Odo: Kiva että kommentoit, vaikket ole jaksannut viimeaikoina kommentoida, tynkäkommentit on tervettulleita! Kiitos paljon kehuista :3
Waulish: Tuossa lainaamassasi kohdassa tarkoitin konkreettisia muistoesineitä, taisin muotoilla sen aiemmin eri tavalla, mutta sitten muokkasin sitä ja jäi tarkentamatta se sana konkreettinen. Hyvä että mainitsit, kävin lisäämässä sen sinne. Kirjeet siis häviävät myös muun mukana. En tiedä sivuanko tuota kieliasiaa kauheasti, koska jäin itsekin miettimään sitä pitkään, enkä oikein keksinyt muuta selitystä kuin että se vaan kuuluu siihen taikuuten/tekniikkaan millä koko aikamatkustushomma pyörii, että he sattuvat ymmärtämään ja puhumaan sen paikan kieltä tiedostamatta sitä (vähän niin kuin doctor whossa
no siinä se oli tardiksen ansiota mutta kuiteski). Mutta ehkäpä mä sen jotenkin otan mukaan tähän seikkailuun. Kiitos paljon kommentistasi
30.13.6039, Tokio, JapaniRakas Antton,
Suihkut ovat matkustajan elämässä niin harvinaisia, että niitä on kyllä käytettävä huolella, kun tilaisuus tarjoutuu!
Kyllä, luit päivämäärän oikein. En ole ikinä ollut näin pitkällä tulevaisuudessa, ainakaan muistaakseni, mutta lukemani mukaan muutama vuosi sitten katastrofaalisen mustan aukon melkein siemaistua Maapallo sisuksiinsa (Kaikki maata uloimmat planeetat menehtyivät), maan kiertorata häiriintyi niin, että jouduttiin ottamaan käyttöön lisäkuukausi, sen nimeksi on äänestetty talvikuu, onhan meillä jo syyskuu ja kesäkuu, ja talvi oli se vuodenaika, johon kuukausi lisättiin. Joulukuu on silti viimeinen kuukausi vuodesta, eli en pääse näkemään ilotulituksia tänään. Siitä on aikaa, kun viimeksi satuin uudellevuodelle. Viimekerta taisi olla Sveitsissä ehkä jopa vuosia sitten.
Maailma on jokseenkin kaaoksessa vieläkin. Ihmiset povaavat maailmanloppua hetkelle mille hyvänsä. Suuret luonnonkatastrofit ovat enemmän normi kuin poikkeus. Kolmannen maailmansodan jäljistä juuri toipunut Maapallo ei tosiaan kaivannut tätä. Väestö on todella köyhää, vaikka satuinkin heräämään suhteellisen rikkaan hammastahnamonopoliperheen tyttäreksi. Teknologia tänä aikana on niin hämmentävää, että hädin tuskin osaan avata oven.
Teleporttaus on tällä vuodella mahdollista. Jos sattuisit nyt olemaan samalla vuosisadalla, voisimme tavata, jos pystyisimme jotenkin sopimaan paikan. On se ollut mahdollista jo parisataa vuotta, eli nykyihmiset eivät edes tiedä muusta. Muistatko, kun pohdin viime kirjeessäni, olemmeko me ainoita matkustajia? Alan uskoa että olemme, sillä kukaan ei näytä tuntevan termiä. Käytin varmaan tunteja googlaamiseen, mutta mihinkään aikamatkustuksen todelliseen mahdollisuuteen ja siinä ikuisesti matkustamiseen en törmännyt kirjallisuuden ulkopuolella. Olen toki googlettanut ennenkin, jos olen herännyt älylaitteiden vuosisadalta, mutta en ole koskaan ennenkään löytänyt mitään, joten ajattelin, että käsitettä ei ole vain vielä keksitty.
Kuinkakohan kaukaisessa tulevaisuudessa keksitään aikamatkustus? Pakkohan se on keksiä, kun me olemme olemassa. Jos joskus pääsen vuoteen 10 000, kokeilen uudestaan. Ehkä olemme jotain testikokelaita, jotka jäivät jumiin aikaan? Silloin teoriasi siitä, että sinä olisit 1700-luvulta ei kyllä kävisi toteen.
Mietin liikaa, minun on pakko mennä nukkumaan tuohon sänkyyni, joka näyttä enemmän rusketuskoneelta, kuin sängyltä.
Rakkaudella,
Elise25.7.2645 eaa. Kharga, EgyptiRakas Elise,
Tänään heräsin egyptiläisenä orjana. Rakensin pyramidia jollekulle turhailevalle faaraolle, joka ei ole vielä edes syntynyt. Rakentaa nyt hautaa syntymättömälle? On sekin työtä.
Onneksi heräämme aina paperia ja kynä viereltäni -tässä tapauksessa papyrusta, sulkakynä ja mustetta- jotta edes voin kirjoittaa sinulle tämän kirjeen. Jouduin hautaamaan kirjetarpeet, jotta ne pysyisivät tallessa. Jos vartijat äkkäävät minut nämä käsissä, joudun varmasti teloitetuksi varkaudesta, sillä orjallahan ei voi olla omaisuutta. Ironista eikö, vähän niin kuin me.
Muistan kyllä miltä näytät, tai ainakin miltä kerroit näyttäväsi. Siitä on kenties vuosia tai vuosikymmeniä, mutta muistan yhä. Uskon tunnistavani sinut, vaikka sadan kopiosi seasta. Minun ihoni on punertavan vaalea, hiukseni punaiset ja silmäni vihreät. Minulla on paljon pisamia ympäri kehoani, enkä siedä hyvin aurinkoa. Myös sen takia tämä päivä oli varsinaista tuskaa. Toivottavasti auringonpolttamat häviävät huomiseksi. Uskon kyllä niin, sillä muistathan kerran, jolloin sain miekasta vatsaani? Luulin vuotavani kuiviin, mutta yö koitti ajoissa ja heräsin seuraavana aamuna ilman haavaa.
Olet oikeassa, olemme matkustaneet tarpeeksi. Sovitaan jotain, jotta 22.3.893. tapahtuessa uudestaan olemme valmiita. Joka päivä puoleltapäivältä tapaamme senhetkisen kaupunkimme korkeimmassa kohdassa. Sovittu? Jos on epäselvyyttä mikä on korkein kohta, tapaamme keskimmäisessä kohdassa. Mikäli keskimmäiseen kohtaan ei ole kulkua, tapaamme oikeanpuolimmaisessa. Pistä nämä tiedot tiukasti muistiisi, sillä tämä kirjehän katoaa käsistäsi aamun koitettua.
Uskon että tapaamme vielä.
Rakkaudella
Antton