Ficin nimi: Myrcella
Kirjoittaja: Tuittu
Fandom: Game of Thrones (spoilaa kutoskauden ekaan jaksoon asti)
Tyylilaji: deathfic, raapalesarja (150-sanaisia)
Ikäraja: K-11
Paritus: Jaime/Cersei
Varoitukset: insesti
Haasteet: Teelusikan tunneskaala (ilo) (vain kaksi ekaa raapaletta),
One True Something 20 #2,
Genretasohaaste (deathfic),
Spurttiraapale IV (kierros 14 ma-to) (ilman sanalistaa),
Otsikoinnin iloja (erisnimiotsikko)
Jaime hymyili. Sitä ei nykyään tapahtunut usein, mutta hänestä tuntui, että kaikki oli vihdoin kääntymässä parhain päin. Hän oli kuin olikin saanut Myrcellan takaisin, varmasti hän sillä voittaisi taas Cersein rakkauden.
Myrcellan säteilevä hymy toi Jaimen mieleen nuoren Cersein. Jaime tunsi ilon ja rakkauden läikehtivän rinnassaan, ja ehkä se sai hänen päänsä sekaisin, mutta yhtäkkiä hän halusi kertoa Myrcellalle. Sanat eivät kuitenkaan tulleet helposti. Jaime oli yleensä rohkea, mutta hän ei voinut olla pelkäämättä, millaisen vastaanoton paljastus saisi.
Myrcella hymyili hänen takeltelulleen, otti häntä kädestä ja sanoi:
"Minä tiedän. Sinusta ja äidistä."
Jaime jäi sanattomaksi yllätyksestä. Myrcella ei vaikuttanut tuomitsevan heitä.
"Ja olen iloinen. Olen iloinen, että sinä olet minun isäni."
Kukaan ei ollut koskaan ennen kutsunut Jaimea isäksi. Myrcella hymyili hänen hämmentyneelle ilmeelleen ja halasi häntä. Jaime ei tiennyt mitä tehdä, mutta kietoi lopulta kätensä Myrcellan ympärille ja painoi kasvonsa hänen hiuksiinsa. Jaime oli iloinen, että sai olla isä.
***
Cersei kaatoi itselleen lisää viiniä. Muuta hän ei oikeastaan nykyisin tehnytkään, joi vain viiniä ja mietti virheitään ja nöyryytystään. Hän oli taas kerran tunnustelemassa katkaistuja hiuksiaan, kun kamarineito keskeytti hänen mietteensä.
"Laiva Dornesta saapui satamaan."
Cersei tunsi sydämensä hypähtävän. "Myrcella", hän kuiskasi, ja vaikka hän yritti pysytellä viileänä, hän ei voinut estää suupieliään kääntymästä hymyyn. Jaime oli kirjoittanut hänelle, että toisi Myrcellan takaisin, mutta Cersein oli ollut vaikea uskoa sitä todeksi.
Cersei kiiruhti kohti rantaa. Hän yritti säilyttää arvokkuutensa, jos siinä mitään säilytettävää enää sovituskävelyn jälkeen oli, mutta hänen askeleensa muuttuivat väkisinkin juoksuksi. Hän ei ollut nähnyt Myrcellaa vuosiin, ja nyt jokainen ylimääräinen minuutti tuntui olevan liikaa. Ja Jaime... kuinka hän olikaan ikävöinyt Jaimea. Hän oli itse lähettänyt Jaimen pois, toivoen enemmän kuin uskoen, että Jaime osoittaisi olevansa yhä se sankari, joka aikoinaan oli. Mutta Jaime oli täyttänyt hänen toiveensa, ja Cersei ei olisi voinut olla iloisempi saadessaan sankarinsa takaisin.
***
Yhtäkkiä Myrcellan hymy muuttui huolestuneeksi. Jaime näki veripisaran valuvan tytön sieraimesta. Se ei tiennyt hyvää.
"Myrcella?" Jaime yritti, mutta Myrcella katsoi häntä hätääntyneenä ja räpytteli silmiään, kun verta valui yhä enemmän. Jaime tiesi kyllä, mitä se tarkoitti. Ellaria oli pettänyt heidät.
"Myrcella?!" Jaime yritti vielä, ja ilme Myrcellan kasvoilla aneli häntä pelastamaan tyttärensä, mutta Jaime ei tiennyt mitään, mitä olisi voinut tehdä. Yhtäkkiä hän tajusi Myrcellan pyörtyvän ja nappasi tytöstä kiinni, mutta jalat eivät kantaneet enää ja hän putosi polvilleen, eloton Myrcella käsivarsillaan.
Jaimesta ei tosiaan ollut kuninkaankaartilaiseksi eikä isäksi. Kaksi hänen lapsistaan, myrkytetty hänen silmiensä alla, hänen vahdittavanaan. Kuinka hän oli saattanut luottaa Ellariaan? Hän oli kyllä tiennyt, että nainen vihasi heitä Oberynin takia, mutta Myrcellan myrkyttäminen Doranin silmien edessä, sitä Jaime ei ollut osannut kuvitella. Cersei ei ikinä antaisi hänelle anteeksi. Hän oli juuri sitä, mitä Cersei oli kuvitellutkin hänen olevan, kädetön ritari, josta ei ollut kuin haittaa.
***
Vene lipui kohti rantaa. Cersei näki Jaimen seisovan veneen keulassa, mutta Myrcellaa ei näkynyt. Paha aavistus valtasi Cersein mielen. Kun vene tuli lähemmäs, kultaisella kankaalla peitetty ruumis erottui selvästi ja Jaimen ilme kertoi kaiken. Cersei tunsi kyynelten kohoavan silmiinsä ja hengitti syvään. Hänen ei tarvinnut nähdä enempää. Hän painoi silmänsä kiinni, mutta kyyneleet karkasivat hänen ripsiensä välistä.
Cersei kuuli Jaimen tulevan häntä kohti, eikä hän jaksanut tehdä elettäkään estääkseen, kun Jaime kietoi kätensä hänen ympärilleen. Cersei painoi kasvonsa Jaimen rintaa vasten ja hengitti Jaimen tuttua tuoksua.
"Mitä on tapahtunut?" Jaime kysyi huolestuneena silittäen hänen kynittyjä hiuksiaan.
Cersei ei pystynyt vastaamaan, pudisti vain päätään uuden kyyneltulvan tullessa. Jaime piteli häntä sanomatta sanaakaan, kunnes Cersei lopulta kokosi itsensä, vetäytyi pois Jaimen sylistä ja sanoi: "Anna minun nähdä hänet."
Myrcellan kasvot olivat kalpeat ja kauniit. Hiukset levisivät kultaisena pilvenä kasvojen ympärillä. Cersei suukotti tyttärensä otsaa, kuten hän vuosia sitten oli tehnyt joka ilta.