaa tehdä sen. Jeanie tietää, että suurin osa hänen vaikutusvallastaan tulee Scarin kautta. Nyt Scar on poissa ja Jeanie on yksin.
Viimeisten oppilaiden valuessa luokkaan Jeanie ehtii vielä kuulla huhun siitä, että Scar on jo hakannut jonkun. Jeanie pyörittelee silmiään ja kaivaa laukustaan oppikirjansa. Niiden välistä putoaa pulpetille lappu.
Rakas sisko, tein ne läksyt. Koita joskus saada jotain aikaiseksi
SJeanie rypistää viestin ja heittää sen suutuksissaan pois. Paperipallo putoaa luokan lattialle. Jeanie näkee kuinka oppilaat katsovat sitä ihmeissään, mutta kukaan ei uskalla katsoa häntä.
Se on tavallaan surullista. Jeanie raivoaa itselleen koko tunnin ja on ensimmäisenä ulkona, kun kello soi. Hän tahtoo mennä jo sopimaan asiat Scarin kanssa, mutta Scar voi olla vihainen vielä pitkään. Sen sijaan Jeanie päättää mennä puhumaan Romanille. Se tuntuu huonolta idealta jo heti alkuun, mutta voittaa Scarille puhumisen.
Jeanie etsii Romanin kehon kihelmöinnin perusteella. Kun hampaat viimein kasvavat, hän tietää olevansa lähellä. Roman on väkijoukon keskellä. Poika puhuu parhaillaan seitsemälle tytölle samaan aikaan. Jotenkin hän onnistuu silti kiinnittämään yhtä paljon huomiota jokaiseen.
Roman vaistoaa Jeanien samalla tavalla kuin Jeanie Romanin. Poika kohottaa katseensa ja katsoo suoraan tyttöön, joka seisoo seinän vierellä. Jeanie viittaa päällään Romania seuraamaan ja kääntyy sitten ympäri. Hän lähtee kävelemään ja antaa Romanin tehdä päätöksen seuraako vai ei.
Vaikka Jeanie luulee olevansa valmistautunut, hän hätkähtää Romanin ilmestyessä hänen taakseen.
“Hei pikku verenimijä”, Roman tervehtii ja Jeanien ensimmäinen reaktio on sähähtää. Sen tyttö tekeekin, mutta Roman vain nauraa. Jeanie huomaa äkisti tarvitsevansa verta. Pitkät hampaat häiritsevät ja kurkussa polttaa. Hän ei osaa vastustaa halua. Scar osaa. Scar on kaikin puolin täydellinen. Hän osaa kaiken. Jeanie on vain varjo, hän ei osaa mitään.
Jeanie säpsähtää, kun Roman tarttuu häneen ja kiskoo hänet ulos koulusta. Pihalle, mahdollisimman kauas kaikista muista. Ja se tavallaan helpottaa. Mutta Jeanie vihaa itseään siitä hyvästä, että on joutunut Romanin autettavaksi.
“Mitä asiaa sinulla on?” Roman kysyy, eikä kuulosta Jeanien korviin yhtää kylmältä.
“Lähde”, Jeanie sanoo nopeasti. Hänen äänensä kuulostaa kylmemmältä kuin on tarkoitus.
“Miksi?” Roman kysyy ja katsoo suoraan Jeanien silmiin.
“Koska Scar muuttuu vihaiseksi, kun sinä olet täällä”, Jeanie sanoo ja hämmästelee, miksi kertoo totuuden niin suoraan.
“En tahdo, että Scar on vihainen”, Jeanie puuskahtaa. Kallisarvoiset kyyneleet valuvat Jeanin poskille. Jeanien silmiin sattuu pyhän veden itkeminen, mutta hän hajoaa silti ja itkee.
Se on huono päivä. Huonompi kuin aikoihin. Jeanie tahtoo vain sysätä kaiken sen jonkun muun hartioille kuin itsensä, vaikka tietää olevansa itse suurempi syyllinen. Tänään Jeanie ei jaksa kestää elämää.
“Enpä taida lähteä”, Roman sanoo. Jeanie on jo unohtanut pojan läsnäolon. Roman kurkottaa vetämään Jeanien lähelleen. Poika kietoo hänet halaukseen. Romanin vahvat kädet ympärillään Jeanie kokoaa itsensä uudellee ja itkee kyyneleensä loppuun.
“Irti”, Jeanie tiuskaisee ja Roman irrottaa otteensa saman tien. Jeanie hypähtää kauemmas. Hän näyttää raivottarelta Romanin silmissä.
“Kuules pikku verenimijä”, Roman aloittaa ja kohottaa kulmiaan, kun Jeanie yrittää keskeyttää.
“Sinun olisi varmaan paras mennä kotiin ja levätä vähän”, Roman sanoo. Jeanie ei tahdo myöntää sen olevan hyvä idea, mutta päättää silti tehdä niin.
“Ja ota tästä aurinkolasit”, Roman sanoo ja ojentaa tummia laseja. “Et tahdo, että ihmiset ihmettelevät silmiäsi.”
Jeanie ottaa lasit vastaan vaitonaisena ja peittää niillä silmänsä. Hän ei vaivaudu kiittämään, kun katoaa pihalta nopeammin kuin on ihmiselle mahdollista. Roman jää seisomaa yksin.
***
“Voisit yrittää olla kiltimpi siskollesi”, Roman kuiskaa Scarin korvaan. Scar värähtää.
“Jeanie ei ole siskoni”, hän sanoo ja kuljettaa hampaitaan pitkin Romanin huulta. On Romanin vuoro värähtää ja mies painaa Scarin vasten seinää.
“Kyllä se on. Ja se on tärkeä sulle”, Roman sanoo ja irrottaa huulensa hetkeksi Scarista katsoakseen tätä silmiin.
“Roman kiltti”, Scar vikisee. “Ei puhuta tästä nyt.” Roman huokaisee, mutta jatkaa sitten Scarin suutelua. Mies pyörittää kieltään Scarin hampaiden ympärillä ja saa pienen vampyyrinsa kehräämään tyytyväisenä. Scar on täysin Romanin vallassa. Scar heittäytyy Romanin käsivarsille ja luottaa, ettei kuole ihan vielä.
***
Seuraava päivä on taas hyvä päivä. Scar kulkee Jeanien vierellä hymy huulillaan. Jeanie tanssahtelee koulun käytävillä ja he yhdessä lintsaavat matematiikan. Scar polttaa ensimmäisen tupakan vasta ennen viimeistä tuntia. Jeanie hymyilee, Scar hymyilee ja aurinko paistaa. Kyynelten arpivanat Jeanien poskilla ovat jo parantuneet.
Kumpikaan sisaruksista ei huomaa, kun toinen vilkaisee Romania ja Roman katselee heitä nähden molempien salatut katseet. He ovat Romanin käsissä kuin pienet nuket, mutta sillä hetkellä kumpikaan ei sitä tajua.
***
“Myrskypilvien takaa löytyy sateenkaari.”
