Disclaimer: J.K. Rowling.
Rating: max K-11
// Scarlett muokkasi kaikki ikärajat vastaamaan uusia sääntöjäPairing: Remus/Severus (Remus/Regulus, Severus/Regulus)
Warnings: puhekieli, kiroilu, alkoholinkäyttö ja tupakointi
Summary: Palasin ja tiesin, vihdoinkin saisin suuren tarinan ainekset. Taas saisin juosta huolestuneena onnellisten loppujen puolesta. (Maj Karman Kauniit Kuvat - Romanssi)
A/N: Tää on taas niin tätä: raapalerykelmä, jossa käydään läpi miekkosten suhdetta kronologisessa järjestyksessä. Osallistuvat paitsi FF100:en, myös Albumihaasteeseen Maj Karman Kauniiden Kuvien
Rautaneidon 11 biisin tulkinnalla. Otsikkojen ja summittaisen ikärajan jäljessä on siis ilmoitettu satassana ja linkki asianomaiseen sanoitukseen - pidetään peukkuja sen puolesta, ettei lirama.net koe tekijänoikeusongelmia lähiaikoina. Kiitokset ja omistukset mun tosielämän ihmissusimiehelle, joka pakottaa näihin ihan liikaa todentuntuisuutta. <3 Kommentit ovat tuon elämäni suola, pippuri ja curry.
Polttaa ketjussa (K-11, 063: kesä,
Pasi sanoo)
Yöllä näkee ilman katuvaloja.
Kun James kertoo, mikä maailmassa on vialla, olkapäähän nojaava Lily parantaa sitä. Sirius jättää kiihkeitä, halveksuvia hyvästejä ja paiskoo saman verran uusia ovia auki. Peter muistelee, kenellä on juhlat. Remus potee, kiinni ja irrallaan.
Severus polttaa ketjussa. Ainakin Remusta, joka horjahtelee kerta kerralta lähemmäs.
Yöllä on lämmintä, eikä tunnu luontevalta tarjota omaa takkiaan toiselle.
Puhutaan aamuun asti. Säpsähdellään läheisyyksiä.
Kiinni ja irrallaan. Piilosilla, hippa, jojo.
Remuksen villapaidan sisään mahtuisi kaksi. Severuksen hiukset saisi poninhännälle.
Muualla poissaolevuus, henkinen ja fyysinen, kuitataan vuodenajalla.
Unohdetaan leikin säännöt ja palataan rikospaikoille.
Remuksen villapaidan sisään mahtuu kaksi. Severuksen hiukset saa poninhänälle.
Ihan samassa veneessä (K-11, 023: rakastavaiset,
Jokainen lause jää ke)
”Onko tää tekosyy vai – ”
Suudellaan muut vaihtoehdot maton alle, humala on tarpeeksi hyvä tekosyy. Tai siis tekosyy on tarpeeksi – Vitut.
Samaa jalkaa ulos vähän ennen sulkemisaikaa.
”Haluaisitko sä – ”
”Meille vai – ”
Samaan paikkaan, ihan sama minne. Näytellään, että ihan sama.
”Onks ne – ”
”Emmä – ”
Kompuroidaan eteisessä ja oven painauduttua kiinni painaudutaan lisää. Kaukana ihan samasta.
”Tai siis ei viitsitä niistä...”
Ok.
Ollaan vähän jännittyneitä, kun riisutaan toisiamme taas. Suudellaan lisää. Vielä. Vielä.
Vielä lisää ennen kuin uskalletaan kokeilla, saako se seisomaan näin kännissä.
Saa se.
”Saanko...”
Saat, koskea, runkata, nuolla, panna, ihan sama, saat mut ihan kokonaan.
Diktaattori (K-11, 021: ystävät,
Bloody Valentine)
”Mun veljellä on sellainen vaikutus. Taipumuksia.”
”Minulla on. Ja joku sais kohta taipua.”
Regulus on kauhean sievä, kauhean fiksu ja kauhean humalassa. Ei se ole paha ihminen, vaikkei aina olisi samalla puolella. Remus ei kuitenkaan mainitse nimeä.
”Kyllä sä saat sen takas.” Regulus tarjoaa pullon Remukselle. ”Se vaan on sellanen. Vallankumouksellinen.” Joskus noita Mustia on niin pirun vaikeaa erottaa toisistaan. ”Sä vaan... kumosit jotain ennen sitä.”
”Ei se hyväksy.” Severusta veriveljensä uudessa valtiomuodossa.
”Mut ei se pitkään jaksa sulle vihoitella. Rajallinen kapasiteetti.” Reguluksen virneessä on hyvin paljon isoveljeä: ”Tässä kumouksessa mä haluaisin olla mukana. Vittu kun sulla on jo mies.”
Kaksinnaiminen (K-11 – lievä K-15, 042: kolmio,
Kielto)
Kun Remus täysin asiallisesti kysyy, onko Severus kiinnostunut Reguluksesta, vastaus on yhtä asiallinen ja myöntävä. Kun sama kysymys tyrkätään takaisin, on noudateltava samaa vastausta.
Tunteellisuus on murhattu, huonetta hallitsee rationaalisen ajattelun ihanne. Ei tämä saa olla niin vakavaa.
Severus kohoaa Remuksen ylle, haluaisiko tämä Regulus Mustan esittelevään itseään tällä tavoin?
Remuksen kämmenet valuvat toisen selkää pitkin, haluaisiko Severus kosketuksen kuuluvan Regulukselle?
Haluaisiko Remus Reguluksen tarttuvan seisovaan elimeensä, että Regulus aiheuttaisi tämän nahan ja lihan liikkeiden vienon äänen?
Hetkeksi kiihtynyt hengitys katkaisee retoriikan keinot.
Haluaisiko Severus Reguluksen naivan tätä Remuksen sijaan?
Sokeimman kiihkon hetkellä miesten ajatusten kulminaatiopiste ei kuitenkaan ole Musta.
Et vaan osaa (S, 033: liikaa,
Haavat)
Loittonevan selän käsite tulee ajan myötä tutuksi molemmille. Itseinhoa, itsesääliä, hidasta itsemurhaa ja itsekeskeisyyttä. Koskaan aiemmin se, että toisella on (ollut) kurjempaa tai vaikeampaa ei ole kietonut ristiriitaisuuksista tällaisia rykelmiä.
Minä sä mua oikein pidät?Ihmissusi.
Kuolonsyöjä?
Rykelmistä kasvaa verkkoja sormenpäihin ja äänijänteisiin. Ei pitäisi olettaa, ainakaan toisen oletuksia, mutta oletetaan silti, ja väärät hiljaisuudet ovat yhtä kipeitä kuin väärät sanat.
Kannattiko aloittaa?
En minä sitä tarkoittanut.Puheenvuorojen terävöitymiset ja kiristyvät ilmeet, kaikessa yksinkertaisuudessaan teatraalisia marttyyrikuolemia. Käännetään, loukkaannutaan ja hävetään lopulta vain itseä.
”Miksi me edes yritetään?” kuullaan lakonisimmillaankin syytöksenä.
Ai, minun vika? Ei sitten. Ei mun tarvitse kuunnella tällaista. Näistä leveysasteista (S, 061: talvi,
Taivaanvuohi)
Käske minua jäämään, lukitse ovi, ärähdä ”Paikka!” ja vedä talutushihnaa lyhyemmäksi. Tämä yksilö tarvitsee turvaa, varmuutta, ei karkaa, koska tietää, ettet olisi huolissasi. Käyttäisit mieluummin piiskaa kuin välinpitämättömyyttä.
Tämä kotieläin katselee huurretta ikkunassa ihmetellen, miksi vapautta arvostetaan. Vapaus on kiristävämpi ja kuristavampi kahle kuin mikään muu.
Pikkulintu kopsahtaa vasten lasia, räpyttelee hetken pökerryksissään ja yrittää uudelleen. Taivaan täytyy olla kauhea, avaruudessaan ahdistava paikka. Tämä lintu päästelisi valittavia ääniä lentäessään, rukoilisi niiden törmäävän johonkin vakaaseen kuin lepakon kaikuluotaimessa.
”Mitä jos minä vain lähtisin?”
”Minne muka?”
”Islanti” saa sentään aikaan kulmienkohotuksen.
Viikon kuluttua palelen katsellessani geysirejä matkalaukku jaloissani ja kaipaan jo kotimantereelle.
Pitkä oppimäärä (K-11, 071: rikki,
Kevytmelankolia)
Todistusaineistoa, tuoksua, solukkoa, ihmisbiologian jälkiä.
Riittämättömyys. Riittäminen. Riita.
Maailma pahasti.
Alamäki, syöksykierre, vapaapudotus. (Muistitko turvavyöt?)
Tuttuja. Vieraita. Tuttuja vieraita. Vieraita tuttuja. (Keitä nämä ihmiset ovat?)
Sopimuksia, rikkomuksia, uusia. Odotuksia, pettymyksiä.
Tekemättömiä sanoja ja sanattomia tekoja. (Puuttuuko sinulta subjekti vai predikaatti? Objekti on.)
Suhdelukuja, potensseja, plussia ja pitkiä miinuksia.
Keveys. Pohja.
Musta kahvi. Kylmä tee. Olut. Humala. Taas. (Juoppo.)
Päättymätön pahoinvointi.
Vahvempia. Aineita. Vahvempia aineita.
Lievästä vakavaan. Edestakaisin. Siksakkia.
Melankolisuutta?
Pelko. Yksinäisyys. Ahdistuneisuus. Kaipaus.
Epäkunnossa: aivot, selkäranka, sydän, sukupuolielimet.
Tunteellisuus, turtuminen, krooniset kiputilat.
Kiertoteitä huonolla kartalla, pyörivä kompassi, merkityksettömät ilmansuunnat. (Mistä nyt tuulee?) Alku ja loppu samassa pisteessä. (Suunnista nyt vaan.)
Toiveuusinta (K-11, 089: työ,
Romanssi)
Ihminen on typerä eläin eikä opi virheistään. Tämä ei voi enää jatkua muuna kuin tragediana, loppu on varma, mutta ei onnellinen sellainen.
Samassa tilassa, näkö- ja kosketusetäisyydellä yksinäisyys tiivistyy neulanteräväksi. Kivisten muurien vankeina molemmat yllättävät itsensä ansasta, järjestämästä tilaisuuksia.
Julkisivusta pidetään kiinni.
Edellisestä yhteisestä seksistä on laskuissa sekoittavan verran kuukausia, mutta lukitussa työhuoneessa se on valitettavan samaa kuin aina ennenkin. Yrityksistä huolimatta kukaan muu ei ole päässyt lähellekään sitä, mitä Remus Severukselle ja Severus Remukselle voi tehdä.
Koko ajan toivoo voivansa lopettaa, joka kerta toivoo, ettei toinen tulekaan. Mieleen mahtuu liikaa kohtauksia menneestä, ja visiot tulevaisuudesta ne vasta vaarallisia ovatkin.
Diktaattorin paluu (S, 078: missä?,
Karl Benz)
”Taasko?” Sirius kävelee vierellä rantalouhikossa.
”Eikö sun pitäisi olla kuollut?” Vilkaisu on varoitus, moralisoi niin et yllätä minua nukkumasta enää ikinä.
”Eihän sun pitäisi olla kuollut.”
Kulku on horjahtelevaa ja ranta loittonee kaiken aikaa.
”En mä ole.”
”Miksi taas?”
”Se tekee mut – ” Onnelliseksi? Vähemmän surulliseksi? Koska ollaan unessa, Sirius voi lukea ajatuksia, mutta lause saatetaan kunniakkaaseen loppuun: ”Minuksi.”
”Sä olet kadoksissa.” Totta: rantaa ei enää näy.
”Mutta me ollaan liikkeellä.”
”Oletko sä? Vai oletko sä vaan pysähtynyt?”
Herättyään Remus kierii lähemmäs Severuksen selkää. Siriuksen välimatkat tekevät aina yksinäiseksi, saavat miettimään, onko kotona vai eksyksissä vai onko koti nykyään eksyksissä.
Katastrofin ainekset (S, 051: vesi,
Tulva)
Ennen oli pieniä puroja, jotka toisinaan huuhtoivat patojen oksat mennessään, mutta rauhoittuivat lammikoiksi. Nyt on valtameri, ja se haluaa hukuttaa. Kiipeä pöydälle lahkeet märkinä äläkä itke enää yhtään pisaraa lisää.
Ikävä kertoa, mutta sinut on petetty. Huimaako?
Pelätä ei ehdi, olihan odotettavissa, ettette te hetken koittaessa seiso samassa rintamassa. Olkaa nyt niitä enteellisiä leijonia ja käärmeitä, vastavärejä. Mitä susi sanoisi?
Osaat kyllä uida. Kuori pitää sirpaleet kasassa. Älä jää vuotamaan. Valmistaudu. Vedä henkeä. Pidä pää pinnalla. Tämä on lopultakin se sota, joka on vienyt vuosia elämästänne, tämä on se alkusoitto, johon luonnonvoimatkin yhtyvät.
Paina rakkaimpasi pinnan alle tai painut itse.
Kehäpäätelmät (K-11, 044: ympyrä,
Minä rakastan sinua)
Remus aloitti useita kirjeitä.
Minä yritin.
Oliko virhe, että –
Kiitos. Anteeksi. Kiitos ja anteeksi.
Ne lapset puhalsivat tänään saippuakuplia, ja muistin kuinka –
Älä kuvittele, että olisin unohtanut.
Älä kuvittele, etten olisi unohtanut.
Haista paska.
En tiedä, tuntuuko tämä väärältä vai oikealta –
Onko vääriä aikoja tai vääriä paikkoja, jos –
Mitä sinä haluat minun olevan?
Minä rakastan sinua.
Minä toivoin aina, että –
Että jotta koska kun.
Helvetti, Severus!
Kumpi meistä lähti?
Et sinä koskaan lähtenyt. En minäkään.
Minusta tuntuu –
Tuntuuko sinusta –
Kuoleeko tähän tautiin?
Joskus toivon, että tämä tauti vain tappaisi, että olisimme jakaneet kuolinvuoteen –
Yritetäänkö vielä?Remuksen ei tarvinnut lähettää ensimmäistäkään.