Kirjoittaja Aihe: Twilight | Voima vailla vertaa | Bella/Edward | K-11 | Jatkotarina  (Luettu 3122 kertaa)

Ilona Bell

  • Hogwarts student
  • ***
  • Viestejä: 79
  • pitkät ficit😘😘
Ficin nimi: Voima vailla vertaa
Kirjoittaja: Bellailona
Fandom: Twilight
Tyylilaji: romance
Ikäraja: K-11
Paritus: Bella/Edward + muut normi parit
Vastuunvapaus: Stephenie Meyer, en omista mitään muuta kuin juonen, ja saan tästä vai sen ilon kun luen lähettämiänne kommentteja :)
A/N: Sain tämän idean, kun luin ficciä jossa Cullenit olivat ihmisiä, eikä Bella tuntenut heitä aluksi. No, saa nähdä minkälainen tästä tulee
Yhteenveto: Entä, jos Bella olisi vampyyri, kun hän tapaa Cullenit? Entä, jos hänellä olisi kyky, jonka takia hän vaikuttaa ihmiseltä? Entä, jos hän ei olisi tuntenut Jacobia pienenä?

// jäänyt kesken, aloitettu uudestaan: Verikuu | K-11

Voima vailla vertaa

Prologi
BPOV

5-vuotias
Kävelin portaita pitkin alakertaan. "Äiti! Missä oot?" kysyin. Ei vastausta. Kävelin äitin huoneeseen. Äiti nukkui vielä. Tökkäsin häntä mahaan, ja sen jälkeen rupesin kutittamaan. Vihdoin äiti heräsi. Hän näytti oudon väsyneeltä. "Bella rakas", hän köhisi: "Taidan olla kipeä, voitko tuoda minulle jotain mikä auttaa, vaikka vettä?" Säikähdin äitin ääntä, ja sanoi hätäisesti: "Joo, onko sulla kieli kipeenä kun sä et voi puhua?" Äiti naurahti, ja vastasi: "Ei, vaan kurkku. Mene vain jo." Lähdin olohuoneeseen, ja istuin sohvalle miettimään mitä veisin äidille. En halunnut viedä vettä, koska sitä äiti saisi itse hanasta. Samassa keksin. Juosin kylpyhuoneeseen, ja otin kaapista hoitoaineen. Luin purkista vielä tekstin varmistuakseni asiasta. Kyllä! Tämä se on! "Hoitaa ja kosteuttaa. Tätä äidin kurkku tarvitsee!" Vein hoitoaineen keittiöön, ja kaadoin sitä lasiin. Juoksin äitin luokse, ja annoin sen hänelle. Äiti joi ison kulauksen, ja sylkäisi ne takaisin mukiin. "Yöök! Mitä tämä on?!" Hän huudahti. Hain hoitoainepurkin keittiöstä, ja kysyin: "Auttoiko se kurkkuusi? Tässä lukee että pitäisi auttaa", vastasin, ja luin vielä kerran hoitoaineen tekstin ja näytin sitä äitille. Hän räjähti nauruun. Punastuin ja menin olohuoneen sohvalle miettimään miksi äiti nauroi.

10-vuotias
Äidin syntymäpäivä. Menin keittiöön, sillä olin päättänyt leipoa äidille lahjaksi kakun. Olin katsonut pari viikkoa sitten vierestä kun äiti leipoi, ja olin kirjoittanut muistiin mitä hän oli laittanut kakkuun. Siispä kaadoin kulhoon kerralla jauhoa, sokeria, sekä liudan muita aineita, sekoitin ne, kaadoin vuokaan ja laitoin uuniin. Olin uunin vieressä, koska en halunnut kakun palavan. Otin sen pois uunista. Kakku näytti hyvältä, tosin siinä näkyi selvästi jauhopaakkuja, ja keskellä oli iho kuoppa. Paikkasin kuopan laittamlla leivän palasia kakun sisälle. Lisäksi kuorrutin sen kermalla, ettei se näyttäisi niin huonolta. Otin lusikan ja maistoin sitä. "Hyi!!"huudahdin. Maistoin uudelleen. Maku oli hirveä. Luin listan tarvikkeista mitä tarvitsin, ja katsoin olinko laittanut oikeita aineita. Hups... perunajauho ei näköjään ollut sama asia kuin vehnäjauho... Äiti tuli keittiöön, ja maistoi kakkua ennen kuin huomasinkaan. Huomasin hänen ilmeedtään, ettei hän pitänyt siitä, mutta ilmeisesti söi säälistä koko kakun kehuen sitä.



Makasin kalliolla. Olin niin lähellä kuolemaa, kuin ihminen voi olla. Ei ollut reilua, että kuolin 17 elinvuoden jälkeen. Kiljuin tappajaani lopettamaan tuskani. En kuullut muuta vastausta, kuin meren kohinan. Yritin nukahtaa, mutta en voinut. Kipu oli niin kova, että luulin kuolevani ihan kohta. Kuulin puhetta, kun pinnistelin kovasti kivun yli: "Kauan vielä?" "Enää päivä..." Puhujat lähtivät pois. Odotin. Kipu kasvoi. Odotin lisää. Nyt tuntui jo siltä, että en kuolisi. Tuntui, että minut oli tuomittu elämään ikuisesti näin. Yritin unohtaa kivun. Mahdotonta. Se oli jo luultavasti häviämässä. Olin varma, että se oli häviämässä. En voinut uskoa toisin. Tuntui, kuin olisin odottanut jo ikuisuuden. En voinut muuta kuin odottaa lisää. Nyt kipu oli hävinnyt jaloista melkein kokonaan. Tajusin, että olin huutanut, ja suljin suuni. En voinut, joten huusin lisää. Kuulin taas askelia, ja suuni tukittin. Tunsin kipua enää ylävartalossani, mutta se moninkertaistui. Tuntui, kuin kaikki kipu olisi vyörynyt sydäntäni kohti. Kuulin tuulen mukana kuiskauksen: "Hän herää kohta..."


A/N2: Kaipaan palautetta, erityisesti rakentavaa:) Ja mieluummiin laittakaa kommenttia jos on huono, kuin että jätätte kommentoimatta. Ja tähän tarinaan olisi tulossa kymmeniä lukuja, jos tarina saa kannatusta. Ja jos laitatte rakentavaa palautetta, kirjoitustyylini kehittyy paremmaksi ja tarinaa on kivempi lukea :) (Tää oli ihan sika lyhyt luku, koska katson vain mitä mieltä olette ideasta ;))
// muutin tämän prologiksi, seuraava luku on sitten luku 1:)
« Viimeksi muokattu: 31.01.2019 19:04:13 kirjoittanut Ilona Bell »
💗Estrella💗
💗Madelein💗
💗Scarlett💗

btw, kirjoitan kaiken kännykällä

Karvalakkirakastaja

  • Vieras
Aika söpöä tuo että Bella yrittää hoitaa äitiään hoitoaineella. Se voisi toimia lapsen logiikalla noin.  :D Ja sitten toi leipominen. Vähän olisin tuossa kaivannut tietoa, että mikä siinä kakussa meni lopulta pieleen. Itse olen saanut kakusta ihan hyvän makuista, vaikka ainekset olen sekottanut väärässä järjestyksessä tai kaikki kerralla. Ulkonäkö tosin ei ole ollut hehkeä, joten kiinnostaisi tietää, miksi kakku feilasi. Äiti oli aika söpö, kun se söi urheasti pahan makuisen kakun.

Minkä ikäisenä Bella muuttuu vampyyriksi? Musta tuntuu, että olisin tykännyt alkuperäisestä tarinastakin enemmän, jos Bella olisi ollut vampyyri ennen kuin tapasi Edwardin. Silloin rakkaustarina olisi ehkä munkin mielestä toiminut, eikä Edward vaikuttaisi niin kammottavalta stalkkerilta, jolta olisin toivonut että joku katkaisisi pään. ::) En siis ole mikään Bella/Edward -fani. 

Ilona Bell

  • Hogwarts student
  • ***
  • Viestejä: 79
  • pitkät ficit😘😘
Minkä ikäisenä Bella muuttuu vampyyriksi?

17-vuotiaana, yritin saaha tälleen sen muuttumisiän näkyviin:
 
Ei ollut reilua, että kuolin 17 elinvuoden jälkeen.

Vähän olisin tuossa kaivannut tietoa, että mikä siinä kakussa meni lopulta pieleen.

Lisäsin siihen pari lausetta, kiitos

Ja kiitos ihan sikana kommentista Karvalakkirakastaja tuo piristi mun päivää ihan sikana!!<3<3💗❤
« Viimeksi muokattu: 06.11.2017 15:37:44 kirjoittanut Bellailona »
💗Estrella💗
💗Madelein💗
💗Scarlett💗

btw, kirjoitan kaiken kännykällä

hattaraprinsessa

  • Hattara
  • *
  • Viestejä: 2
Tämä vaikuttaa todella hyvältä ja mielenkiintoiselta! Tykkään todella paljon ideasta ja en malta odottaa jatkoa!
Onellinen loppu? Ei ole olemmassakaan onnellisia loppuja.
Loppu on aina surullisin osa. Anna minulle vain onnellinen keskiosa ja
TODELLA onnellinen alku.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 792
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Luin tämän jo heti tuoreeltaan, mutten viitsinyt ensimmäisenä kommentoida, kun en oikein itse ole Twilight-fani, vaikka olen koko kirjasarjan lukenutkin. Pidin kuitenkin siitä, että olet lähtenyt reippaasti ja aktiivisesti toimimaan Finissä, vaikka oletkin uusi täällä ainakin viestimäärän perusteella ja tahdoin tsempata ihan jo sen takia. :) Vaikuttaa että olet ensin lukenut millaista täällä on ja sitten lähtenyt kirjoittamaan omaa ficciä, ja se on tosi kiva juttu! :)

Ficci-ideasi on minusta oikein hyvä, ja lähdit toteuttamaan sitä pohjustaen ficciä mielenkiintoisella tavalla jo Bellan lapsuudesta ja muuttumisen tuskasta. Minustakin oli herttaista, miten pikku Bella tahtoi ilahduttaa ja hoivata äitiään, vaikka keinot olivatkin vähän omalaatuiset. ;)

Suosittelen, että et mieti liikaa lukijoita vaan keskityt kirjoittamaan sellaisen ficin, jonka lukemisesta itse nauttisit eniten. Sellainen on melkein aina lukijallekin mieluinen.

Tästä voi tulla oikein mainio ficci ja eiköhän sille lukijoitakin löydy. :) Nyt vain kirjoittamisen iloa!

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Ilona Bell

  • Hogwarts student
  • ***
  • Viestejä: 79
  • pitkät ficit😘😘
hattaraprinsessa// Kiitos tooosi paljon!!<3

Fiorella// Kiitos tosi paljon!! +kiitos noista vinkeistä💖!

A/N: Tässä tulee sitten luku 1, tääkin taitaa olla aika lyhyt, mutta seuraava luku on sitten pidempi:)

Luku 1 | Muuttuminen

Avasin silmäni. Kipu oli hävinnyt, ketään ei ollut luonani. Kaikki oli oudon selkeää. Pystyin jopa haistamaan meren tuoksun kaukaa. Nousin, ja lähdin kävelemään metsään. Samassa tajusin. Liikuin nopeasti, aistini olivat paremmat, lisäksi tuntui, kuin olisin muuttunut täysin. Ensin säikähdin itseäni, mitä minulle oli käynyt noina päivinä, mitä minulle oli käynyt ennen sitä?

Olin iloinen, oli lämmintä, ja kävelin kaupungilla. En halunnut mennä vielä kotiin, koska oli 17-vuotis syntymäpäiväni, enkä halunnut mennä vielä kotiin juhliin, jotka äitini oli luultavasti järjestänyt. Olin siis menossa ostamaan uusia kirjoja. Kävelin kirjakauppaan, ja katselin hyllyjä. Samassa huomasin heidät. Kaupan nurkassa oli kolme epäinhimmillisen kaunista ihmistä. Kaksi miestä, ja yksi nainen. Käänsin katseeni nopeasti pois, mutta jokin pakotti minut katsomaan heitä. Toisella miehistä oli lähes pikimustat hiukset, hän näytti lihaksikkaalta. Naisella oli punaiset hiukset, ja hän näytti olevan joukon pää. Toisella miehellä oli vaaleanruskeat hiukset, eikä hän näyttänyt lihaksikkaalta. Joukkoa yhdisti vain satumainen kauneus, ja punaiset silmät. He katsoivat minua. Lähdin kaupasta ostamatta mitään. Autoni oli kuuden korttelin päässä kaupasta. Kävelisin sinne nopeasti. Vilkaisin taakseni, ja näin kolmikon seuraavan minua. Nopeutin askeliani. He seurasivat minua yhä. Olin jo autoni luona, joten menin autoni sisälle ja laitoin ovet lukkoon. Lähdin ajamaan kotiin. Kun olin ajanut pari kilometriä, näin taustapeilistä, että tällä kertaa minua seurasi auto. En päässyt vanhalla chevylläni yhtään nopeampaa, joten toivoin vain, ettei tuon auton kyydissä olisi kolmea punasilmäistä henkilöä. Ilmeisesti olin vain tuijotellut taaksepäin takana olevaa autoa, koska ennen kuin huomasinkaan, ajoin sillan kaiteesta läpi.

Kenellä voi olla tällainen tuuri!? No, jotain minulle oli käynyt onnettomuuden jälkeen. Jouksentelin ympäri metsää, ja kiljuin riemusta. "Ohops!" En tiedä miten se on mahdollista, törmäsin puuhun, ja puu katkesi. Minulle ei köynyt kuinkaan. Testasin nopeuttani. Testasin voimiani. Käytin koko päivän etsien rajojani. Kun ilta alkoi hämärtää, tajusin, että olin liikkunut kylän lähelle. Otin taskustani peilin - halusin tietää näytinkö sottaiselta - ja katsoin siihen "Iik!" kiljahdin. Peilistä tuijotti satumaisen kaunis nuori nainen, jolla oli verenpunaiset silmät. Se ei voinut olla minä. Ei voinut. Aukaisin suuni, nainenkin aukaisi. Sen en voinut olla minä. En halunnut olla punasilmäinen. Entiset suklaanruskeat silmäniolivat olleet hienommat. Suljin silmäni, ja kuvittelin tuolle naiselle, - joka harmi kyllä olin minä - suklaanruskeat silmät. Se alkoi näyttämään jo minulta. Avasin silmäni, ja katsoin taas peiliin. Kuvittelinko vain, vai olivatko silmäni ruskeammat? Tuijotin silmiäni. Kyllä! Ne olivat muuttumassa ruskeiksi. Kuvittelin tuuheat ruskeat hiukseni vaaleiksi. Aluksi ei tapahtunut mitään, sitten niiden väri alkoi vaalentua. Keskityin enemmän, ja sain hiuksistani täysin vaaleat. Muutin ne takaisin tumman ruskeiksi, koska pidin niiden väristä. Muutin itseäni vaikka minkä näköiseksi, kunnes tajusin, että läheltä tuli tuulen mukana ihmisen tuoksua. Kuljin lähemmäs, ja näin kylän. Katsoin vähän enemmän vasemmalle, ja näin tytön. Tytön, jolla oli vaaleat hiukset ja siniset silmät. Tytön, joka käveli paljon hitaampaa kuin minä, ja yhtäkkiä kompastuin. Samassa tajusin, etten voinut olla enää normaali ihminen. Ei kuka tahansa voinut olla näin täydellinen. Varmistin, että olin sen näköinen, kuin aamupäivällä(ennen muuttumista) ja yritin kävellä yhtä hitaasti kuin ihmiset. Ajattelin mennä tytön luokse, mutta samassa tuuli kääntyi, ja puhalsi tytön tuoksua suoraan naamaani. Kurkkuani rupesi korventamaan. Kyyristyin valmiina loikkaan, enkä edes muistanut, että minun ei pitäisi juoda ihmisten verta. Kun lupasin sen, en tiennyt, että ihmiset tuoksuvat näin herkullisilta. Ei kai yksi lupauksen pettäminen haittaisi mitään. Sitten loikkasin.
« Viimeksi muokattu: 16.06.2018 23:31:08 kirjoittanut Bellailona »
💗Estrella💗
💗Madelein💗
💗Scarlett💗

btw, kirjoitan kaiken kännykällä